Tohtori Gorski sai "haasteen" osallistua livenä käytyyn väittelyyn - "live and publicly". Aiheena oli rokotevastustaminen. Tämä ei ole mitään ainutlaatuista. Itse asiassa denialismissa yksi yleinen piirre on juuri tämänkaltaisten julkisten elävänä käytyjen väittelyiden käyminen. Asioita ratkotaan julkisissa paneelikeskusteluissa. Joko isoissa tilaisuuksissa joissa on kuulijoita, tai sitten internetin kautta kuten Gorskin kohdalla haluttiin.
Mielenkiintoista tässä oli se että Gorski sai haasteen heti, kun hän esitti asiaa virheellisestä tiedosta. He eivät suonkaan korjanneet asiaa kirjoittamalla lääketieteellistä vastinetta - tai korjaamalla virheitä - vaan he esittivät suoraan haasteen, ja kun Gorski kieltäytyi keskustelusta, asenne oli että hän ei edes anna heidän vastata. Julkiseen keskustelun kieltäminen oli siis vaientamispyrintö.
Gorski teki kuten fiksu ihminen tekeekin: Hänestä denialistin kanssa käyty livekeskustelu on "pointless at best and counterproductive at worst"
Hänestä debatissa pitäisi olla kahdesta vankasta evidenssin tukemasta tapauksesta. Hänestä julkisuuden antaminen on pahasta, koska nämä toimijat elävät julkisuudella. Jos osallistuu väittelyyn, antaa kuvan että väittelyyn on tarvetta. "All of them desperately crave respectability. As much as they disparage mainstream thought in the disciplines that they attack, be it medicine, vaccines, history, or current events, they desperately crave to be taken seriously by the relevant disciplines. Being seen in the same venue, on the same stage, or on the same media outlet with relevant experts as an apparent equal gives them just what they want." Julkisuus antaa näkyvyyttä ja professorien kanssa esiintyminen antaa kuvan siitä että kuuluu älymystöön.
Otan lisäksi esiin joitakin piirteitä, joita Gorskyn teksti johtaa joko suoraan tai vähän epäsuoraan miettimään:
1: Denialistisen debatoinnin saivarteluluonne. Keskusteluissa on helppo perustella epämääräisesti - etenkin kun yleisö koostuu tavallisista ihmisistä, kuten näissä julkisissa ja suorana tehdyissä on käytännössä aina kysymys. Denialistit ovat tyypillisesti tehneet omasta näkemyksestään varsin kritiikki -immuunin ja tyhjän. Näin denialistin asema on suojattu. Onnistunut kritiikintorjunta on turhaa koska sitä on luvassa sarjatulella lisää.
2: Livekeskusteluissa tarvitaan aina vähemmän tiedettä ja perusteluja. Ja itse asiassa viitteitä on hyvin vaikeaa antaa. Lisäksi kun denialisti on aina vastustamassa jotain asiaa, hän voi keksiä uusia asioita. Niiden lähteiden tarkistaminen, ja vastatapausten esittely tutkimuksiin viitaten on livenä hyvin vaikeaa. Tämä antaa tilaa esimerkiksi Gish Gallop -strategialle joka on yleisöstä vetoavaa, argumentatiivisesti heikkoa ja keskusteluun osallistuvan kannalta hyvin inhottavaa.
3: Myös keskustelijoiden karisma vaikuttaa keskustelujen vaikutukseen olennaisesti. Professorit saavat paikkansa tekemällä tutkimuksia, he ovat keskustelussa koska he ovat niitä "ammattiprofessoreja joita denialisti kurmoottaa norsunluutornissaan". Kun taas denialistit ovat näkyvyyden takia: He edustavat jotain joka on jotain ihan muuta kuin valtavirtatiede. He ovat mukana koska he ovat saaneet mediajulkisuutta. Tämä tarkoittaa sitä että he ovat paikalla koska heillä on lavakarismaa.
Lisäksi keskustelusta kieltäytyminen saadaan näyttämään pelkurimaiselta toiminnalta. Se näyttää että "ammattiproffa jänistää". Näin keskustelut ovat tieteentekijälle no-win -tilanteita joissa osallistuminen antaa uskottavuutta populistiselle denialistille ja kieltäytyminen on sama kuin häviön tunnustaminen. Denialistille keskustellen tehty debatti on sen sijaan kultakaivos: Jos se toteutuu saa mainetta ja näkyvyyttä, ja jos ei, niin sitten vastustaja näyttää pelkurilta. Tässäkin tapauksessa haastaja selvisi puhtain kasvoin ilman että hänen tarvitsi lainkaan reagoida siihen kritiikkiin joka asiasta oli varmasti vaivaa nähden kirjoitettu.
Asian ydin on melko selvä: "Medical science is not decided by "public debates." It is decided by evidence, experiments, and clinical trials." Samaa voidaan soveltaa hyvin moneen muuhunkin asiaan. Kaikki pseudotieteet kun elävät julkisuudesta jossa myydään "controversyä" joka on tiedemaailmassa näkymätön. Niiden kiista esiintyy ruohonjuuritasolla - jopa siinä määrin että niiden esiintymättömyys tiedejulkaisuissa on selitetty kliseisesti vainoamiseen viittaamalla. Jos joku keskittyy julkiseen debattiin eikä tutkimustyöhän, se kyllä vie uskottavuutta minun silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti