Houston we got the prob.. challenge!

"Täällä kotimaassakin on moni asia muuttunut. Esimerkiksi vierasperäinen vanilja on korvattu sanalla sota, joka on joka tapauksessa menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Visegrádin konditoriassa lukee jäätelötiskin yläpuolella Mansikka Punssi Sota Suklaa. Sellaista on elämä silloin. Siihen asti on vain kestettävä nämä muutamat vuodet."
(István Örkény, "Luottakaamme tulevaisuuteen")

Kieltä on perinteisesti lähestytty katsomaan kieltä määritelmien kautta ; Tällöin sana itsessään on absrakti sopimus. Eli kun on sana, sillä on määritelmä jota käytetään tässä yhteydessä. Sillä että joku toinen määrittelee sanan eri tavalla ei ollut väliä, jos määritelmä oli tutkimuksen sisällä koherentti. Toki jaettu terminologia tarkoittaa esimerkiksi jargonia, ammattikieltä jossa määritelmät oli jaettu.

Tälle vastapainona kehitettiin kontekstisidonnaisempi tapa katsoa kieltä : Analyysissä katsotaan miten kielen käyttäjän sosiaalisella tila, status, ammatti, sukupuoli, ikä ... ja lukuisat muut vastaavat asiat vaikuttavat kielenkäyttöön. Tämä kuvaus oli deskriptiivistä eikä lähestynyt valtasuhteiden näkökulmasta. Kielenkäytöllä on paitsi määritelmä, myös tilanne. Tavoitteena oli saada vain selville erot, miettimättä minkälaiset valtasuhteet olivat niiden takana.

Diskurssianalyysi kehittyi tältä pohjalta ottaen askeleen eteenpäin. Alettiin katsomaan uusia asioita, toimintaa ja toimintatapoja ; Diskurssin ideaksi tuli se, että kieltä katsoessa katsotaan ajattelutapoja, arvoja, normeja, olettamuksia ja asenteita, joita tuetaan, ylläpidetään ja synnytetään erilaisten toimijoiden ja tahojen, kuten instituutioiden, kautta.¹ Nämä heijastuvat käytetyssä viestinnässä.

Näin syntyi tarkastelutapa, jossa katsotaan esimerkiksi tuotettua puhetta, tekstiä, kuvaa ... ja katsotaan minkälaisia asetelmia sieltä on löydettävissä ja mietitään minkälaisia suhteita näillä asetelmilla on yhteiskuntaan. Näin keskiöön nousivat sellaiset sanat kuin "valta" - ja siihen liittyvät sanat, kuten intressit, dominanssi, sorto. Kiinnostuksen kohteeksi nousivat se, miten teksti synnyttää, tuottaa, muokkaa, ilmaisee - tai tekee lailliseksi näitä valtapelin rakenteita.

Diskurssianalyysin sisällä on tietysti monenlaisia asioita, eikä kyseessä ole tarkalleen ottaen mikään yksi ja tietty metodi. Tulkitsijankin vaikutus on tältä osin olemassa. Esiin voisi kuitenkin nostaa Ferdinand de Saussuren näkemykseen kielestä. Hänestä kielessä on merkitsijä joka on esimerkiksi puhetta tai kirjoitusta. Ja jokin jolle tämä antaa symbolisesti merkityksen. Eli kielellä on kohde jota se kuvaa, ja kieli kuvaa tätä kohdetta. Hänestä yksikään määritelmä, sana, kuva, symboli ... ei ole "itsenäinen", vaan joka ikinen sana tai merkki saa merkityksensä vasta suhteessa muihin sanoihin. Yksittäinen sana ei tätä kautta sisällä merkitystä, vaan pienikin muutos siihen liittyvissä sanoissa voi muuttaa sanan sisältöä.
1: Tätä kautta esimerkiksi lukeminen muuttaa luonnettaan. Joku voi lukea 2000 vuotta vanhoja kirkkoisä Augustinuksen sanoja, mutta hän ymmärtää sanat eri tavalla kuin Augustinus. Ne voivat liittyä nykyään eri sanoihin, ja vaikka sanat olisivat samoja, on niiden sisältö joka tapauksessa hieman erilainen yhteys nykyaikana. Tätä kautta katoaa yksiselitteinen ja ikuinen ja muuttumaton ymmärrys asiasta. Ei ole mitään muuttumatonta ja lopullista. Kommunikoinnissa asioita uudelleensovitaan koko ajan.

Näin ollen tarkastelu toi uudenlaisen näkökulman. Teorian ohjaavuus heitettiin syrjään ja tilalle otettiin aivan eri asia: Nämä asiat voivat periaatteessa toteutua samaan aikaan tai eri aikaan.

Mielestäni diskurssianalyysi on ihan hyvä, perusteltu ja mielenkiintoinen asia.

Diskurssianalyysin käyttö on taatusti hyvin käytettynä perusteltua, sille on vain muistettava "se sen paikka". Esimerkiksi otsikkoon laittamani teksti on esimerkki siitä, miten kielenkäytössä eettinen perussävy muuttuu. Sana ei muuta todellisuutta, vaan värittää todellisuuden erilaisella etiikalla. Tässä takana on tavallaan is - ought -ongelma ; Tosiasian tapahtuminen ei itsessään tee siitä hyvää tai pahaa. Siksi tilanne voidaan nähdä eri tavoin.
1: Tosin minun(kin) on vaikeaa olla hymyilemättä sille todellisuudelle, jossa avaruussukkulassa todella viitattaisiin hengenhätään "haasteena". Kenties tilanne on mahdollista, mutta tällöin koko haaste -sana olisi saanut uuden käyttömerkityksen esimerkiksi "Me urheat astronautit emme tunnusta tappiotamme radiossa jota Neuvostoliitto voi salakuunnella, että maamme ei saa karmaisevaa ja julkista PR -iskua.". Sana "haaste" on tämän vuoksi sanankäyttäjälle kovastikin erilaisessa merkityksessä.

Itse asiassa hyväksyn diskurssianalyysissä käytetyn tieteen tuomitsemisen tietyksi näkökulmaksi - kuten vaikkapa "patriarkaaliseksi tieteeksi". Syynä on se, että tarkastelunäkökulma esimerkiksi planeettoihin on varsin yksinkertaistettu. Tieteessä on kiistatta erilaisia positioita : pidämme esimerkiksi ratalaskuja "mielenkiintoisina" ja haemme niitä. Ja planeetta, jossa on valtavasti erilaisia ominaisuuksia, tiivistyy tarkastelussa nopeuteen, tiheyteen ja massaan liittyviin asioihin. Planeetasta esiintyy siksi tieteessä vain hyvin riisuttu versio. Se, että valitaan juuri nämä ratkaistavat asiat ja juuri nämä ominaisuudet ovat "tietyllä tavalla varsin mielivaltaisia" - joskin se, että ollaan kiinnostuneita radoista pakottaa tarkastelemaan painoa ja nopeutta. - Ja jos painon vaikutukset kiinnostavat, tulee tarkkailuun monet muuttuvat asiat kuten nopeus ja liikerata.

Minusta niitä "Kauheita Ongelmia" diskurssianalyysissä tulee mukaan vasta siinä vaiheessa kun otetaan mukaan jälkistrukturalistinen ajattelu.

Tämän pienen askeleen jälkeen kuvioon astuu nimittäin kulttuurirelativismi. Jälkistrukturalismissa kun ajatellaan että kieli ei kuvaa mitään todellisuutta vaan määrittelee ja perustaa sen. Eli kieli ei ole abstrakti sovittu systeemi, joka kuvaa olemassaolevia yhteyksiä vaan se on aina sosiaalisesti värittynyt. Tämän seurauksena tapahtuu se, että kieltä muuttamalla muuttuu asia. Tämän jälkeen esimerkiksi tiede -tai itse asiassa aivan mikä tahansa muukin perustelusysteemi, jos luotat Raamattuun niin sekin on samassa sijassa - näyttäytyy vain valtapelinä, asia ikään kuin politisoituu automaattisesti.

Tämän jälkeen mikä tahansa perustelusysteemi on vain yksi positio. Tämän seurauksena on se, että aivan mitä tahansa voidaan ruveta esittämään. Jokainen kommunikoija on pakotettu käyttämään kieltä, viittomia, symboleja, puhetta, tekstiä, kuvaa, videota ... ja tätä kautta jokainen voi rakennella erikoisen käsiteverkoston. Kun tätä kieltä ja määrittelytapaa käyttää - olipa käyttäjä sitten Kadun Antero tai tiedemies - hän samalla hankkii sosiaalista valtaa. Jälkistrukturalistisesti määritellen hän silloin pakotetusti antaa merkityksiä ympäröivälle todellisuudelle ja yrittää vahvistaa niitä. Ne muokkaavat ihmisten käsityksiä ja muuttuvat sekä tässä positiossa todemmaksi, että vahvistavat tätä positiota yhteiskunnassa jolloin koko asiasta tulee ikään kuin totta.

Tämä on sama, kuin jos esittäisi että kun aurinkokeskeisyys nousi pintaan, maakeskinen näkemys katosi. Eli maan rata avaruudessa muuttui. Ja kun suhteellisuusteorian näkemykset tulivat tilalle, itse totuus muuttui uudestaan.

Hankaluuksia diskurssejen suhteessa todellisuuteen on myös se, että vaikka voimme määritellä "tiiliskiven" ja "putoamisen" uudestaan, ja tässä yhteydessä voi käydä niin että fysikaalinen totuus sanoo että "kivi ei putoa", se ei kuitenkaan vaikuta itse todellisuudessa olevaan tapahtumaketjuun mitenkään. Näkemys tapahtumasta voi tietysti olla hyvinkin erilainen. Kulttuurirelativistin mukaan poliittinen näkemys on sama kuin maailman meno. Mutta todellisuudessa vaikka Intiaanien Poppamies, Afrikan heimolääkäri, Suomalainen homeopaatti ja Amerikkalainen lääkäri yrittävät tehdä samaa, parantaa ihmisen vaivaa, heidän onnistumisensa eivät ole keskenään yhtä tehokkaita.
1: Politiikassa tätä keinoa käytetään aika usein. Liikkeen määrittely ja nimeäminen on ikään kuin kilpailu. Jos esimerkiksi homoseksuaaleja ei enää kutsuta homoiksi, vaan vaikkapa "gayksi", ei jää joukkoa, joka olisi "homo". Tämä ei kuitenkaan tarkoita että samalla katoaisi ihmisryhmän kärsimä leima. Varsinainen asenne ei välttämättä poistu yhtään mihinkään.
___1.1: Hieman samaa henkeä on kreationistien uudelleennimeämisprosessissa. Kun kreationismi alkoi olemaan ongelma, muutettiin sisältöä hieman kätkemällä eniten hankaluuksia tuottaneet asiat "emme puhu niistä" ja nimettiin liike uudestaan Intelligent Designiksi. Kannattajien uskonnollinen motiivi ja koulutusjärjestelmää koskevat tavoitteet ei kuitenkaan kadonnut matkan varrella mihinkään. Samoin asenne "evolutionisteja" kohtaan säilyi ennallaan.
2: Toinen malliesimerkki löytyy sukupuolisuudesta. Biologiaan mieltyneet katsoa tuijottavat sukupuolielimiä ja kromosomeja. Genderistit katsovat yhteiskunnallisia performansseja. Määritelmät aiheeseen ovat täysin erilaiset, eikä niiden välillä ole siksi suoraa ristiriitaa. Mutta niitä kilpailutetaan keskenään koska puhuminen ja asian esiintuominen on politiikkaa ja ideologiaa. Ja jostain syystä tätä väistämätöntä seurausta pidetään lyömäaseena toista vastaan - koska tavoitteena on saada valta ja politisoinnista syyttäminen tehostaa omaa politisointia koska toinen saadaan mustamaalattua. Tätä kautta kielen maailman määrittävään voimaan uskova voi sanoa tietävänsä totuutta, vaan määrittelevänsä sen. Vastustaja ei tätä kautta ole väärässä, vaan hänellä on kammottava kilpaileva vääräoppinen ja kerettiläinen määritelmä.

Minä, joka en ehkä usko lopullisten totuuksien hallintaan, haluaisin kuitenkin hakea niitä eksaktisti ilmaistavia yhteyksiä joita esimerkiksi "tiiliskiven" ja "putoamisen" nykymääritelmissä syntyy. Mutta saan tietysti kuulla että tämä on vain patriarkaalista/ateistista skientismiä.

"Universaalista näkökulmasta katsoen diskurssianalyysi mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä." ... "Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että diskurssianalyysin uusi kaavio kuvailee asianosaisiin kohdistuvia ongelmia." ... "Todellisuudessa diskurssianalyysi ratkaisee ongelmia tutkittaessa huomaamattomia haittatekijöitä." ... "Kaikesta huolimatta diskurssianalyysi pakottaa kohderyhmää huomioimaan vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä." ... "Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta diskurssianalyysi rauhoittaa organisaation sisäisiä positioita." ... "Täytyy siitä huolimatta sanoa, että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että paradoksaalinen ajattelutapa auttaa käyttäjää ymmärtämään erilaisissa diskursseissa tapahtuvaa analyysiä."
(Puppulausegeneraattori [diskurssianalyysi])

---

1 Usein virallisessa diskurssin määritelmässä on sellaisia sanoja kuin "syvällinen" tai "tarjoaa ymmärrystä". Tai sellaisia adjektiiveja kuten "kiteytynyt", joita on vaikeaa määritellä eksaktisti mutta joissa on positiivinen perusvire. Näin asiasta ikään kuin tehdään hyvä ja hienostunut asia määrittelemällä se sellaiseksi, asiasisältöön puuttumatta.