Nöyröösiä kulutusjuhlaa.

Ateismikeskustelua tuntuu tällä hetkellä värittävän se, että ateistejen sanomaa ei vastusteta, mutta sen sijaan isketään psykologisoimalla tämä vakaumus ikään kuin tautitilaksi. Ateismi määritetään rahanhimoiseksi materialismiksi (jossa vaihdetaan materialismien täysin eri määritelmät keskenään) ja hedonismiksi. Sen toistetaan olevan neuroottista toimintaa. Tätä keskustelua käydään monella tasolla.
1: "Kovempaa kamaa" saa esimerkiksi "Paahtoleivästä". Ateismi on siis mielellinen vaiva. Tämä on vain askeleen päästä siitä että tästä parannutaan terapialla. Säälittävää hulluutta.
2: Kevyempää ja asiallisempaa linjaa tästä saadaan Oljenkortta veistämässä -blogista.

Minua tämä ei tietysti koskisi muutoin, mutta "edellä oleva rintama" on jaotellut linjansa varsin tiukasti. Esimerkiksi jokaisessa vierailemassani kreationistien tapahtumassa on esitetty että ateismi ja agnostismi on täysin sama asia. Minusta ero on valtava, mutta vallalla on ajatus siitä että agnostismi on vain kohteliasta ateismia. Ja toisen linkin kohdalla ongelmana on se, että siellä käytetään kysymyksiä johdattelevasti ja se on muutenkin sellainen että "ykköstyypin veikot" toistuvasti linkittävät minulle "haasteena" jotain sen tapaisia. Niitä esitetään toki kärjistetysti, sellaisessa muodossa että kirjoittaja on tuskin tarkoittanut tai halunnut niin. Mutta tätä tapahtuu yhtä kaikki.

Yleisesti ottaen neuroosi viittaa sanana siihen että luottaa psykoanalyyttiseen systeemiin. Tässä taas suositun syyn mukaan neuroosit tulevat kun on liian tiukat säännöt. Siksi esimerkiksi Freud näki uskonnot tiukkoine (etenkin seksuaalisine) moraalinormeineen neuroosiin ajavina voimina. Kukaan uskovainen tuskin ajaa sitä että ateisteilla olisi seksuaalimoraalikoodi. (Vaikka eroja löytyy ja tutkimukset ovatkin jännittäviä.) Itse asiassa ateismin ongelma näyttää minusta olevan enemmänkin eksistentiaalinen ahdistus kuin neuroottisuus. Ateismissa kun ei ole "kirjasääntöjä". (Kulttuurillisesti ateistit ovat käytännössä humanisteja, mutta pakko ei ole.) Ideologiansa kannalta ateistit ensi sijassa vapautuvat. Heidän mainospuheensa on vapautumispuhetta, jossa kahleita edustaa kirkko ja uskonto määräyksineen. Jos ongelmia tulee, se ei ole "neuroosi" vaan käänteisneuroosi.

"Oljenkorren" kaupallisuus ja hedonismi ovat jotain jota en käyttäisi lyömäaseena. Siksi että se ei osu maaliinsa, ja toisaalta se että se osuu "hengellisyyden nilkkaan".

Syy on se, että ateismi ei yleisesti ottaen ole kaupallisuutta. Kaupallisia hedonistiateisteja on tietysti olemassa, mutta niissä on iso ero. Kaupallisuudessa halutaan kuluttaa. Taikauskoilla saa hyviä markkinoita. Itse asiassa hyvin moni ateisti on myös leimallinen skeptikko. Tätä kautta voi katsoa vaikkapa Paholaisen Asianajajan blogia. Se on huonoksi kaupallisuudelle, koska skeptikkona hän toistuvasti vaatii esimerkiksi vaihtoehtohoidoille todisteita. Homeopatia ja muu on kritiikin alla lujasti. Homeopatia taas on maailmanlaajuista bisnestä, jossa pyörii raha. Tätä kautta ateismi näkyy pääasiassa kaupallisuuden vastaisuutena. On paljon asioita, joita skeptikoiden mukaan ei kannattaisi tai pitäisi ostaa. Ja myymisellekin halutaan rajoitteita ja valvontaa. Pitipä homeopatiasta tai ei, on selvää että tässä halutaan yhtä asiaa: Kaupallisuudelle halutaan rajoitteita. Kaikki ei saisi myydä mitä tahansa kelle tahansa.

Uskonto ja siitä ilmoittelu = välineellisyyttä, hedonismia, itsekkyyttä.

Uskontoa myydään koko ajan kaupallisella yrittämisellä että hedonistisiin nautintoihin vedoten. Uskontoa myydään välineellisesti esimerkiksi kun puhutaan käsillä parantamisesta, paremmasta mielenterveydestä, onnellisuudesta. Ja tietenkin siitä porkkanasta suurimmalla, Taivaalla. Helvettipuhe ei ole tällä hetkellä suosittua PR:ää kuin äätiryhmissä, mutta porkkanoita tarjotaan innolla.

Tässä koskettelen kuitenkin ennen kaikkea meditointibisnestä. Sen kohdalla parodiahorisontti on ylittynyt - kauan aikaa sitten. Lukiessa on hyvä muistaa että minä en vastusta kaupallisuutta sinällään. Enkä meditaatiota tai hengellisyyttä sinänsä. Mutta niiden kohtaamisessa on suosiostaan huolimatta jotain varsin outoa. Tuotteistettu hengellisyys on aina jotenkin viistoa.

Ja meditointiryhmissä mainostus on mielenkiintoista. Meditatiossa korsotetaan että aistimaailma merkitsee yhä vähemmän, sitä filosofisesti sidotaan irtautumisena. Kuitenkin kun katselee, niin Transsendenttista meditaatiota myydään terapiakeinoina, eli parantamaan neurootikkojen oloa. "Transsendenttisen Meditaation harjoituksen aikana saavutettava ainutlaatuinen valpas lepotila edistää terveyttä rauhoittamalla sympaattisen hermoston toimintaa, minkä ansiosta verisuonet laajenevat ja stressihormonit, kuten adrenaliini, noradrenaliini ja kortisoli, vähenevät elimistössä" Sivu mainostaa välineellistä mielenterveyden ja terveyden parantamista. Ei maailmasta irtautumisesta tietoakaan. Samaan aikaan Joogaa ja meditaatiota tarjotaan "Jooga ja meditaatio sopivat käytännöllisyydessään ja monipuolisuudessaan kaikille: nenänhuuhtelu, kehonharjoitukset, hengitysharjoitukset, mudra-energiapidätykset, levollinen asenne, rentoutus, keskittyminen, meditaatio."

Kun katsoo mitä käy meditointikeskuksissa, niin niitä ihmisiä joilla asiat eivät ole OK. Ihminen hakee vain sitä mitä hän kokee että hänellä ei ole. Rauhaa etsivät ne joilla rauhaa ei ole, eli rauhattomat. Joogan harjoittamista kannustetaan myös pirteiden "naisten ja muiden tehoilijoiden mielestä", jotka ovat sitä mieltä että työn stessin vuoksi pitää ladata patterit jotta voidaan taas suorittaa. Harrastuksena meditaatio on suorittamista. Hikipedian tapaan voisi sanoa että "Meditaatio on kuin omiaan niille rikkaille ihmisille, joilla on niin kiire, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi. Meditoimalla he saavat mahdollisuuden levätä tehokkaammin, jolloin he voivat suorittaa enemmän ja nopeammin. Tämän vuoksi meditoivan ihmisen ei koskaan tarvitse luopua tohottavasta elämäntavastaan ja pysähtyä miettimään asioita."

Meditoija tarkastelee yhä vähemmän maailmaa, mutta yhä enemmän itseään. Tässä korostetaan huippukokemusta, nirvanaa. Puheet ovat kuin tarjottaisiin huumekokemusta ilman riskejä. Käytännön ilmenemistasolla meditaatio ilmenee itsekkyytenä, itseen käpertymisenä, ja huippukokemusten hakemisena. Ja minusta ne ovat ne sen hyvät puolet. Nirvanakokemusta myydään. "Minä katson sisääni. Esittäkää minulle vahvasti vaikuttavia ärsykkeitä!"

Ja moni sanoo että meditaatiossa tulevat asiat ovat subjektiviisia, joten niitä ei voi jakaa. Kuitenkin jo lapsia opetetaan rukoilemaan, ja joogassakin on meditaatioharjoituksia. Keinot myydään, ja ne ovat olennaisesti välineelliessä yhteydessä niiden aikaansaamaan kokemukseen. Tätä hedonismia ei poista edes "ilmaisuus". Kauppamiehet tietävät sanan "ilmainen" kaupallisen arvon. Meditointibisnes on maailmanlaajuinen bisnes, kaupallisuutta jossa raha kyllä ehdottomasti pyörii.

Toki tässä voidaan sanoa argumenttivirhepohjaisena vastaväitteenä että ylläolevaan tilanteeseen sopii "ei yksikään aito skotti". Ja muistuttaa mystiikan filosofiasta, ja että se, mitä tarjotaan mystiikkana ei ole "aitoa sellaista".

Tätä kautta voidaan miettiä että ateismihan ei esiinny mystiikan vastaisena. Esimerkiksi "Paholaisen asianajajaa" ja muita aktiiviateisteja lukiessa on itse asiassa melko helppoa huomata, että hän ei kritisoi mystiikkaa. Kreationismia ja järjestäytyneitä uskontoja jotka esittävät todellisuusväitteitä, ne vastustavat paljon. Tämä on määriteltyä uskontoa, ei mystiikan edustama linjausta, jossa määritelmistä(kin) pyritään vapautumaan.

Ateistejen kampanjat keskittyvät kirkon, eli instituution, moittimiseen. Tärkein linjaus näyttää olevan että kirkosta pitää erota. Entäpä jos tätä kautta voitaisiin vetää jopa sellaista, että vapautiminen oman itsen tutkimisen kautta on perinteiden vuoksi liitetty uskontoon ja sen edustamaan hengellisyyteen. Käytännössä tätä korvataan kaupallisella "näennäisuskonnolla", jossa tarjotaan tuote, jonka väitetään johtavan terveyteen, onnellisuuteen ja niin edes päin.

Eli paradoksihorisontti on vääntynyt niin vahvasti että voidaan jopa sanoa että ateismi täyttää meditatiivisen perinteen sisällön uskonnollis-hengellisiä linjoja paremmin. Meditointiin liittyy haluista vapautuminen. Haluista vapautumisen ja välineellistämisen sijasta siitä on tullut halun kohde ja välineellistämisen maksimoija. Ateismi taas näkyykin tuonpuoleistoiveiden ja halujen vapautumisena. Uskova toivoo ikuista elämää kuoleman jälkeen, ja vaihtoehto on pelottava. Ateisti vapautuu tästä halun tunteesta. Tämä on toki juuri se asia, jonka uskovat katsovat "onnellisuuden katoamiseksi" - ja johon he liittävät sanan "neuroosi". Tämänkaltainen omaan itseen liittyvästä hedonistisesta halusta vapautuminen on meditointiperinteen ihanne.

Vapautuminen uskonnollisesta maailmasta ja uskontopuheesta ei kuitenkaan selvästi ole samanarvoinen kuin vapautuminen mistä tahansa muusta järjestöstä tai aatejärjestelmästä. Ideologioiden tuotokset nähdään mystikon silmin helposti "sanoiksi jotka vääristävät ja hämmentävät". Vapautumien aineellisista järjestöistä ja uskonnoista ovat tässä kuitenkin selvästi eriarvoisia. Uskontoja tulee kunnioittaa, ateismia ei.

