Vime päivinä lausunto "Otat sä naiselta pataan?" -kommentti on saanut julkisuutta. Asiasta uutisoitiin esimerkiksi Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä ... ja Uusi Suomikin tuntee tapauksen.
Kertauksena tiivistäen: Tapahtui perheväkivaltaa, jossa mies oli uhrina. Hätäkeskuksessa apua soittanut sai halventavansävyisen kysymyksen eikä apua. Tässä selvisi miten eri tavoin miehen ja naisen kokemaan väkivaltaan suhtaudutaan olennaisesti eri tavalla. Jos haetaan selitystä Uusi Suomessa esitettyyn kysymykseen "Miten on mahdollista, että näin käyttäydytään hätäkeskukseen soittavia kohtaan?" vastaus on se, että soittaja oli mies. Ja vastaajakin eli Suomalaisessa perinteessä.
Yleisesti kun väkivallasta puhutaan, on mies määritetty oletusarvoisesti tekijäksi ja nainen uhriksi. Lausunto tavallaan nosti tässä asiassa kissan pöydälle.
Moni lähtee tästä tietysti heti kritisoimaan feministejä. Se on helppo tie. On helppoa sanoa että tässä todistetaan miten feministit eivät aja miesten asioita, ja siksi naiset saavat kaikki miehille ennen kuuluneet edut, mutta eivät haittoja ja niin lopputuloksena on epätasa -arvoinen mies. Tämä olisi kuitenkin liian helppoa, ainakin minun makuuni. Minusta vastauksessa pitäisi olla vähän "syvyyttäkin".
Miehen oikeuksia tallaamaan ei kuitenkaan tarvita naisia. Kuitenkin hätäkeskuksen vastaaja oli mies. Väkivaltaan suhtautumisen ero oli olennaisesti sovinistista "äijäkulttuuria". Sovinistinen puhetapa ajattelee että mies on kykenevämpi taisteluun ja tappeluun kuin nainen. Tätä asennetta on vain ylläpidetty telaketjufeministien puolella. Heidän parissaan miehet nähdään "aggressiiviseksi sosiaalisesti opetettuina". Ja he tekevät näin juuri sen vuoksi että mainittu sovinistinen kulttuuri on olemassa. Näin sovinistien ja telaketjufeministien yhteistoiminta on estänyt aidon tasa -arvon. (Ja valtavan määrän feministisiä linjauksia!) Mieheen uhrina suhtaudutaan väärin.
Vastaava asia käänteisenä on tietysti äitimyytin kohdalla. Perinteisen naisen myytissähän äiti kestää aivan mitä tahansa. Ei suutu, vaan on pitkämielinen. Ja jos antaa piiskaa, ei koskaan anna piiskaa vihasta, vaan aina perustellusti. Tosimaailmassa äidit ovat kuitenkin erilaisia. Lapsia rangaistaan epätasaisesti, ja hermot menevät. Tilastoissa äidit lyövät lapsiaan enemmän kuin isät. Perusteluna tähän on nähty se, että äidit hoitavat lapsiaan enemmän. Tämä on kenties totta, mutta se on selitys sille miksi "äitimyytti" sortuu ilman että naisia tarvitsee demonisoida. Se ei ole selitys sille miksi "äitimyytti" ei sorru.
Molemmat, sekä se että (1) mies on perheväkivallassa tekijä ja nainen uhri että (2) äiti on lempeä ja "kaiken kestävä" ovat samalla tavalla ongelmallisia. Ne ovat yhteiskunnassa perinteissä olevia väitteitä, joiden yleistymisarvoa ei kyseenalaisteta. Ja se, että perinne asettaa ihanteen oletetaan tarkoittavan sitä että ihmiset todella toimivat tämän yleistyksen mukaan.
Yleisesti ottaen on selvää että tässä kohden arvokeskustelu on perinnevärittynyttä. Perinteissä olevista ihanteista on tehty oletettu tosiasia. Myytti ja todellinen ilmiö esitetään ikään kuin samana. (Skeptikko ei tykkää!)
Mutta kun minä kirjoittelen näin, on todennäköistä että joku jossain ajattelee että ylläpidän patriarkaattia ja miehistä auktoriteettia, jossa uhkana on väkivaltainen nainen koska olen väkivaltainen itsepuolustusta harjoittava mies, jonka suurin pelko on siinä että kun akkaa hakkaa hellan ja nyrkin väliin, tämä puolustautuisi ja löisi takaisin. Ja tätä pelkoa torjuisin tälläisellä puheella.
Mutta minä haen vain yhtä asiaa. Sitä että väkivaltaan suhtauduttaisiin samalla tavalla. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä että lyövä nainen on otettava vakavammin niin että samasta rikoksesta saa saman tuomion. Se tarkoittaa tuon lisäksi että miehen arvon "miehisen pullistelun kautta" on naurettava. Miehen tekemän väkivallan olisi tultava yhtä hätäsoiton arvoiseksi kuin vaimon pieksennästä hätäsoiton tehneen miehen olisi tullut olla.
Kirjoittaja ottaa usein naiselta pataa - ja kokkaa joskus itsekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti