Oikeudet ja hyvinvointi

Eräässä kansanomaisessa muistutuksessa kerrotaan miten miehen tulisi suhtautua eläimiin. Esimerkiksi hiireen. Skenaariossa nainen kirkuu. Mutta miehen tulee silti olla kiltti eläimelle, koska se tapa jolla mies käsittelee eläintä rinnastuu siihen miten mies kohtelee naista. Tämä ajatustapa on hyvä pitää mielessä, kun kohtaa esimerkiksi tarran, jossa on jotain söpöä:Yllä oleva mainoshan korostaa sitä miten eläin on söpö. Tämä on täysin vastakkainen toisen suositun turkistarhauskritiikin kanssa: Niissä kuvataan rikkinäisiä eläimiä. Tällöin niissä korostetaan kärsimystä ja julmuutta. Rikkinäinen ja groteski eläin herättää sääliä. Tässä kuvassa on sen sijaan ehjä, melko terveen oloinen, ei ihmisiin selvästi epäluuloisesti tai kammoten suhtautuva, ja suloinen eläin.

Tämä jännite tuo esiin sen tosiasian, että eläinaktivismissa kysymys ei ole aktuaalisesta turkiseläinten hyvinvoinnista. Kysymys on muusta, eläinten oikeuksista.
1: Kohtasin tämän aikanani, kun neuvottelin nahkavaatteiden ekologisuudesta ja hiilijalanjäljestä verrattuna vaihtoehtoihin. Sain kuulla että nahkavaatteiden ja turkisten kohdalla ekologisuus ei ole tärkeä kysymys, vaan kysymys on eläinten oikeuksista.

Tämä ero hyvinvoinnin ja oikeuden välillä on olennaista ymmärtää. ; Kärsivä eläin on myyntiargumentti koska se tehoaa - ihmiset haluavat lopettaa turkistarhauksen. Ilman hyvinvointirikkomuksia eläinaktivismi ei lakkaisi yhtään mihinkään, se alkaisi siinä vaiheessa vain korostamaan eläimen vankeutta ja sitä että eläin on välineellisesti sidottu tuotantoon. Tässä ei ole kyse siitä kärsiikö eläin vankilassa vai vapaudessa enemmän. Kysymys ei ole eläinten hyvinvoinnista tai tyytyväisyydestä.

Eläinten oikeudet eivät ole eläinten ymmärtämiä asioita, vaan ne perustuvat ihmisten, yleensä ottaen eläinaktivistien, ideaaleihin. Eläinaktivismi liittyykin laajemmin yleiseen teknologian, teollisuuden ja muun vastaavan vastustamiseen. Teollisuus ja kaupallisuus ovat vastustettavia asioita. Tässä diskurssissa laajemmin keskeistä on uhristatus, työläistä sorretaan.

Eläinaktivismi siis tavallaan heijastaa itsensä eläimeen ja ajaa sille tiettyjä oikeuksia ajatellen että aktivisti itse on eläin. Häkki taas on yhteiskunta. Hän on siis hieman kuin aloitusesimerkin nainen, joka hyppii stereotyyppisesti kirkuen tuolilla, eli ei ole sinut hiiren kanssa. Mutta kuitenkin samastuu jyrsijään. Jyrsijästä tulee naisen symboli, jolloin kysymys ei ole suoraan edes eläimien kohtelusta vaan muusta, naisten kohtelusta.

Suhtautumistapa on siis antropomorfistinen, ihmiskeskeinen. Jopa egoistinen, itsekeskeinen. Eläin on siis välineellistetty ihmisen ideaalin symboliksi. Siksi osa turkistarhauksen vastustamisesta kumpuaa myytistä, eikä siihen vaikuta mitään mitä turkistarhoilla oikeasti tapahtuisi.

Tämä on tietysti vain sitä että monilla on intressi, oma lehmä ojassa. Tämä ei itse asiassa kerro muuta kuin sitä että aktivismissa ei olla argumenteissa konsistentteja, vaan käytetään sitä mikä toimii. Politiikanteossa tämä ei välttämättä ole "niin vakava rikos". Tämä kirjoitukseni ei siis tavallaan kerro mitään siitä pitääö turkistarhaus lopettaa vai ei. Se kertoo vain, että sen piirissä on käytössä rakenteellisesti melko kummallista argumentaatiota.