Comment & Conquer

Monet blogit ovat kommentointipaikkoja. Minun blogini ei ole tästä poikkeus. Jokainen kirjoitus on tavallaan haltuunotto, kirjoitelma aiheesta, minun oma näkökulma asiaan. Joskus tekstit ovat hyviä - ja joskus vain tykkään muuten vain aiheesta juuri silloin. Kommentoinnilla ja kirjoittelulla otan itselleni pienen tilan virtuaalitodellisuudessa. Ja blogaaminen antaa minulle keinon purkaa kritiikinkaltaiseen toimintaan aggressioitani. Ja tietysty runsaasti tilaa egoilla ja päteä!

Kolumnien kirjoittamisessa tekstejä tulee melko säännöllisesti, ja tekstit ovat melko lyhyitä. Niiden tehtävänä on kommentoida ajankohtaisia aiheita, kyseessä ei kuitenkaan ole uutinen koska siinä kirjoittajalla on oma aihe, näkökulma ja mukana on usein mielipide ja kannanotto asioihin.

Poliitikot ja julkkikset ovat usein kolumnisteja. Yksi syy on siinä, että kolumneihin voi laittaa vallankäyttöä. Toinen siinä, että kolumni antaa luvan esiintyä arrogantisti oikeassa olevana, käyttää muuten ikävinä pidettyjä vinoiluja keinoina. Ja niin edespäin. Kolumneissa on usein myös kirjoittajan naamakuvaa vieressä, jolloin pärställe saa julkisuutta.

Jos kolumnistilla on sanataiteellisia kykyjä, hänen katsotaan puhisevan, vanhahtavasti pakisevan, jolloin hän on pakinoitsija. Tässä korostuu persoonallinen tyyli. Pakinan jako taas voidaan tehdä kahtia: Niitä on faktisia ja fiktiivisiä. Ja ulkopuolelta objektiivisesti ja jopa toiseuttaen katsovia tai sisältäpäin samastumisen kautta katsovia. Kaikilla on tietysti suhde todellisuuteen : Valehtelu pakinassa on ikään kuin ajatuskokeiden tekoa eikä valehtelua.

Ja aivan kuten graffiteissa aktiivisen sisäpiirin määritelmä sanoo että vain laiton graffiti on aito graffiti, ja laillinen on seinämaalaus. Niin myös pakinakin ja kolumnikin on hienoimmillaan hieman "kirjoittamisen sääntöjä rikkova". Hyvin tehtynä kyseessä ei ole vandalismi vaan raikas tuulahdus. Usein kolumnistit ja graffititaiteilijat kuitenkin epäonnistuvat tässä, jolloin tulos ei ole yhtä hyvä. Mutta se ei graffititaiteilijoita tai kolumnisteja haittaa, sehän synnyttää reagointeja ja jopa keskustelua jolloin kolumnisti saa nimensä paperiin. Joskus kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.Graffitit ja kolumnit ovat henkilökohtaisia kannanottoja, joissa - usein hyökkäävä - kommentti laitetaan näkyville. Lopputulos voi olla kaunis ja outo samanaikaisesti. "Jutusta tulee vähän ufoa". Vaikka se kuinka sidottaisiin paikkakuntaan: Kolumneissa ja graffiteissa on usein myös kysymyksiä, joskin jotkut kysymykset ovat selvästi parempia kuin toiset eivät: Tosin huonoillakin kannanotoilla ja typerillä kysymyksillä on laaduttomuudestaan huolimatta kuitenkin paljon arvoa, koska kolumnisti ja graffititaiteilija saavat niihin reagoinista hallitsemisen ja ymmärtämisen tunnetta itselleen ja aatetovereilleen. Näin kommentaattorin toiminnan jälkeen kaikella on oma paikkansa, olivatpa muut samaa mieltä asiasta, sen perusteluista tai eivät. Näin maailma täyttyy sekasotkusta jossa ei välttämättä ole paljoa järkeä - objektiivista järkeä - mutta jossa on paljon merkitystä - subjektiivista merkitystä. Joskus lopputulos, käyty keskustelu on jopa, joskin oudolla ja vinoutuneella tavalla, kaunista. Ja tällöin teksteissä voi näkyä jopa toinen toisensa hyväksyntää ja rakkautta.Mutta silloinkin kaikkia kiinnostaa lähinnä se, että oma nimi tai tagi on näkysällä. Sillä siitä kysymys on: Näkyvyyttä joko yleisesti tai sitten kommentaattorin valitseman ja kannattaman "eliittijoukon" silmissä. Siispä minunkin on aika lopettaa johonkin joka voisi olla sellainen.

---

Tämän blogauksen numero on 1300 - mikä tarkoittaa perinnettä. Jos blogikirjoitukset olisivat vuosia, nyt olisi hyvä aika alkaa odottamaan mustaa surmaa.