"Lohikäärmetiedoista nelonen."
(Unkuri)
Olin tänään junassa. Vaunuun istahti pari teini -ikäistä nuorta miestä. Ensimmäinen selitti että taide on typerää. Toinen yritti ensin selittää että luovuus on hyvästä. Ensimmäinen selitti että näin kenties on, mutta taide on kuitenkin tylsää ja ikävystyttävää.
Tämän jälkeen he alkoivat puhumaan tietokonepelistä. En valitettavasti saanut selville mikä peli oli kysymyksessä, mutta kyseessä oli selvästi lajityypiltään jonkinlainen fantasiamaailmaan sijoittuva strategiapeli.
Yllätyksekseni huomasin että pojilla oli varsin hyvä tuntuma pelin eri puoliin. He kehuivat pelin juonta. Ensin kerrottiin että juoni on hyvä ja sitten tuli perään vielä vakuuttamista tästä, perustelua asialle. Tässä yhteydessä kerrottiin myös minkälaisia monenlaisia tunteisiin vaikuttavia elementtejä pelissä oli. Miten demot ja pelaaminen itsessään ohjasivat tarinaa.
Pian selvitettiin niiden vaikutuksesta pelistrategiaan ; Esimerkiksi pelissä oli jokin statistiikka joka riippui pelissä olevien hahmojen ystävyyssuhteista joita pelin aikana sai syvennettyä. Ja miten tähän liittyi ihan juontakin.
Puhumattakaan grafiikasta, jonka hienoutta arvioitiin sekä siisteyden että pyörimisnopeuden, uskottavuuden, realistisuuden ja taianomaisuuden ja muiden ominaisuuksien kautta.
Melko hyvin kun huomioi sen miten taide kuulemma on tylsää. Analyysissä tuli huomioitua varsin kokonaisvaltaisesti erilaisia puolia pelistä. On mahdollista että en itse osaisi tehdä analyysiä tuosta pelistä yhtään monipuolisemmin, yrittämällä. Ja "poikaset/klopit" arvioivat peliä kuitenkin täysin spontaanisti.
En tiedä, mikä ihme meitä ihmisiä oikein vaivaa, mutta jotenkin me ajattelemme että "aito taide" olisi tylsää ja kuivakkaa tavaraa jossain galleriassa. Ja että poikien peli olisi jotain halpaa viihdettä. Kaupallisuuskaan ei tässä pelasta: "Aito taide" gallerioissa on varsin rahanarvoista tavaraa. Pelkkä hinta ja suosio ei minusta ole syy tuomita asiaa huonoksi taiteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti