tiistai 25. toukokuuta 2010

Tyhjännauraja

Televisiosta tuli piilokameraohjelma "Teräspallit" joka mainosti itseään räävittömyydellä. Hahmoissa oli esimerkiksi Herra Sopimaton, joka oli siististi pukeutunut mutta teki halpamaisia asioita. Toinen hahmo, "Vamppi" yritti iskeä varattuja miehiä ja katsoi reaktioita. Ja kolmas, "piinaava piru", taas teki surrealistisempaa juttua kuten esimerkiksi heitteli koneella mäeltä isoja määriä tennispalloja tenniskentälle. Oli niitä tietysti muitakin.

Jos minun olisi tehtävä hahmo "Teräspalleihin" se olisi "Tyhjännauraja". Hahmon ideana olisi se että hahmo nauraa. Mitään sanallista selittämistä tai edes sormella osoittelua ei olisi. Olisi vain nauru jota ei selitetä. Nauramista tehtäisiin vaikkapa eduskunnassa - jonne on vapaa pääsy kansalaisilta - jumalanpalveluksessa ja jossain isommissa tilaisuuksissa. Naurua voisivat saada satunnaiset - tai tyylikkäästi pukeutuneet - ihmiset. Nauraa voisi vaikkapa kaupan kassalla maksua nähdessä, junassa ja muissa julkisissa paikoissa ... Tyhjännaurajan täytyisi pukeutua ja olla hyvin tavallisen oloinen. Eli minun normaali pukeutumiseni korvattaisiin tuulipukumaisemmalla ratkaisulla.

Nauru on siitä omituinen voima että se tulkittaisiin jotenkin. Esimerkiksi joku voisi tulkita jumalanpalveluksessa nauramisen siksi että on vain hauskaa. Toinen kokisi saman naurun ivanauruna. Kolmas ajattelisi että se nauraa jollekin muulle asialle. Ja neljäs ajattelisi että nauraja on vain mielipuoli ja häiritsevä.

"Tyhjännauraja" olisi hahmovalintani senkin vuoksi että huumori on hyvin suuri ja vaikutusvaltainen voima. Nauraminen uhkaa valtarakenteita. Joskus valtarakenteet ovat sen verran itseensä käpertyneitä että on vain heidän sääntöjoukkonsa jonka mukaan on pelattava. Tämä nollaa erilaiset rakenteet. Siksi jäljelle jääkin vain parodian keinot jossa sääntöjä noudatetaan mutta johdetaan sen kautta ajatukset kritiikkiin. Syntyy tavallaan naurun dekonstruktio joka horjuttaa peliä silloin kun valtarakenteet ovat niin vallitsevia ja vahvoja että keskustelu muuten ei tilannetta voisi muuttaa.

Huumorin sensuuri on itse asiassa usein tiukempaa kuin asiatyylisen kritisoimisen ja vastustaminen. Näin selittyy esimerkiksi islamilaisten suuttuminen pilakuvista, ja muumien sensurointipyrinnöt Kiinassa. ja kotomaalaisutta edustakoot tuore fingerporin sensurointi ja vanhempaa linjaa Aku Ankan aviosäätyskandaali aiemmin.

Suomessa jos joku lähtisi sensuroimaan uutisia, se olisi kauhean skandaalin paikka ja sananvapauden loukkaamista. Sarjakuvien sensuuria taas perustellaan sillä että sarjakuvat ovat "turhia". Viihde ei ole asiaa. Ja toisaalta sillä että sarjakuvat ovat hyvin "tärkeitä", eli ne voivat vaikuttaa ihmisiin paljonkin, jolloin viihde onkin vahvaa asiaa. Siksi esimerkiksi Fingerporin sensurointia vaadittiin - ja tämä johti seurauksiin. Mutta Helsingin Sanomien pääjuttujen sensuuria harvemmin vaaditaan.

Nauramiseen reagointi on hyvin vaikeaa. Usein immunisointia voi tehdä vain itseironian kautta. Huumorilta voi suojautua vain tekemällä vitsailun itse ensin. Tällöin toimii kuten muskettisoturitarinan Cyrano de Bergerac joka teatterissa sai tylsän pilan nenästään ja hän monisanaisesti selitteli paljon terävämpää pilkkaa tuulenhalkaisijastaan ja moitti näin vakavasti pilkkaajan oveluutta, älyllisyyttä ja mielikuvituksen tasoa.

Muu mahdollinen reagointi on sitten vastanauru ja väkivalta. Uskoisin että "Tyhjännauraja" joutuisi pakenemaan punaista naamaa kantavan nyrkkiä kerran jos toisenkin. Väkivallasta ja itseironiasta tosin on tosin yksi huono seuraus: Sekin ajaa systeemiä kohti parodiahorisonttia. Näin tämäkin reagointi vaikuttaa heikentävästi.

Tietenkin ironiaa voi käyttää myös muilla tavoin: Esimerkiksi nauru on myös loukkauskeino joka tukee valtapelejä. Siksi toisiin kohdistuvaan ideaan sopii se, mitä hikipedia opettaa ironian kohdalla: "Kun itse sovelletaan ironiaa, on se huumorin alalaji. Sen tavoite ei ole olla yksinomaan hauska tapa osoittaa vastustajasi olevan väärässä. Ironian päätarkoituksena on olla peitetty hyökkäys, johon vastaaminen on mahdotonta, koska ironiaan vastaaminen tarkoittaa huumorintajuttomaksi leimautumista."

Tosin nauru voi myös passivoida. Silloin kun nauru ohjataan pois aktiivisuudesta, saadaan mahdollisesti tyytyväistä ja iloisesti tottelevaa ja kyseenalaistamatonta kansaa. Caesar ymmärsi tämän asian: Hänestä "Leipä ja sirkushuvit" olivat hyvin tärkeä asia valtionhoidossa. Tässä on paljon viisautta. Televisioviihdettäkin moititaan usein passivoivaksi. Näin tapahtuu jos nauru "suuntautuu passiivisesti". Tälläinen passiivinen hekottelija on tietysti se tyhjännauraja johon sanonta viittaa. Räkänokasta voidaan saada mies, aktiivinen toimija. Mutta tyhjännauraja kuluttaa aikansa passiivisiin asioihin eikä vaikuta maailmassa - joko rakentavasti, uudistavasti tai edes tuhoavasti.

Eli naurua voidaan käyttää asiallisesti ja asiattomastikin. Se on hyvin monikäyttöinen ja voimakas väline. Nauruun liittyy helposti valtapeliä. Naurettavaksi tekeminen heikentää kritisoitua tahoa, olipa hän vallassa tai altavastaajana. Naurulla voidaan aktivoida ja naurulla voidaan passivoida. Viihteellä on tätä kautta myös vastuuta, ja sitä helposti väheksytään halpana huvituksena.
Kirjoittaja on oikeasti valmis toteuttamaan tyhjännaurajaprojektin. Mutta tietysti niillä ehdoilla jolla alastomutta käsitellään Monty Pythonin "Flying Circusin" "Full frontal nudity" -episodissa: "Full frontal nudity? Yes I'd do it, if it was valid. Or if the money was valid, and if it were a very small part."

Ei kommentteja: