Filosofit arvostavat tietoa, ymmärrystä ja viisautta. Samalla he kysyvät tietysti kysymyksiä, ja epätietoa arvostetaan.
1: Järvilehdon muistuttama Quine ei ole poikkeuksellinen. "Willard van Orman Quine oli legendan mukaan korvannut kirjoituskoneensa kysymysmerkin loogisella symbolilla, eksistentiaalikvanttorilla. Quinen mielestä lauseen päättäminen kysymysmerkkiin ei ollut kunnon filosofiaa: filosofi sanoo, miten asiat ovat"
2: Sokrates taas edustaa vastapoolia. Häntä pidettiin viisaimpana, koska hän tiesi että ei tiennyt. Oikean tiedon kieltäviä sofistejakin löytyy sekä historiasta että nykypäivästä.
Oivaltamisen ja oppimisen kokemuksia voidaan ainakin joskus pitää erityisenä "huippukokemuksena". Englanninkielinen maailma kutsuu tätä suspension of disbelief Tässä kokemuksessa epäusko unohdetaan, tai oikeastaan tarkemmin sanoen, laitetaan sulkuihin. Syntyy lumoutuminen ymmärtämisestä.
Tälläisestä oppimiskokemuksesta voi seurata monia asioita.
1: Mieleen voi tulla epäuskoa ja kysymyksiä. Tällöin illuusio katoaa ja joudumme tekemään töitä saadaksemme kokemuksen uusittua. Ja vähän kuten huumeriippuvuudessa, kokemuksen toistaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa - saman asian toistaminen tuntuu pitkästyttävältä, vaikka se olisi aiemmin tarjonnut uutta ja mielenkiintoista ymmärtämistä.
2: Kokemus voi jäädä pysyväksi, jolloin tästä tulee meille totuus. Sidomme identiteettimme tähän, lumoudumme siitä niin että emme halua luopua sitä. Jos epäuskoa ei tule, jäämme tähän kokemukseen ja sen vuoksi liitymme siihen uskontoon ja lahkoon, jonka uskomme antaneen meille tämän illuusion. Silloin kysymysmerkit helposti kielletään merkityskettöminä.
3: Pelkässä epäuskossa ei kuitenkaan ole tietoa ja ymmärrystä. Ei enää ole viisautta jota rakastaa, on vain epätietoa. Kaikki muuttuu arvailuksi ja tiedon tavoittelu muuttuu illuusion metsätykseksi. Tällöin on pelkkiä kysymysmerkkejä ja tulkintoja. Tieto, ymmärrys ja viisaus ovat tällöin merkityksettömiä harhoja ; Totuuden tavoittelu on tässä helposti valtapeliä, jossa liukaskielisin ja eniten vaivaa asiansa aggressiiviseen puolustamiseen nähnyt ja toisia eniten kampitellut helposti "voittaa". Tieto korvataan tällöin teknisellä hallinnalla. Tähän minulla on tietysti selvä kanta.
Minä yritän pysytellä siinä välimaastossa. Luulen että se menee niin. Meidän tulisi siksi tehdä sitä, mikä on vaikeaa. Jos kysymykset ovat meille helppoja, tulisi kysymysmerkki kenties vaihtaa eksistentiaalikvanttorlilla. Ja jos olemme totuutemme lumoissa ja olemme sitoneet identiteettimme joihinkin asioihin, tulisi lisätä kyseenalaistamista.
2 kommenttia:
Selailin läpi taas juttujasi. Huomaan, että retoriset ja avoimet kysymykset liittyvät minulla kyseenalaistamisen prosessiin. Ne ovat kuin ajatusklimppejä tai -taukoja tajunnan virrassa ja luultavasti osa sitä, että tiedän, että en tiedä.
Lumoudun ymmärtämisestä, mutta silloinkin sitä seuraa kysymysmerkki. En tunnista sitä kuitenkaan mainitsemaksesi tietämisen illuusion metsästämiseksi, en myöskään epäuskoksi. Usko pikemminkin on tietoisuutta (jopa varmuutta) siitä, että en tiedä. Se vain lisää haluani tietää ja ymmärtää...
Herttainen täydennys.
Lähetä kommentti