Toisaalta myös tapa hakea vastaukset itsereflektion kautta on varsin meditatiivissävyinen tapa. Ja ateisti on pakotettu tähän, koska Dawkins ei tarjoa ateismipläjäyksissään mitään etiikkanormistoa jota pitäisi seurata. Hän ei komenna elämään tietyllä tavalla, eikä ohjeitsa tähän muutenkaan. Tätä kautta individualismi värittää sekä "meditatiivista" että "ateistista" henkilöä. (Ja tässä on hyvä täsmentää että individualismi ei tarkoita samaa kuin itsekkyys.)

Eli tiivistetysti voidaan sanoa että esiintymisillään ateistit hakevat onnellisuutta ja hyvää elämää jota sävyttää vapautuminen. Uskovainen taas myy itsekkyyteen vetoavia asioita, kuten huippukokemuksia, ja hakee tarpeilleen tyydytystä sen sijaan että vapautuisi niistä.

Toisalta tekisi mieli vetää pari lausetta yhteiskunnastakin.

Sodat vaativat investointeja, taloudellista hyvinvointia, mutta on tosiasia että Suomessakin köyhillä alueilla on enemmän rikollisuutta kuin muualla. Minä kerään asuinpaikkani vuoksi tätä satoa aina silloin tällöin, pakosta. Samaa ei tapahdu Espoon rikkaistoalueilla vastaavalla frekvenssillä.

Myöskään hengellisiä asioita miettivä ei ole vapaa materiasta. Maslown tarvehierarkia saa ensin hankkimaan perusasiat kuntoon, sitten sen uran ja siinä vaiheessa ruvetaan miettimään itsen toteuttamisia ja vaikkapa uskonasioita. Ja ateismikin näyttää vaativan joko ateistivaltion - tai onnellisen lapsuuden. Ateismi ja uskonasioiden miettiminen liittyvät samaan asiaan. Elämän syntyjä syviä penkova ja materiaalisuudesta irtautuva on jollain taolla "sellainen joka kiistää ruuan arvon koska lautanen on aina niin täysi että nälkäkuolemaa ei tarvitse pelätä". (Minäkin.) Mieleen tulee tässä kohden pakosti korkeasaaren apinoita seuratessa tullut ilmiö: Kun apina oli kylläinen, se puree ja heittää lopun hedelmästä pois. Sillä hetkellä tähän kohdistuu "ei kiinnosta", "turhaa" -henki. Tätä voi tietysti lieventää sillä että toisille ihan eri määrät ovat "riittävästi". Osa tyytyy vähään, osa ei tyydy paljostakaan.

Tyypillinen uskovaisen kertomus - silloin kun ei ole "olin juoppotappajanarkomaanimieshuora" - jotenkin tälläisen paljastaminen tekee uskonkokouksiin menemisen pelottavaksi. Että minkälaisen flashbackin tuokin exLSD -narkkari saa - onkin "vietin juhlaelämää ja sitten alkoi tuntumaan ontolta", tai "kävin töissä, tein uraa, hommasin kaksi omakotitaloa. Elämä tuntui kuitenkin suorittamiselta ja kuivalta". Ja sitten tähän määrittelemättömään onnettomuuteen löytyy välineellinen keino. He ovat kääntyneet uskoon.

Enpä usko että kaupallisuudesta vapautuneita löytyy yhtäkään. Mutta toisaalta, minä en pidä sitä välttämättä kauttaaltaan pahana asiana. Olisi vain hyvä miettiä että missä kontekstissa sitä käyttää - etenkin jos käyttää sitä syytöksenä.

Kuitenkin haluan muistuttaa ehdottomasti että en sinällään vastusta sitä että joku on hengellinen ja saa siitä iloa tai onnea elämäänsä. Vaikka tekisi näin uraputken, merkkivaatteiden ja omakotitalon ja sen sisustuksen kolminaisuudessa. Asiat on vain sanottava niinä itsenään. Itsekkyyden sävyttämänä hedonismina jossa on välineellinen sävy. Minusta nuo eivät ovat hyvä asia. Tosin vain pienessä määrin.