Naturalismi on käsite, joka on hyvin vallitseva. Vain hyvin harva filosofi tai muukaan ihminen tunnustautuu "einaturalistiseksi". Yleisesti ottaen sitä käytetään erottelemaan "supernaturaali" eli yliluonnollinen pois joko tutkimuksesta tai tietämisestä.Yleisesti ottaen naturalismi onkin käsitteenä hyvin hankala. Siitä tiedetään sen verran että naturalismi liittyy fysikaaliseen maailmaan. Naturalistit luottavat siihen että asioita lähestytään syyseuraussuhteen kautta, ja että on jotain joka tapahtuu havaittavassa maailmassa jollain toistuntatiheys ja tapahtuman voimakkuudella. Ja että asioiden välille syntyy korrelaatioita jotka ovat vahvimmillaan deterministisiä luonnonlakeja ja "heikoimmillaan" vapausasteita joita lähestytään sattuman matemaattisen mallinnuksen kautta, jolloin frekvenssit, keskiarvot ja keskihajonnat astuvat mukaan kuvioihin.
Kuitenkin yliluonnollinen määritellään usein sen verran oudosti, että naturalismin määritelmät "näyttävät puutteellisilta". Yliluonnollinen kun on usein "jämäluokka" jota ei ole määritelty kunnolla. Yliluonnollisten asioiden kannattajat eivät esitäkään yliluonnolliselle mitään mallia tai tapaa jolla sitä voitaisiin ymmärtää. Tälle sanotaan vain määritelmäksi tyhjä somethingelseism, yliluonnollinen on vain "jotain muuta."
Alkuun "Metafysiikan kieltona".
Yllättävän moni tuntuu ajattelevan että naturalismi tarkoittaa samaa kuin metafysiikan kielto. Tällöin mukana maistuu perinteinen jako jossa ontologia ja epistemologia erotetaan vahvasti toisistaan. Tässä kohden on kuitenkin hyvä muistaa että "looginen positivismi on kuollut". Siinä ajateltiin että asioita voidaan lähestyä ilman metafyysistä taakkaa.
Tässä mukaan tuli kuitenkin Popper, jonka mielestä esimerkiksi induktiossa oli metafyysistä taakkaa. Hän vaihtoi verifioinnin, suoran havaitsemisen, falsifiointiin joka tunnusti että teoria on metafyysistä taakkaa sisältävä arvaus - ja siksi todistamisen sijasta piti keskittyä kumoamisiin, virheiden poistoon ja poistettavuuteen.
Kuitenkin naturalismi on yksi mahdollinen metafyysinen suuntaus. Se esittää metafyysisen kannanoton maailman luonteesta. Se sisältää arvauksia, mutta tosiasiassa tämä ei ole syy hylätä sitä - sillä kaikissa muissakin näkemyksissä on metafyysistä taakkaa. Loogisen positivismin antama tärkein opetus onkin oikeasti siinä, että tätä metafyysistä taakkaa on kaikilla. Jos naturalismin kieltää tämän vuoksi, kieltää yhden mahdollisen todellisuutta koskevan vaihtoehdon a priori, ja pelaa itse välttämättä kaksoisstandardeilla koska ei itsekään selviä säännöstä joita toisilta vaatii.
1: Metafysiikka on arvailua, oletuksia. Ne ovat eri metafyysisissä järjestelmissä luonteeltaan olennaisesti erilaisia. Näitä oletuksia ei perustella, ne "otetaan valmiina". Eri metafyysisten systeemien keskustelut yleensä vetoavat, eivät perustele. Siksi esimerkiksi joku solipsisti voi uskoa että on olemassa vain hänen tietoisuutensa - joka on kenties sirpaleinen eikä esimerkiksi Kari -sirpale tiedä mitä Maija -sirpale ajattelee, vaikka molemmat ovatkin "maailmanmielen yksi osa" -tälläistähän voi tapahtua esimerkiksi unenkaltaisessa tilassa. Eikä tälle solipsistille olisi mitään tämän kaiken ulkopuolella, "on vain itsensä kanssa leikittelevä mieli". Kun taas joku toinen voi uskoa että on olemassa kaikille ihmisille yhteinen fyysinen todellisuus jonka he jakavat. Solipsistin näkemystä ei voi kumota. Mutta ei fysikaalisen todellisuudenkaan kieltoa voi tehdä. Jokin voi tuntua järkevämmältä. Ja tätä ihminen usein sitten kannattaa.
Itse henkilökohtaisesti ajattelen että ne skientisti-ateistit jotka uskovat että heidän näkemyksensä ei sisällä ontologiaa, ovat idiootteja. Sen sijaan ne joiden mielestä naturalismi pakosti tarkoittaisi metafysiikan kieltoa ja jotka yrittävät loogisen positivismin vasta -argumenteilla kieltää "ateistiskientistit". He ovat olkiukottajia, jotka (1) arvostavat perustelua mutta jotka ovat typerinä kritisoimassa asioita joita eivät ymmärrä ja tajua tai (2) jotka maailmankuvansa sumentamana käyvät sotaa erimielisiä vastaan välittämättä perustelujen laadusta ensisijassakaan tai (3) molempia. (Joka tapauksessa he ovat pseudofilosofisia, pseudojärkeviä, tekoviisaita, tekovalistavia...)
Yksi lähestymistapa naturalismin tietämiseen.
Toki yliluonnollistakin lähestytään useasta eri kulmasta. Esimerkiksi voisi ottaa "Eksaktin elämän utopiassa" esiin nostetun Carrierin. Hän määrittelee naturalismin syy-seurausketjun alkuun asti mennen: Naturalismissa "kaikki mentaalinen on kausaalisesti redusoitavissa ei-mentaaliseen (viime kädessä fysiikkaan)." Tätä kautta yliluonnollista voidaan tutkia. Carrierista tieteessä ei ole mitään rajaa tutkia yliluonnollisia asioita, koska niissä mentaaliselle vain annetaan eifysiikkaan redusoituva muoto. Näin esimerkiksi jedivoimat tai Harry Potterin loitsut olisivat yliluonnollisia mutta tieteen tutkittavissa olevia. Carrierin mukaan tiedeyhteisö ei näin mitenkään rajoitakaan tieteen tutkimusalueita. Aivan normaali tieteen kriteeristö pystyy tutkimaan korrelaatiota "karkotaseet" -sanan lausumisen ja toisen taikasauvan kädestä lentämisen välille. Näin rajoituspuhe on tavallaan harhaa.
1: Tavallaan tämän yliluonnollisen ulosrajaamisen tekevät ne "vainokorttia heiluttavat" joiden mielestä heille pitäisi antaa jotkut ihmeelliset uudet kriteerit. Heistä heidän tutkimuksensa on tieteen kriteerejen ulkopuolella. Mutta tieteen kriteerit itsessään eivät rajaa yliluonnollista.
Carrierin mielestä tiede ei ole rajannut yliluonnollista lainkaan a priori tutkimuksen ulkopuolelle. Pragmaattisesti on vain huomattu että yliluonnollinen on tutkimusohjelmallisesti hedelmätön. Yliluonnolliset ilmiöt eivät tuota tutkimuksia. Mistään ei vain löydetä sitä velhoa joka saisi "karkotaseet" -sanan toimimaan. Näin ollen yliluonnollinen on osoittautunut typeräksi a posteriori; Kokemuksen kautta yliluonnollinen on havaittu tutkimusohjelman ytimessä toimimattomaksi, yrityksistä on tullut erehdyksiä kautta. Tämä selittää tavallaan senkin että Newtonin aikana oli ihan normaalia tutkia myös vaikkapa okkultismia, mutta tämä on ajan kanssa muuttunut "naurettavaksi".
Toinen lähestymistapa naturalismin tietämiseen.
Yllä oleva on kuitenkin ontologista naturalismia ja siihen liittyvää asiaa. Kun asia viedään metodologisen naturalismin puolelle, päädytään siihen miten se on "yhden järjestelmän" tiedonhankintamenetelmä (joka on erilaista kuin vaikkapa mystikon tiedonhankintamenetelmä.) Jos asia on "tutkittu oikein" se tuottaa tietoa.
Tällöin voidaankin ajatella että luonto ("nature") naturalismissa voikin määrittyä muullakin tavalla. Aiemmin mainitsemani Carrierin tapa on se, että tiedetään mitä luonto on ja sitten naturalisti on se, joka tutkii tätä. Mutta voikin olla mahdollista että luonnoksi määritetään luonto niin että se on se, joka on luonnontieteiden tutkimukselle mahdollinen kohde. Tällöin luonnontiede on tietysti naturalistista: Luonnontieteen tutkimattomissa oleva luonnontieteen avulla tutkittava asia olisi varsin ristiriitaisesti määrittynyt asia tai outoa toimintaa.
Tällöin naturalismin ala laajenee. Esimerkiksi keskiajalla nykyinen hiukkaskiihdytintason toiminta oli mahdotonta, ja siksi siihen liittyvät asiat olisivat olleet "arvailua", kun taas nyt ne ovat "tutkittavia asioita". Tässä kohden emme voi automaattisesti sanoa mikä on naturalistista ja mikä ei. Se, mikä on nyt rajoittunutta, ei ole sitä välttämättä jatkossa.
Kenties ensi viikolla löytyykin velho, joka muuttaa nyt yliluonnollisena pidetyn tulipallonheiton luonnolliseksi ilmiöksi, jota voidaan tutkia vaikkapa "sana-tapahtuma" korrelaatioiden kautta (joita verrataan verrokkitilanteeseen jossa loitsua ei heitetä).
Ynnäys noista kahdesta (and Something Completely Different):
Filosofisesti ero on suuri, mutta käytännässä sillä ei ole juurikaan merkitystä kummin asian määrittää: Luonnonlait, korrelaatiot, sattuma ja tapahtumien jakautumiset ovat siltikin se, joka määrittää naturalistin totuusnäkemykset. Naturalisti on joka tapauksessa empiristi. Ja vaikka esimerkiksi Harry Potterin loitsut olisi "Carrierin maailmassa" yliluonnollinen ja "tutkittavuuden maailmassa" luonnollinen, käytännön tasolla tutkimukset eivät ole löytäneet velhoilijaa joten kummassakaan tapausessa sellaiseen uskominen ei ole järkevää.
Metodologisessa naturalismissa on vielä sekin mielenkiintoinen asia, että se ei välttämättä edes kiellä yliluonnollisen olemassaoloa tai välttämättä edes muita selitystapoja.
1: Ontologinen naturalisti toki kieltää yliluonnollisen olemassaolon (Carriermallin tietää mikä on yliluonnollista ja monissa tapauksissa ei tiedä) ja he hyvinkin turvautuvat metodologiseen naturalismiin, se on heille ainut tiedonhankintatapa.
2: Toisaalta joku voi sanoa että vain metodologinen naturalismi on hyvää tutkimusta ja silloin kysymys on tietämisen rajoista. Esimerkiksi itse kannatan sitä että maailmassa voi olla ties mitä yliluonnollista, mutta sitä ei voi tutkia. Tällöin se on ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Tämmöisistä asioista puhuminen on aina "haastamista suulla suuremmalla", enkä siksi pidä tätä perusteluna tai tietona. Se on "kenties mahdollista, mutta joka tapauksessa vain tyhjää arvailua."
3: Pluralisti taas voi ajatella että luonnontiede on yksi tietämisen tapa. Hänestä mystikko voikin tutkia eri metodilla erilaista maailmaa. Jos fysiikka tottelee "matemaattisesti mallinnettavia tai estimoitavia juttuja" voi mystiikka tutkia tietoa joka ei ole propositionaalista, eli jota sanat ja matematiikka ei voi tavoittaa. Hänkin voi käyttää metodologista naturalismia huoletta eikä tämä sodi hänen maailmankuvansa kanssa.
___3.1: Eipropositionaalinen tieto sinällään on minusta varsin ontto määritelmä: Mutta mitä voi osoittaa asiasta jota ei voi lähestyä sanoin. Eihän sellaista voikaan määritellä. En ymmärrä miten jotkut pitävät tärkeänä sitä että kirjoitetaan kirjahyllymetrejä vaikkapa "Jumalasta jota ei sanoilla voi lähestyä". Se on somethingelseism, se on määritelty "joksikin muuksi".
Eli kaiken kaikkiaan naturalismia käytetään hyvin usein kuin sen sisältö tunnettaisiin. Mutta kuitenkin määritelmillä kikkaillaan hyvin paljon. Lähes kaikki ovat naturalisteja, mutta he eivät aina ole selvillä mitä se "nature" on. Ja ne jotka sotivat heitä vastaan ovat vielä enemmän hakoteillä, koska hekin sitovat itsensä näihin varsin sekalaisesti sidottuihin määritelmiin välittämättä niiden ristiriitaisuuksista ja selittävät innolla olevansa vain "jotain ihan muuta".
Jos minun kuitenkin käskettäisiin nyt lennosta tiivistämään naturalismin luonteen mahdollisimman kattavasti ja tiiviisti, sanoisin ehkä jotain sellaista että "Naturalismi on sitä että fysikalismi ja/tai empirismi ovat järkeviä tietämistapoja. Ja sitä että olemassaolo on tapahtumista." Onhan se vähän pliisu, mutta on siinä kuitenkin jotain melko samanlaista.
"And Now For Something Completelly Different" on Monty Pythonien Flying Circusista lainattu hokema jolla pilkattiin skandaalinhakuista lähestymistapaa jossa yleisöä kosiskellaan kaikella erikoisella ja järjettömällä. Tämä "sirkustoiminta" on "kiinnostavaa" ja "mystistä" toisin kuin tiedetty ja tunnettu maailma. Fysiikassa taas tavallinen kiinnotsaa aika paljon: Siellähän esimerkiksi vahva voima ja gravitaatio oletetaan tapahtuvan sekä olohuoneeni lattialla että kaukana ulkoavaruudessa. Ne ovat sitä tavallista johon mystinen on sitä täysin erilaista. Aivan samaan tapaan kuin "supernaturalistit" kertovat olevansa jotain muuta kuin luonnontieteet ja sen kautta saatu tieto. Ja hekin liittävät tähän "erilaiseensa" aina joko suoraan tai riviel välistä tarinoita ja myyttejä. Ja kyllä. Tämä rinnastus on vittuilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti