Pokémon -kortit ovat mutkikkaita. Mörköjä on jos toisenlaisia. Harrastajalla vaikuttaa sekä korttien valikoima, tästä sopivien korttien valinta että oikea pelistrategia. Toisin sanoen peli on hyvin mutkikas. Silti pienet lapset oppivat näitä pelejä. Ja vaikka kortit ovat englannin kielellä, he oppivat niiden merkitykset. Satoja kortteja muistetaan riittävällä tarkkuudella ja niitä osataan käyttää peleissä sopivissa tilanteissa.
Silti samoille lapsille on tuskaisaa opettaa vaikkapa Pohjanmaan jokia. (Oulun siika pyhä, kala, lesti, perhon, Ähtävän, Lapuan ja Kyrö) Tuntuu ensin että tässä olisi jotain ihmeellistä : lapsi olisi samanaikaisesti viisas ja tyhmä.
Erona on innostus.
1: Innostus tulee tavallaan (sosiaalisesta) hyödystä. Lapselle pelissä pärjääminen on myös sosiaalista, ja sitä tapahtuu konkreettisesti hänen elämässään. Pohjanmaan joet taas ovat jotain joka liittyy asiaan joka ei tapahdu elämässä. Paine tulee opettajalta, ei kavereilta.
2: Peli on mukavaa, sitä tehdään vapaaehtoisesti silloin kun voidaan valita mitä tehdään. Koulu taas on pakollista. Oppimistilanne on siksi pelissä viihtymistä, kun taas koulussa pulpetissa istuessa tulee helposti ikävää ja tylsää. Foucaultin ruumiillisuutta korostaen voisi sanoa vaikkapa että "ruumiin käyttäytymistä" hallitaan koulussa enemmän kuin vapaalla. Koulu on astetta enemmän vankila kuin pokémonit.
3: Pokémonit liittyvät tarinallisuuteen, mikä taas puuttuu pohjanmaan joilta. Tätä yritetään toki muuttaa esimerkiksi tekemällä joista loruja. Mutta niissä ei ole salamahyökkäyksiä ja taistelua pahoja vastaan.
4: Lapselle "isona menestyminen" on varsin abstrakti ja kaukainen asia. Sen sijaan hirviöiden taistelut ovat "TV:stä tuttuja" ja he ymmärtävät tapahtumat varsin hyvin. Tämä on tätä kautta "konkreettista."
Väkisin päntäten joutuu näkemään enemmän vaivaa. Sama asia vaivaa aikuisiakin.
Esimerkiksi on niitä jotka ostavat kuntosalikortin vuosimaksulla johonkin isoon kuntosaliketjuun. Ensimmäiset viikot käydään melko aktiivisesti, mutta sitten se jätetään väliin. Kuntosaliketjuja voidaan tämän jälkeen kätevästi väistellä useissa kaupungeissa - ja kun on kortti, voidaan väistelyä tehdä vaikka muutettaisiin toiseen kaupunkiinkin. Kuntosalikortti on ostettu siksi että siitä on konkreettista hyötyä jossain abstraktissa tulevaisuudessa: Tulee isot lihakset ja eliniän odotus kasvaa. Televisioviihde taas on tässä ja nyt, konkreettisesti läsnä.
Toki televisio, kuten pokémonitkin, ovat illuusiota, jotain jota ei "oikeasti tapahdu". Mutta ihminen ei tavallaan tiedosta tätä. Konkreettinen ja abstrakti ovat tässä hieman erilaisia kuin "normaali määritelmä" voisi sanoa.
Lopputulemana on se, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Ja ihminen voidaan laittaa suutarikouluun mutta häntä ei voida pakottaa oppimaan kengäntekoa. Jos tämä unohdetaan, ei suutarin lapsilla ole kenkiä
Pokémon tulee siitä että englannin pocket ja monster on laitettu yhteen, näin syntyy "taskuhirviöt".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti