Lueskelin "Tieteen kuvalehti 7/2010" -lehden odottaessani aamukahvin tippumista (pannuun, ei syliin). Siellä puhuttiin viikingeistä. Takana oli se, että etsittiin syitä sille miksi Viikingit ryöstelivät, olivat iso merimahti ja miksi he tekivät pitkiä matkoja.
Syyksi jutussa esitettiin Barrettin teoria miesten naimakaupoista. Viikingeillä miesten täytyi jotenkin osoittaa asemansa. Maan omistaminen oli arvokasta ja maan ostamiseen tarvittiin rahaa. Pienehkökin ryöstösaalis oli hyvä asia kun sillä sai maata. Barrett tuki tätä lisäksi sukupuolijakauman vinoutumalla, kun konfliktin aikoina haluttiin poikalapsia joista tulee sotilaita ja tytöt nähtiin ongelmana, näin oli useita miehiä jotka haluaisivat puolison, mutta vain harva saa. (Monessakin mielessä.) Lehden mukaan tämä perustuu kansanperinteessä oleviin hieman epämääräisiin väitteisiin joita ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu todistamaan. Tämä toi selityksen sille, miksi yhteiskunta sai yksittäiset miehet lähtemään sotimaan vieraille maille ilman mittavia pakottamistoimia.
Perinteinen näkemys on korostanut tekniikan hallintaa. Viikingit tekivät koska he voivat. Heillä oli hyvin tehtyjä laivoja. Muut eivät olleet yhtä hyviä, joten on selvää mitä he tekevät. Kannattaa käyttää omia vahvuuksia suhteessa muihin. Se on strategista, ovelaa ja siksi ymmärrettävä tapa toimia.
Lehdessä mainitaan Sindbæk, joka muistuttaa että yhteiskunnalliset ja resurssit on olleet aikaisemmin tarkastelussa kun viikinkien touhuja on selitetty. Yksilön motiiveja taas ei ole mietitty juurikaan aikaisemmin.
Yllä oleva oli tietysti alustus. Kysymys on siitä että usein jokin asia katsotaan "edellytykseksi mutta ei selitykseksi". Tämä tarkoittaa usein esimerkiksi teknologiaa: Viikingit eivät olisi voineet tehdä reissujaan ilman (laivan)rakennusosaamistaan. Se on siis edellytys, resurssi. Selitys taas on yhteiskunnallinen. Kuitenkin toisaalta matkat aidosti ja oikeasti vaativat molemmat. Tässäkin joku voisi mainita että yhteiskunnan pyrintö voi innostaa tekemään laivoja. Mutta toisaalta laivojenrakennustaitoteoriaa moititaan lehden mukaan juuri siitä että tenisesti riittäviä laivoja oli olemassa ennen kuin matkoille ja ryöstöretkille lähdettiin.
Itse en tekisi niinkään jakoa tätä kautta. Näkisin että samalle ilmiölle voi olla useita selityksiä jotka kaikki ovat yhtä olennaisia. Tätä kautta resurssi on selitys. Näissä tyypillinen tilanne on se, että yksittäinen asia on usein "välttämätön mutta ei riittävä ehto." Monen asian täytyy naksahtaa kohdalleen.
1: Yhteiskuntatieteissä näitä on usein ha helposti. Mutta luonnontieteissä tämä tunnetaan: Usein eri parametrejen arvoja täytyy saada kohdalleen jotta esimerkiksi halutun kaltainen pyörre tai lumihiutale syntyy. Jotkut tapahtumat tapahtuvat tietysti odotetun kaltaisesti olivatpa parametrien arvot sitten mitä tahansa. Näitä ovat esimerkiksi säilymislait (aineen ja energian).
Esimerkiksi itse olen melko varma siitä että löysin ihan aidon selityksen sille miksi kristinuskon etiikka (ja muu näkemysmaailma) on epämääräistä. Selitys perustui kieleen. Raamatun tulkinnanvaraisuus on edellytys sille että Raamatusta voidaan tehdä eri tulkintoja. Toisaalla olen kirjoittanut siitä miksi kristinuskon näkemysmaailma (ja etiikka) on epämääräistä - ja annnan ihan tyystin toisenlaisen selityksen. Se on enemmän sosiaalinen ja katsoo ihmiseen. Luotan molempiin, vaikka ne ovat ihan erilaisia ja selittävät samaa asiaa. Ratkaisu on se, että kumpikin osuu, mutta ei silti yksinään selitä tarkasteltua ilmiötä, koska esimerkiksi useissa lahkoissa vain tietyt tulkinnat sallitaan ja näissä ollaan varsin yksiselitteisiä. Maailmanhistoria tuntee sen että teologinen puhdasoppisuus voi vallata yhteiskuntia. Siksi yhteiskunta tarvitsee lisäksi suvaitsevaisuutta, joka ei vaikkapa polttele roviolla tai pistä kauppasaartoon niitä joilla on "sellainen poikkeava tulkinta".
En siis väitä että laivanrakentamiseen keskittyvät olisivat väärässä. Tai että minä olisin väärässä. Väitän sen sijaan että kaikki ovat vain osittain oikeassa. Ja jotenkin tuntuu että ne jotka pitävät jotain selitystasoa olennaisempana kuin muita ovat jotenkin vähän "heihei". (Jos joku puukottaa toisen, on sekä murhanhimon motiivi että puukon omistaminen molemmat tapahtuman ymmärtämisen kannalta varsin olennaisia. Olisi varsin "heiheitä" pitää vain toista merkittävänä.) Minulle se näyttää siltä, kuin keskustelisi siitä onko hiirenloukun syötin alusta vai tämän telineen laitteistoon liittävä viritysmekanismi olennaisempi ja keskeisempi laitteen toiminnalle.
Ihmiselle kuitenkin näyttää olevan helppoa ajatella osasien yhteisvaikutuksen sijasta hierarkisesti. Tämä on tieteenfilosofisesti erikoinen tilanne, jossa syy-seuraussuhde ja reduktio ymmärretään siten että yksi asia aikaansaa toisen asian. Kun maailmassa kuitenin reduktio toimii usein siten että usea asia saa aikaan yhden asian - ja jopa niin että usea asia saa aikaan useitakin asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti