Keskustelussa ehkä vaikeinta on pitää "oikea taso". Otan tähän ideaaliksi sen, että aina pitäisi pyrkiä kommunikoimaan kaikkien kanssa. Muu olisi tavallaan epäkohteliasta. Toisaalta tilanne on sellainen että sen tulisi jotenkin kannattaa molemmille. Kommunikaatiossa ei saisi olla vain "uhreja".
Ehkä helpointa asiaa on katsoa siten että on "kysyjä" ja "vastaaja". Tässä vastaajan tulisi kohdistaa vastaus kysyjän mukaan:
1: Jos vastaaja vastaa liian hienosyisellä tavalla, kysyjä ei ymmärrä sitä. Tätä kautta vastaaja ei opi koska hän kertoo sen mitä hän tietää ja kysyjä ei opi mitään.
2: Jos vastaaja vastaa liian naivisti tai helposti, hänelle tulee yksinkertaisen ja naurettavan maine. Ja lisäksi kysyjä ei opi kaikkea mitä hän voisi, jos vastaus olisi hienostuneempi.
Eli ei pidä heittää "helmiä sioille", mutta ei myöskään "lasihelmiä timanttikauppiaalle". Tästä saadaankin hieman ilkeänsävyinen jatko.
Jos toinen on kommunikaatiossa "yksisuuntaisesti" ei ole fiksua debatoida ollenkaan. Jus "kysyjä" on ketunhäntä kainalossa ajamassa omaa asiaansa, hän on päättänyt jo aluksi että hän tietää jo valmiiksi miten asia on. Nämä tietäjät eivät kuuntele erimielisyyttä, heille erimielisyys ei ole oman kääntymisen ja oman virheellisyyden tunnustamista vaan vastaan taisteltava asia. Siksi vastaaja ei voi saada häntä muuttamaan mieltään. Ja vastataessaan vastaaja kohtaa joko kohdan 1 tai 2 haitat - tai jopa molemmat. Vastaaja voi vain hävitä. Siksi näille "näkijöille", "yhden asian miehille" tai "typeryksille" tulee esimerkiksi vastata siten että kiittää heitä tiedosta ja kertoo että pistää asian mietintämyssyyn. Näin he eivät vastaa. Jos vastaaja sen sijaan alkaa väittämään vastaan, tämä yleensä innostaa lähettelijän kirjoittamaan lisää, mutta ei muuttamaan mieltään. Tämä prosessi sitoo vastaajan aikaa, jonka voisi kuluttaa järkevämminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti