Placebovaikutuksen suuruus tuntuu olevan ikään kuin jonkinlainen vakio. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi "Neurosceptic" viittasi havaintoihin jossa placebo näyttää olevan nykyisin useammin vahva kuin menneisyydessä. Syitä tähän voi olla useita: Ihmiset voivat uskoa lääkkeisiin enemmän kuin ennen tai olla vähemmän epäluuloisia kuin ennen. Näin teho muuttuu. Toisaalta he voivat myös kertoa oireidensa paranevan - jopa luulla olevansa parantuneita - vaikka eivät olisikaan. Ja toisaalta heidän terveydentilansa voi olla keskimäärin parempi, jolloin haetaan "pienempiä muutoksia", ja jotka paranevat helpommin yksinkin. Syitä voi olla useita.
Usein placebovaikutus kuitenkin liitetään hyvin suoraan "mielen parantavaan voimaan". Kuitenkin sen idea on ensi sijassa massoissa. Kun katsotaan isoja joukkoja ihmisiä, ei osata välttämättä katsoa onko joku yksilö parantunut lääkkeen vaikutuksesta, ilman sitä vai peräti lääkkeestä huolimatta. Massoista osataan katsoa tilastollisia sääntöjä, jolloin joku on todennäköisempi kuin jokin toinen vaihtoehto. Tämänkaltaisella logiikalla voidaan lähestyä hyvin erikoisiakin vaihtoehtoja - kuten vaikka huumoriohjelman hauskuutta. Kaikkia ei naurata, mutta toiset naurattavat useammin kuin toiset. Silti on vaikeaa napata "itse huumoria" kaiken muun hälyn keskeltä.
1: Tässä kohden viitataan Nunniin jonka mielestä placebossa on takana erilaisia vaikutuksia, ja niiden lähestyminen voisi johtaa jopa sellaiseen aikaan jossa placeboefektin huomioimista ei enää tarvita.
Se, mihin minä kiinnitän tässä huomiota on paranemisen kompleksisuus. Hyvin moni asia voi vaikuttaa asioihin. Eikä yksittäisen tapauksen takana olevaa asiaa ole helppo tietää. Jopa placeboilmiössä on takana kaikenlaista, eikä sen taustojen ruotiminen ole yleensä kovinkaan helppoa. Siksi sitä käytetään massana, jotta ei tarvitsisi tehdä pikkutarkkaa analyysiä joka oikein tehtynä johtaisi siihen että saadaan sama tulos kuin placebotestauksella - toki sillä erolla että tiedettäisiin miksi paranemiset ovat yksittäistapauksessa sellaisia kuin ovat. Kun sanotaan että jokin parantaa, massat kiinnostavat, eivät yksittäistapaukset.
Tämä lähestymistapa on hyvin vieras esimerkiksi niille jotka puhuvat ihmeparanemisista. He kun tarttuvat massojen sijasta yksittäistapauksiin. Heitä ei tavallaan kiinnosta paraneeko ihmiset paremmin ja useammin rukouksella kuin ilman. He tarkastelevat sitä miten joku tietty henkilö on parantunut. Tässä he korostavat usein sitä että parantumisen täytyisi olla jotenkin erityislaatuinen, harvinainen. Joskus tästä jäädään kiinni, kuten Michael Guglielmuccin tapauksessa kävi. Hän väitti parantuneensa ihmeellisestä syövästä jota hänellä ei ollut alun perinkään, tai kuten kävi monissa tapauksissa joita Markus Hirsilä seuloi suomessa. Näissä ongelmana on tietysti se, että kiinnostavimpia näyttävät aina olevan "ne kalat jotka pääsivät karkuun". Eli yksikin erikoinen tapaus on haaste. Toki samaa logiikkaa kannattavat esimerkiksi ateistit, joista "Why Won't God Heal Amputees" -kysymys on hyvin relevantti.
Itse suhtaudun koko tähän "yksittäistapauslogiikkaan" hieman vaivautuneesti, olipa kyseessä sitten uskova tai ateisti. Koska niissä lääkärin tekemä tulkintavirhe tai vaikkapa syövän koepalassa saatu "false positive", väärä havainto, tekee isoja muutoksia. Tuloksethan eivät koskaan ole "ihan varmoja", joten poikkeustulosten nappaaminen esiin voi varsin hyvin johtaa otosvääristymään jossa yksittäisistä mittausvirheistä tehdään induktiivista tiedettä joka marssii yli mittausvirheettömistä tuloksista tehdyt johtopäätökset.
Itse "luotan massoihin", eli tälläiset mittausepätarkkuudesta johtuvat virheet saadaan otettua huomioon. Sama koskee tietysti sitä että ihmiset parantuvat jollain todennäköisyydellä ilmankin, jolloin tilastosta nähdään vaikuttaako asia tapahtumia lisäävästi vai ei.
Lopputulos ei tietysti ole "lopullinen totuus", mutta se on kuitenkin varmempaa kuin se että vedetään yksittäistapauksista pitkälle vietyjä kaikkia koskevia johtopäätöksiä. Muutaman paranemisen kun ainakin uskovaisten mukaan täytyisi vaikuttaa useiden uskonasioihin, joten tämäkin näkökanta on tietyllä tavalla tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti