Kävin tänään ennen töihin menoa Kallion kirjastossa lukemassa - se on "miltei työmatkan varrella" ja siellä on kahviautomaatti. Käsiini sattui Torsti Lehtisen "Sika vai Sokrates" -kirja. En kerinnyt lukemaan sitä kokonaan, joten palannen aiheeseen myöhemmin.Yhdessä kirjan jutussa Lehtinen kehui sitä miten Kallion kirjasto oli vaikuttanut hänen elämässään paljon. (Mistä oli jännittävää lukea juuri Kallion kirjastossa.) Lehtisestä kirjastolaitos on demokraattinen paikka. Vähäosainenkin saa lukea tietoa joka olisi muutoin hänen varojensa ulkopuolella. Koska Lehtinen itse on peräisin köyhistä oloista - mikä selittää Kalliossa asumisen - hänen uransa kirjailijana ei olisi välttämättä koskaan ikinä mitenkään auennut jos Suomessa ei olisi tälläistä sivistävää paikkaa.
Ajatus kirjastosta sai minut miettimään kirjaston kaupallista versiota, kirjakauppaa.
Kirjakaupan voisi ajatella olevan elitistinen laitos. Siellähän kirjat saadaan rahaa vastaan ja selailua ei sallita kovin isosti. Kirjastossa se sen sijaan onnistuu mainiosti. Näin ollen elististisessä kirjakaupassa joudutaan ostamaan asiat vähemmällä tutustumisella, suuremmassa informaatiotyhjiössä, kuin kirjastossa.
1: Näin ollen kirjastolla on tiettyjä etuja, jos ei tunne haluamaansa kirjaa ennalta. Minun kaltaisille selailija-seikkailijoille kirjakauppa on joskus jopa ongelmallinen, koska en voi tutustua ostokseeni ennen maksamista.
Eri teosten kansia katsellen kirjakauppojen valikoimakaan ei ole yhtä hyvä kuin kirjastojen. Itse asiassa kirjastoista löytyy helposti sellaisia kirjoja joita kirjakaupoista ei ole enää kovin helposti aikoihin saanut. Kuitenkin kirjakaupasta löytyy helpoiten uusia teoksia - ja itse asiassa ne teokset jotka saa helposti kirjakaupassa ovat tyypillisesti pitkässä lainajonossa kirjastojen puolella. Kirjakaupassa on myös uusia teoksia enemmän kuin kirjastoissa. Ja samoja kirjoja on useita. Kirjastossa yhtä teosta on hyvinkin rajallinen kappalemäärä.
1: Siksi minäkin joudun aina ja ikuisesti pyytämään kaikilta niitä "nimeltä kutsuttuja" uusia tiedekirjoja lahjaksi. Ne kun tulevat kirjastoon vasta kun ne ovat "klassikoituneet". Eli käytännössä "käyneet jo hieman vanhentuneiksi".
Näin ollen uskallan tehdä vertauksen televisiomaailmaan.
Siinä missä kirjakauppa on MTV3, on kirjasto YLE : MTV3 tilaa tuoreita huippusarjoja, jotka tulevat YLElle vasta kun ne ovat klassikoituneet. Tässä kohden YLE on minusta jopa tylsä, koska vaikka se ei toimi mainosvaroin, se vain harvoin riskeeraa mitään. Siksi sen ohjelmistot ovat usein turvallista laatua, jota seuraava ei itse asiassa koskaan pääse varsinaisesti yllättymään. Yle toimii hieman kuten kirjastot, joilla ei ole määrärahoja "loppujen lopuksi niin paljoa", ja sen vuoksi ne usein panostavat helpommin harkittuihin hankintoihin. Taattua laatua rohkeuden ja heittäytymisten sijaan.1: Harvassa ovat YLEn rohkeat kokeilut. Toki mieleeni tulee esimerkiksi monet Markus Kajon metkut. Hänhän on sekä menestynyt että flopannut. Uraauurtava kokeilu on aina riski, ja siinä voi helposti epäonnistua.
Televisiossa oli kuitenkin vähän aikaa myös toimija nimeltä "MoonTV". Minulla on mutkan kautta suhde kyseiseen laitokseen, koska "kanavan toiminta lakkasi" vuonna 2003. Tämän vuoksi työttömäksi jäi eräs veikko, joka haki töihin bingoon, jossa silloin olin töissä. Hän myös sai paikan. Kanavan ohjelmista valtaosa oli sellaista että sellaiset termit kuten "sofistikoitunut" tai "laadukas" ei kuvaa niitä. Kanavan suurin osa oli eräänlaista "turvallista ohjelmaa" ; Sehän peräti alkoi kokoaikaisena televisiopelikanavana. Mutta niiden seassa olit kuitenkin kokeilevia ja rohkeita tempauksia. (Joka selittää kiinnostukseni.) On ymmärrettävää miksi kanava meni konkurssiin.
1: Kanava muuten näytti pätkän jossa eräs nimeltä mainitsematon miekkailunopettaja Guy Windsor selittää eurooppalaisen keskiaikaisen miekkailun saloja - nykyään pätkä muistuttaa tosin vahvasti siitä miten kyseisen asian piiristä saadaan paljon uutta tietoa. Pätkässä moni kohta on silloin ollut fiksua mutta nyttemmin näkemykset ovat vanhentuneet ja ne tehdään toisin.
Lehtisen mainitsema kirjaston demokraattisuus on hieno asia, ja ne yleisesti ottaen hoidetaan erinomaisesti kirjastoina. Samoin YLEn ohjelmilla on tärkeä tehtävä. Kirjakauppa taas miettii mikä menee kaupaksi ja mikä on viihdyttävää ja ajan hermoilla. Aivan kuten MTV3. Kuitenkin kaipaisin kirjojen maailmaan jotain jossa olisi rippunen MoonTV:tä. On tavallaan huolestuttavaa että vapaa -ajattelijoiden tiski - se, jossa pornoa vaihdettiin uskonnollisiin kirjoihin - näyttää tällä hetkellä olevan sitä lähinnä.
Ylempi kuva on valitettavasti Korson kirjastosta eikä Kallion kirjastosta. Korsossa ei ole kahviautomaattia. Sen sijaan siellä on jotain muuta lähes kummallista : akvaario. Alempi kuva on sen sijaan Pasilassa oleva YLEn korkea torni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti