Sotilasalalle on aina liittynyt piilotteltu. Nykyään armeija kätkee huipputeknologiansa "top secret" -leimojen taakse. Ideana on se, että toiset eivät saa tietää teknologiasta, jolloin etu jää vain yhdelle. Tai vähintään toinen ei tiedä mitä tarkalleen ottaen on vastassa, jolloin tämä joutuu arvailemaan enemmän.Ennen ohjusrakennelmia ja hävittäjiä kätkettiin tietysti taistelutekniikoita. Esimerkiksi samurait harjoittelivat piilossa, jotta toiset eivät pääsisi vakoilemaan heidän tekniikoitaan. Hienostuneet tekniikat olivat salaisia, ja niitä jaettiin eksklusiivisesti valituille joukoille, pienryhmille. Näin ne eivät joutuneet vääriin käsiin - ja samalla saatiin "monopoliasemaa", jossa omien soturien arvo kasvoi. Toisaalta samuraille kehittyi monimutkainen kunniaa ja häpeää noudattava normisto.
Euroopassakin merkeverset piilottivat saksalaisen miekkailuperinteen taidot kryptisiksi salaisuuksiksi, koska niiden haluttiin auttavan vain "omassa piirissä olevia oppilaita". Taidot olivat ensi sijassa eliitin oppeja. Keskiaikainen ritari oli kuitenkin paitsi tehokas sotakone, myös ihanne. Ritari oli hyvä ja vahva.
Renessanssi muutti asiaa yllättävän paljon. Vaikka moni asia olikin ennallaan. Tekniikat olivat yhä salattuja. Mutta niiden perustelujen henki muuttui totaalisesti. Renessanssin ideana oli se, että keskiöön nostettiin universumin ymmärtäminen tieteellä ja ihmisen mikrokosmos, eli myös ihminen asetettiin tutkimuksen kohteeksi.
Filippo Vadi kirjoitti "Ars Gladiatoria" -teoksensa alkuun esipuheen. Tämä puhe on varsin idealistinen, aikansa mittapuulla eettinen, nykymaailman silmissä vähemmän. Tässä esipuheessa hän kehottaa opiskelijaa vaalimaan taistelun tiedettä sisällään. Ja muistutti että rahvaalle taidot eivät sopineet, koska he olivat tunteissaan kuin eläimiä. Vadi vetoaa että "lantsarit" ovat enemmän kuormajuhtia, koska he eivät luokittele asioita tieteellisesti. Tämän vuoksi taisteluista tulisi tappelun, rähjäämisen ja julman väkivallan välineitä. Eettinen aatelinen, joka nojaa tieteeseen ja rationalismiin, käyttää taitojaan Kuninkaansa avuksi tämän erilaisissa pulmissa. Ja räyhäävä oppilas tuottaa opettajalle häpeää, eli opettaja oli välillisesti vastuussa oppilaidensa edesottamuksista. Opettaja ei halua itselleen häpeää, koska miekkailuperinteeseen liittyi vahvasti kunnia.
Nykyslangille kääntäen Vadin esipuheen henki on suunnilleen se, että "pitkämiekka erottaa ihmisen apinoista".
Ajan mittaan kaksintaistelutilanteet ja itsepuolustus korostuivat. Esimerkiksi Capo Ferro muistuttaa siitä että itsepuolustus on taitojen keskeinen käyttötapa. Taitoja ei siis tulisi käyttää räyhäämiseen. Sotataidon sijasta keskitytäänkin yksilön olemassaolon oikeuteen. Tämä on tärkeä perspektiivikäännös kohti modernismia, individualismia ja muita vastaavia asioita.
Nykyisin rahvaankin uskotaan olevan usein tarpeeksi sivistynyttä. Siksi miekkailun opetus on nykyisin myös aatelittomille avointa. Toki vaatimukset ja vastuu ovat yhä samat. "Swords are not toys for children but the proper accountrements of a gentleman." Salailu puuttuu nykyajan miekkailijoilta. Harjoittelussa korostuu nykyisin kunnioitus, koska miekkaa ei niin vaan kannetakaan ulkona. Sitä ei siis voi kovin helposti käyttää itsepuolustukseen.
Elitismi ja salailu on kadonnut. Etiikkaan kykenee ilmeisesti rahvaskin. Luultavasti Vadi olisi iloinen että hänen oppejaan harjoitellaan. Mutta kiroaisi sitä että harjoittelijat eivät tavalliseti ole mitään aatelia, edes rupuisaa ja köyhää vähäistä aatelia. Lähimmälle aatelia pääsevät suunnilleen vain ne, jotka ovat luonteeltaan snobeja. Ja heitäkin joutuu etsimään valitettavan paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti