Sigmund Freud tuli kuuluisaksi siitä että hän rakenteli kuuluisia psykologisia teorioita. Hän kuitenkin myös esitti miten nainen on hänelle mysteeri.
Tämä naisen vaikeatajuisuus on yleinen aihe. Jos joku pitää naista mysteerinä, voi tämä korostaa joko (1) naissukupuolen irrationaalisuutta tai sitten (2) miessukupuolen tyhmyyttä. Eli joko mies on rationaalinen ja nainen tunteidensa viemä jonka toimista ei järkeä voi löytää koska sitä ei ole. Tai sitten mies on simppeli ja yksinkertainen, jolloin miessukupuolen tyhmyys muuttuu naista koskevaksi mysteeriksi.
Tai sitten jätetään vitsit vitseiksi ja koko naisen mystisyys viedään sukupuolikysymyksistä laajemmas, ja kyse onkin koko ihmisyyden mysteeristä. Ihmisyyden ymmärtämisen kieltämiselläkin on pitkät perinteet. Esimerkiksi buddhalaisuudessa tietämättömyyttä ihmisyydestä pidetään hyvinkin tärkeänä.
Eksistentialistisessa perinteessä ihmisluonteen ymmärtämisyritykset nähdään ikävänä. Esimerkiksi Kierkegaardin kannalta olemassaolo on tärkeää ja hän korosti monien asioiden subjektiivisuutta. Ja että nämä asiat olivat niitä jotka olivat olemassaolon kannalta kiinnostavia. Kiihkeys ja hartaus ovat subjektiivisia tuntemuksia ja ne tekevät jostain asiasta kiinnotavan tai tylsän.
Eksistentialistisesa perinteessä Sartre korosti että ihmisen tehtävänä on ikään kuin "valitsemalla tehdä itsensä", jolloin ihmisellä ei ole mitään perimmäistä luonnetta jota ymmärtää. Sartre tarttui valistusajan ihanteeseen, jossa ihmisen vapaus muuttaa hänet järkeväksi, kekseliääksi ja onnelliseksi: "Tieto, Tiede ja Onnellisuus" olivat käsi kädessä. Sartre vain nappasi tähä väliin Marxia ja Hegeliä joiden kautta saatiin idea siitä että korosti sitä että maailmasta vieraantuminen tuovatkin mukanaan tylsistymistä, ahdistusta ja epätoivoa. Kuitenkin hänelläkin oli jokin "aito minä", joka oli yksilön aitoa itseään ja hänen ihmisyyttään. Tämän "tunnistaminen" ei kuitenkaan ollut objektiivista vaan subjektiivista.
Toki myös mystikot ovat yleisesti ottaen kieltäneet ainakin sanallisen ihmisen määrittelyn. Heillä sanat ja määritelmät ikään kuin harhaanjohtavat.
Yllättävän monessa erilaisessa näkemyksessä korostetaan sitä miten ihmisyyden määrittely on luokittelua ja eräänlaista väkivaltaa jossa ihminen pakotetaan lokeroon. tällöin ihmisyys on tietysti mysteeri. Tämänkaltaisen ajattelun kautta on syntynyt yllättävän suosittu näkemys, jossa luonnontieteet ja matematiikka ovat pahoja asioita. Tälläisestä valaiseva esimerkkitapaus löytyy "Eksaktin Elämän Utopiasta". Siellä korostetaan miten romantikko inhoaa ymmärtämistä, koska siinä luonnontieteen ilmiöt jyräävät kaavamaisesti välittämättä inhimillisistä arvoista. Ajatus on se että myrskyilmalla salama kenties iskee valikoimatta hyviin ja pahoihin, mutta tätä ei pidä romantikoille mennä kertomaan.
1: Ei vaikka tuo romantikko olisi Luther jonka pelästyminen ukonilmalla sai hänet rukoilemaan henkensä puolesta ja tekemään lupauksen. Myrskystä selviäminen vaikutti hänen elämänhistoriaansa paljon ja tätä kautta mutkan kautta meidän kaikkien.
Tätä kautta luonnontieteellinen tutkimus on edelleen rienausta. Toki ei niinkään kirkolle ja uskovaisille, kuin "romantikoille".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti