Uuno on numero yksi.

Internetkeskustelut ovat hyvin suosittuja. Olenpa itsekin osallistunut niihin, yhteen jos toiseenkin. Yleiskuva keskustelusta on junnaaminen. Asiat eivät etene, ja samat väsyneet argumentit kiertävät. Karkeasti voisi sanoa että keskusteluissa tiedon käsittely on usein puolueellista tai huonolaatuista, ja kaiken kaikkiaan sen edistyminen surkeaa. Trollaus on sääntö, ei poikkeus.

Internetkeskusteluissa ei virhettä tunnusteta, siihen liittyy "kasvojen menetyksen" pelko. Ja toisaalta sitä usein huomaa harjoittavansa varjonyrkkeilyä jossa keskustelija ei itse prosessoi tietoa, vaan copy-pastettaa jotain valmista jostain sivulta, ja usein "parin sanan sinnepäin" riittää floodaamisen syyksi. Näin keskustelu pyörii irrelevantteihin piirteisiin.

Keskustelu on lisäksi usein käyty selvästi "yleisö" mielessä. Eli keskustelussa ei mietitä keskustelukumppania ja tämän argumentteja, vaan keskitytään siihen minkälainen kuva tilanteesta tulee ulkopuolisille.

Internet on siitä kätevä, että se on julkinen. Se on erityisesti pseudotieteilijöiden ja crankien suosiossa. He levittävät näkemystään ruohonjuuritasolta, jolloin he saavat joskus paljonkin vaikutusvaltaa, vaikka näkemykset eivät olisikaan perusteltuja. Populismille tämä tarjoaa valtavasti tehoja.
1: Tätä kautta syntyy jopa erikoisia tilanteita joissa tälläinen crank murtaa jonkun putkimiehen vastaväitteet, ja tämä putkimiehen virhe jotenkin todistaa että crank on oikeassa ja toinen puoli väärässä. Näin keskustelu voi jopa vahvistaa crankin kokemusta siitä että "olen oikeassa".

Internetkeskustelujen perusluonne onkin taistelu. Siinä ei tavoitella parasta ja järkevintä lopputulosta. Everything is powerplay. Kuka on kenen puolella. Kuka edustaa "meitä" ja kuka "vihollista". Vastakkainasettelusta selvin on "lempeydellä myyty" uskontokysymys. Siinä kilpailuhenki on isolla roolissa. Asiat eivät ehkä sinällään riitele, mutta ihmiset riitelevät. Tälä hetkellä uskontoa oikeutetaan postmodernistisella ja relativistisella tavalla : Siinä ateismi, ja myös tiede on siis olennaisesti uskoa. Tästä huolimatta uskovaisilla on valtava into tuoda näkemystään julki ja käännyttää. "ateistien bussit jne. ärsyttävät todella monia näistä "ateismikin on uskoa" -ihmisistä." vaikka usko on yhtä subjektiivista ja tämä "voi olla" antaa sille oikeutuksen. "uskovakin ymmärtää uskonsa subjektiivisuuden, myös kommunikaatiotilanteessa. Hän vain ei välitä siitä, inhimillisistä syistä (esimerkiksi siksi, että tykkää niin paljon uskomisesta)"

Inhimillinen ideologiaan sitoutuminen on siitä mielenkiintoinen, että siitä tulee helposti identiteetti. Siksi jos Jumalaa ei ole, muuttuu uskovan oma rooli helposti valehtelijaksi tai typerykseksi. Siksi erimielisyys, esimerkiksi ateismin kannattaminen, muuttuu helposti "pahimmaksi mahdolliseksi uhaksi". Eli uhaksi uskovan egoa, ylpeyttä ja identiteettiä kohtaan. Näin erimielisten välille syntyykin varsin helposti ja kevyesti polarisoitunut diskurssi.

Yleiskaavana pitää ymmärtää että internetkeskustelut ovat suurimmalta osin kilpailua. Ja kilpailun voittaa se, joka on suurin uuno.