"Suomen Kuvalehti (16.4. 2010)" sisälsi kolumnin, jossa Jukka Urhola reagoi kaupan alan lakkoon. Hän viittasi siihen miten sikojen kasvattajat olivat vedonneet eläinten hyvinvointikysymykseen lakon ratkaisussa. Syy oli se, että teurastamoautot eivät kulkeneet. Urhola osuvasti kiteytti kaupunkilaisen mietteen asiasta. Esitys tuntui melko oudolta. Että Teurastamoon olisi päästävä tai etiikka horjuu. Siksi Urhola kirjoittikin kuvauksen, jonka näkee murtavan yllä olevan vetoamisen naurettavana : "Samentunein silmin eläinraukat turhaan tuijottelevat kevätloskaiselle tielle, josko sieltä lopulta kaartaisi pihaan tutun ja turvallisen osuusteurastajan loskainen mutta lämmin Toyota Hiace, joka veisi potsin sinne minne potsi kuuluu."Ymmärrän tunteen. Ollessani MTT:llä tykkäsin sioista. Siat olivat tottuneet ihmisiin ja tiesivät että ihminen ei ole ilkeä pahoinpitelijä. Ja juuri siksi minusta teurasautopäivä ikävä. Esimerkiksi kun yksi oikein erityisen luottavainen possu meni teurasautoon iloisesti kun karsinat avautui ja "tuli uutta hauskaa virikettä", kävi pyytämässä rapsutuksia teurastamoauton kuskilta ja vaappui autoon. Se tuntui tietyllä tavalla petokselta. Eläinten hyvinvoinnin kannalta tämä ei ole kuitenkaan niin ongelma, koska sika ei varsinaisesti ollut se kärsivä osapuoli. (Sillä oli vain kärsä.) Otin erikseen toisen vuoron, kun lempipossuni, sellainen joka oli alkujaan sellainen pieni ruippana parka ja joka siksi muun muassa pakeni karsinasta alkuvaiheissa koska se mahtui pois kaiteiden välistä ja jota piti siksi hakea ties mistä, lähti teuraaksi.
Ja olen itse ollut teurastamossa, ja sen tekninen ja kylmä tuhovoima varmisti ainakin minulle sen, että teurastus on eettistä. Jostakusta se voi tuntua kaamealta ja irvokkaalta jos konesaha laulaa ja toiminta on niin nopeaa että sisälmyksetön, päätön ja selkärangaton ja nahaton raato nytkii lihaksistaan. Mutta ajatus on minulle yhtä miellyttävä kuin yllättävä luoti takaraivoon, jota ei edes tiedä tulevaksi. Ei tarvitse kitua. Kärsimys ja tuska puuttuvat.
Kuitenkin "tietyllä tavalla" tuntuu että Urhola olisi aivan oikeassa.
Maaseudun tuntija voisi kuitenkin purkaa tämän sikaparadoksin ja vihjata että ehkä teurastamoon joutuminen liittyykin olennaisesti eläinten hyvinvointiin. Että kyseessä ei ole pelkkä intressit ja ahneus. Että "pakko saada myyntiin".
Ikävä kyllä helpoin analogia tähän saadaan ottamalla käyttöön eläinaktivistien käyttämä käsite "sikatehdas". Se nimittäin kuvaa eläinten kiertoprosessia. Maalainen voisi välttää tätä kuvausta, mutta minä, puolikaupunkilaisena, valjastan tämän termin esimerkkikäyttöön.
Kuvitellaan että meillä on iso tehdas. Siinä taloon tulee sisään osasia, ja niistä koostetaan tavaroita. Siinä on varastotilaa. Tehdas on siitä ikävä että sitä ei voi pysäyttää. Nyt tulee sellainen tilanne että tavaroita ei haetakaan. Ne alkavat kertyä varastotiloihin. Ja vaikka varastotiloja olisi kuinka paljon, ne täyttyvät jos tavaroita ei haeta. Koska uutta pukkaa sisään koko ajan. Lopulta varastot eivät riitä, ja tavarat ovat ahtaasti ja menevät rikki kun ne murjoutuvat toisiaan vastaan.
Samoin sikala toimii siten että on emakkoja, jotka tuottavat porsaita. Sian tiineys kestää 3-3-3 muistisäännön mukaan kolme kuukautta kolme viikkoa ja kolme päivää. Tämä tarkoittaa sitä että jos hanat pistetään kiinni nyt, loppuu sikojen määrän lisääntyminen vasta tuon jälkeen.
Yllä oleva merkitsisi loppua sikojen määrien kanssa. Mutta siat ovat paitsi lukumäärä, niillä on kasvava tilaulottuvuus. Eli ne pirulaiset kasvavat ja ovat teurastettaessa merkittävästi isompia kun syntyessään. Siksi prosessissa on olennaisesti "kasvatusajat päälle". Pienten porsaiden tiloissa ei voi pitää teuraspainoista lihasikaa. Tätä kautta mukaan tulee muutakin. Sika teurastetaan keskimäärin noin puolen vuoden iässä. Tämä tarkoittaa sitä että "tehdasta ei voi pysäyttää" kovinkaan nopeasti. Jokainen sika elää, syö ja vaatii tilaa. Ei niitä ruokkimattakaan voi jättää ja jossain ne on pidettäväkin.
Kun muistetaan miten eläinaktivistit kauhistelevat sikojen ahtailla oloilla, ja pitävät niitä kammottavina. Hekin ymmärtävät mitä "varaston täyttyminen" tarkoittaa. Toisesta päästä on aivan taatusti tulossa lisää, ja on varmasti tulossa vielä pitkän aikaa. Siksi "poisto -ovet kiinni" ilman ennakkovaroitusta voi toimia kauppiaalle. Mutta se tuottaa ongelmia sikalanpitäjälle. Ja sialle.
Yläkuvan possut ovat innoissaan kun hoitaja tulee. Alakuvan possut ajattelevat jotakuinkin samaa, mutta ovat paljon isompia ja tilaa vievempiä. Ja värjätty vihreäksi koska teurastamoauto tulee. Kaikki kuvan eläimet ovat tietysti koe -eläimiä, jotka yhdistetään jostain syystä usein suoraan sanaan "epäeettisyys". Noilla ei toki testattu mitään meikkejä, vaan sianrehuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti