Yleisesti ottaen olen kuvanut graffiteja ensi sijassa potentiaalisisti hyvinä asioina, en ole niitä moittinut. Ehkä tähänkin pitäisi varata hieman tilaa.Suomalainen graffitiperinne on minusta kahdella tavalla huono. Ensimmäinen on se, että graffiteja väännetään sellaisiin asioihin jotka itsessään ovat OK. Jos talo on itsessään kaunis, niin miksi siihen tulee vääntää mitään. Sen sijaan johonkin betonivalettuun siltaan väännetty merkki ei ole läheskään yhtä kauhea asia.
Toinen asia on luovuuden puute. Moni isompi graffiti on teknisesti taitavasti tehty. Ihmiset ovat harjoitelleet. Kuitenkin samanaikaisesti perinne ei ole Suomessa kovin muuttuva. Teema ja variaatio on varsin rajallista. Itse asiassa minun lapsuudessa, 1980 -luvun lopulla, graffitit olivat olennaisesti saman näköisiä. Jos nyt näet graffitin, joudut arvioimaan maalin kulumisesta, että onko maalari nyt jo kulkemassa hyvää vauhtia kohti eläkeikää vai onko hän nuori teinipoika jolla on spraypullo ja paljon toistettavaa.
Tätä kautta graffitit ovat jämähtäneet mielikuvituksettomuuteen, ne siis edustavat eräänlaista perinnejärjestelmää. Vaikka graffitikulttuuriin muuten liittyykin tietty anarkistisuus. Tagejen kohdalla tilanne on nähkääkseni kuitenkin jonkin verran kehittynyt. Toki suuri osa niistä on nopeasti sutaistuja sotkuja, joille "töhry" olisi ihan oikea nimite. Mutta joskus niissä näkee pelkistämisen juhlaa.
Minä haluaisin nähdä graffiteissa luovuutta, eikä vain tutun teeman variointia. En haluaisi että niin suurta osaa graffiteista ei voisi korvata teemafontilla tehdyillä printeillä, jossa luova osuus on se, että naputtaa muutamaa eri kirjainta. Valitettavasti tämä hieman näyttää tältä.
Yläkuvan graffiti on Järvenpäässä. Alakuvan Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti