sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Anonymity + Publicity = You See the Ring?

Marko Hamilo kirjoitti siitä miten internetissä keskustelukulttuuri on erilainen kuin elävässä elämässä.

Hän ei pidä perinteistä näkemystä oikeana. Useinhan ajatellaan että internet on anonyymi ja kasvoton, joten keskustelukumppani ei tunnu aidosti ihmiseltä. Tätä voidaan tukea elekielen näkymättömyydellä ja muulla vastaavalla. Internetissä on luottamuspula, ei voida ihan varmoja olla toisesta. Elävässä elämässä tuntuu luotettavammalta. Osa muistuttaa jopa "kauhun tasapainosta". Eli siitä että livenä on mietittävä sanoja että toinen ei löisi. Internetissä toista ei voi lyödä. Ehkä nämä ehdotukset ovat osittain hyviä ja osittain kertovat olennaisia asioita sanojastaan. Ja sitten on niitä joista erimielisten kanssa riitely on muuten vain odotettua ja normaalia, koska erimielinen on uhka. ~ Uhka pelottaa, ja yritämme ratkaista sen vihalla.

Hänestä tätä täytyy ajatella myös sitä kautta että "jos ne ovatkin eri ihmisiä". Hamiloa lainaten "Havainto on kuitenkin varmaankin jokaiselle tuttu: arjessa työelämässä ja vapaa-ajalla kohtaa tuttuja ja tuntemattomia, joista ylivoimainen valtaosa on oikein miellyttäviä ihmisiä. Sitten jos eksyy Hesarin tai Suomi24:n keskustelupalstalle, tuntuu kuin äänessä olisivat aivan eri ihmiset.Entäpä jos ne ovat eri ihmisiä?" Ihmiset kohtaavat erilaisia ihmisiä elämässä ja netissä.
1: Tämä tuo tietysti mieleen sen, että netissä on elämäntapanörttejä, jotka 24/7 pyörivät virtuaalielämässä. He ovat epäsosiaalisia, elämässä erakoita, ja tämä voisi hyvin heijastua erona nettikeskustelun ja normaalin kommunikoinin välillä. Hamilo ei kuitenkaan tarkoita yksin heitä.

Elämämme on kieltämättä monien filttereiden rajaama. Emme edes kohtaa satunnaisia ihmisiä. Minä asun Korsossa. Kohtaan tiettyjä ihmisiä, joiden varallisuus on tietyssä rajassa. Töissä toisia. Alalle ei ajauduta ihan satunnaisesti. Esimerkiksi "roskaduuneihin" ajautuu pääasiassa ihmisiä joiden sosiaalinen tilanne "on tietyissä rajoissa". Minulla on ystäviä, joilla on yleensä "jotain yhteistä", eli olen enemmän niiden kanssa joiden kanssa keskustelu menee ilman tarvetta riitelyyn.

Tietyllä tavalla tämä on ymmärrettävää. Esimerkiksi "facebookissa" kommentointi on pääasiassa ystävällistä. Henki on erilaista kun keskustelupalstoilla. Ehkä siksi että facebook on perusolemukseltaan kuppikuntainen, kun taas keskustelupalstojen moderointirajoitukset ja vaikeudet tekevät kuppikuntaisuudesta haasteellista, etenkin kun niihin kirjautuminen on yleensä pyritty tekemään melko helpoksi.

Tosin omalla kohdallani en ihan myönny siihen että pelkkä erilaisuus sinällään ajaisi erimielisyyteen. Tästä hyvä paikka on armeija. Koska sinne päätyy valtaosa kaikista miespuoleiseista, on selvää että siellä kohtaa muutoin hyvin erilaisia tyyppejä. Toki tämäkin aineisto on pahasti sukupuolivärittynyt. Mutta muut erilaisuuden aiheet löytyvät. Siellä taas huomasin miten satunnaisesti tupiin ängetyistä tulee toisiaan auttavia heppuja, vaikka on erilaisia vakaumuksia, vahvasti erilaisia mielipiteitä oikeasta traktorimerkistä uskontosuhteisiin. On pervoa ja siveyden sipulia. Ja ties mitä muuta. En siis täysin pure ajatuksia "luokkayhteiskunnasta", jossa räyhääminen johtuu tyhmyydestä.
Tähän juttuun sopisi kuva on Gore Verbinskin elokuvasta "RING". Siinä Samara tulee ruudusta läpi. Kyseisen kauhuelokuvan slogankin oli "Before you die, you see the Ring".

3 kommenttia:

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

http://www.bookplus.fi/kirjat/hietikko,_harri_v./management_by_sauron_-_sormusten_herran_johtamisopas-7586995

Tuossa se Taru sormusten herrasta-johtamisopas, jonka mainitsin.


Management by Sauron palaa johtajuuden peruskysymysten äärelle rinnastamalla Tolkienin tarun käytännön työelämään: Mitä voi oppia Gandalfin tavasta käydä kehityskeskusteluja? Olisiko joissain tilanteissa paras toimia Sauronin tavoin, kyselemättä ja suoraviivaisesti? Miksi pienipalkkaisen Frodon työpanos on ratkaisevan tärkeä? Hietikko muistuttaa myös, että pahoiltakin johtajilta voi oppia, koska kielteisiksi mielletyillä tavoilla voi olla myönteisiä seurauksia.


Näinkö uusavuttomista koulitaan seuraavan sukupolven johtajia.

MrrKAT kirjoitti...

Itse kun olen nähnyt nettikeskustelua 90-luvulta niin muutos pahempaan (ainakin erityisesti suomi24:ssa) on tapahtunut ehkä vasta ihan viime vuosina.

Ehkä siinä on luonnollinen valinta prosessi.

Ehkä kyse on samasta kuin slummiutuneesta alueesta: Sivistyneet ja koulutetut muuttaa poies kun matalaotsaiset fanaatikko "jengit" pääsee valtaan..

ja/tai muutaman vuoden oppimisprosessi? Valehtelusta ja huutelusta ja nimittelystä ei jääkään kiinni.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Tai kuten sisällissodissa. Erimielisyydet nostaa kaunaa, ja sitten onkin kina kovana.