Tehomaatalous liitetään siis intuitiivisesti maksimaaliseen lopputuloksen tuottoon. Kuitenkin maatalous pyörii kannattavuudella. Tämä on hieman eri asia, koska tässä tuotoksen lisäksi katsotaan myös tuotoksen synnyttämisen kustannuksia. Annan tuohon kuvan käppyrästä:
Olipa kyse sitten lehmän lypsykäyrästä tai pellon sadosta, on selvää että lisäämällä tiettyjä resursseja (vaikkapa lannoitetta pellolle) saadaan enemmän satoa. Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että lannoitteen lisäys tuottaa yhä vähemmän ja vähemmän. Yritän kuvata tätä kuvaajalla, joka on vieressä. Jos pystysuunnassa on saatu sadosta saatava rahamäärä, ja oletetaan että kilohinta on vakiona, eli jokaisesta kilosta saa saman määrän rahaa. Vaakasuuntana taas on se, miten paljon asiaan on panostettu. Tästä syntyy kaarimainen käyrä, jossa aluksi panostus auttaa paljon ja sitten se auttaa yhä vähemmän. Usein vastaan tulee myös raja jonka jälkeen lisäys alkaa tuottamaan sadonkin pienememistä. (Eli jos pellolle lykkää vaikkapa lannotetta liikaa, kasvit alkavat kärsimään ylilannoituksesta.)Myrkytysrarjan jälkeen laitetaan rahaa jotta saadaan pienemmät rahat taskuun. Tämän tyhmyyden ymmärtää tietysti maallikkokin, mutta hänhän katsoikin pelkkää tuloksen määrää. Lisäksi tässä on toinen elementti. Kuvaajassa se on sinisellä käyrällä oleva panoksen määrä. Jossain vaiheessa käykin niin, että sinisen näyttämä kustannus on suurempi kuin saatava tulos. Kuvassa resurssi on ilmeisesti kallis, koska se tulee melko nopeasti vastaan. Jos panos on hyvin halpa, suorien kohtauspiste voi olla "myrkytysrajan tuolla puolella".
Jokainen ymmärtää että ei kannata panostaa enempää kuin saa. Siksi kannattaakin katsoa myös panostusta, eikä vain satoa.
Optimaalinen panostus on tietysti jotain muuta kuin yllä olevat. Se perustuu lisäkasvun ideaan. Eli toisin sanoen katsotaan miten panoksen lisäys 1 yksikön verran tuottaa kuluja, ja miten paljon se tuottaa lisätuottoa. Eli jos meillä on nyt panostustilanne X, katsotaan paljonko maksaa laittaa panostus X+1:teen. Ja samalla katsotaan miten tuotoskäyrä muuttuu X ja X+1 välillä. Haetaan se paikka jossa tämä lukema vielä on kannattavaa. Tämän logiikka on se, että jos panostat 10 euroa ja saat sadonlisäystä sen verran että saat 50 se on kannattavaa. Ja jos panostat 10 euroa, ja saat 11 euroa, se on yhä kannattavaa(mutta paljon vähemmän.) Jos tuotoskäyrä on, kuten se usein on, esimerkin tapaan kaarimainen, maksimitulos saadaan panostuksella joka on juuri siinä missä 10 lisäpanostus tuottaa 10. Sen kauemmas ei kannata mennä. Matemaattisesti katsoen eksakti ratkaisupaikka käyrällä haetaan tietysti derivoimalla, koska se paljastaa käyrän kulmakertoimen muutoksen - eli juuri sen, miten paljon se käyrä muuttuu siinä kohden. Näin saadaan seuraavantapainen käppyrä. (Derivoitaessa toisen asteen kuvaaja muuttuu suoran kuvaajaksi, joten kasvua kuvaava käyrä on "likimain suora", ymmärrettävyyden vuoksi karkeistan asian näin simppeliksi.)
Optimissa on "kerätty kannattavuudet siihen asti", mutta ei mennä yhtään haitan puolelle. Eli jokainen uhrattu penni tulee vähintään takaisin, saadaan kaikki kannattavat lannoitteet laitettua peltoon, mutta ei enempää. Tämä on oikeastaan juuri näin helppoa : Ei tarvitse tajuta muuta kuin että panostus on kulu, jolla saadaan tietyllä hinnalla tietty määrä tulosta lisää. Ja tästä saadaan rajallinen määrä rahaa, joka voi olla isompi tai pienempi kuin panoksen määrä. Jossain on raja jossa toiminta on kannattavaa ja jossain on raja jonka jälkeen ei kannata puuhata enempää, vaikka satoa tulisikin isommin. On laitettava se, joka kannattaa.Panoksen hinta ja tuotoksen arvokkuus tietysti painavat tässä tuloksessa myöskin. On katsottava tuotoksen muutosta panostuksella, tuotoksesta saatavaa tuloa, ja kulujen hintaa. Tarkastellaan rahavirran muutoksia, tasetta. Ei maksimisatoja.
Hyvinä asioina tämä tarkoittaa tietysti sitä että pelloille ei kannata ängetä väkisin valtavia lannoitemääriä, sellaisia jotka olisivat ympäristölle haitallisia. Samalla tätä kautta saadaan poliittisia ohjaimia, jossa säädöksillä voidaan vaikuttaa joko lannoitteen hintaan tai lopputuotteen hinnoitteluun ja saada tätä kautta panostusmäärät haluttuun kohti. Samoin eläimiä ei yliruokita väkisin, koska rehu maksaa. uonona asiana taas on se, että esimerkiksi siat eivät suinkaan lähde teuraaksi maksimikokoisina. (Toki tässä on kasvun määrän hidastuminen. Eri ikäinen sika on rehunkulutukseltaan ja kasvultaan suhteessa tähän erilainen. Mutta tästä ei nyt tämän enempää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti