Tämän jutun ymmärtäminen vaatii yllä olevan kuvaparin tajuamista. Kyseessä on tavallaan "sama asento, mutta ei ihan". Porta di Ferrossa miekka osoittaa sivulle tai jopa hieman taakse. Kun taas Porta di chingchialessa terä osoittaa eteen. Asentojen vaihto onnistuu pitämällä miekkaa paikallaan käsien osalta, ja astumalla jalalla joko eteen tai taakse päin.
Tämä viittaa siihen että miekkailussa asennot eivät ole "symmetrisiä". Syy on se, että toinen käsi on terän lähellä ja toinen kahvalla. Kädet ovat yhtä pitkät, mutta ne tuetaan eri puolille. Lisäksi jalat eivät ole ihan miten tahansa, joten nekin vaikuttavat asentojen symmetriaan.
Tästä epäsymmetriasta on tietysti joitakin seurauksia. Meillä esimerkkiksi peruskurssilla opetettiin samaan vastustajan ylhäältä olalta heijarina tulevaan hyökkäykseen vastatekniikka, joka oli mallia "torju ja sitten lyö". [Teknisellä kielellä isku "Posta Donnasta" "Posta Longaan" ; siten että "ferron" ollessa ase on lyöjän oikealla olalla ja chighialen kohdalla lyöjän vasemmalla. Eli jos miekkailijat olisivat rivissä, ase olisi samalla puolella. Kun tyypit ovat vastakkain ne ovat siksi "eri puolilla".] Toinen torjunta tehtiin toisesta asennosta ja toinen toisesta. Näissä oli kuitenkin olennainen tekninen ero:
1: Porta di Ferrosta tehtiin ensin torjunta ilman askellusta. Torjunta päättyy posta frontaleen joka osoittaa vasemmalle ja ylös päin. Miekka tietysti lähtee vasemmalta ja katkaisee toisen hyökkäyslinjan oikealle. Tämän jälkeen astutaan vasemmalla jalalla eteenpäin ja lyödään. Tällä astumisella astutaan kohti toisen tasapainoa rikkovaa linjaa, eli tavallaan "lyödään mahan puolelta". Eli tässä torjuttiin liikkumatta ja astuttiin sitten poispäin toisen miekasta.
2: Porta di chighialesta taas torjuttiin askeleella joka lähti oikealle. Koska ase lähtee vasemmalta, se tietysti katkaisee toisen hyökkäyslinjan ja päätyy ylävasemmalle. Tämän jälkeen vain lyötiin päähän. Isku tehtiin siis "enemmän kyljestä". Toisin sanoen tässä torjuttiin askeleella kohti toisen miekkaa ja sitten lyötiin astumatta.
Ihmettelin miksi. Ensin ihmettelin miksi chighialessa ei astuttu toisen "horjutuslinjalle". Sitten tajusin että se pää ei välitä, halkeaako se korvien suuntaan vai nenästä takaraivoon. Syynä täytyy siis olla jokin muu.
Syy löytyikin epäsymmetrian puolelta. Frontale on voimakas suoraan eteenpäin, mutta torjunta on sivusuunnassa. Tähän suuntaan se on heikko, ja itse asiassa on jo hieman "vasten tasapainolinjaa", eli se ei ole hirmuisen tukeva. Näin sillä tehty torjunta on jopa "melko voimaton". Tässä askeleessa kysymys on varmistamisesta, joka tekee tekniikasta huippuvarman: Kun torjunta voi pettää, se kuitenkin hidastaa toisen hyökkäystä. Näin ehdit astua ja lyödä. Pelkkä astuminen ilman torjuntaa on olennaisesti huonompi, koska tässä pitää kilpajuosta hidastamattoman miekanterän kanssa, mikä ei ole hauskaa. Pelkkä torjunta antaa mahdollisuuden sille että toinen lyö vahvasti läpi. Kun ensin torjutaan ja sitten astutaan heti perään, saadaan paras toimivuus. Torjunta voi toimia ja silloinkin homma on OK. Toisin sanoen tekniikka on vakaa: Se kestää häiriötä ja epäonnistumista. Tälläinen on hyvä tekniikka.
Toiseen suuntaan tilanne on vaikeampi, koska askeleella aloittaen torjunnasta saadaan vahva. Eri suuntaan astuminen ei ole helppoa koska inertia pakottaisi pysäyttämään vauhdin ja aloittamaan vauhdinoton toiseen suuntaan. Siksi suunnan vaihtelu sisältää pakosti kohtia jolloin nopeus on pieni. : Syy on sama miksi juokset nopeammin sata metriä suoraan eteenpäin, kun juoksentelet edes takaisin 5 metrin levyistä käytävää 20 kertaa, vaikka matka on sama, joudut pysähtelemään seinällisessä tilassa. Askel tuo tekniikkaan vakautta, torjunta ei hevin petä kun sitä tuetaan ruumiinpainolla. Ja tässä suunta ei ole "tasapainolinjaasi vasten", joten kontaktissa suhde ei ole epävakaa - minkä vuoksi siinä toisessa tekniikassa ei kävellä torjuntaa päin, kontakti on siinä horjuva.
Tilannekohtainen yksityiskohtien hionta on siis vielä hienostuneempi ja laajempi pelkästään pari nerokasta pääsääntöä, kuten "hyökkää keskilinjalta" ja "huomioi toisen tasapainolinja". Kyseessä on monen elementin yhteisvaikutus. Toisen struktuurin lisäksi on mietittävä omaa struktuuria ja sitä miten nämä kohtaavat. (Mitä voi arvailla siitä mistä tilanne lähtee.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti