Uskovaiset ovat perinteisesti pitäneet uskon ääneen tunnustamista tärkeänä. Värin tunnustaminen ja suun todistus kertovat että usko otetaan vakavasti. Ihminen toki puhuu itselleen tärkeistä asioista. Kristinuskon dogmeissa suorastaan kehotetaan tähän, lähetyskäskyn kohdalla.Toki ihminen kertoo mielellään identiteettinsä asioista. Minäkin mielelläni kerron erilaisia asioita miekkailusta kaikille halukkaille. Samoin on tietysti kaikkien harrastusten kanssa. Niistä kerrotaan melko paljon.
Myös ateistit ovat usein hyvin avoimia vakaumuksestaan. Tämä on hyvin erikoinen asia. Syynä on se, että ateistit kertovat itse usein itsestään seuraavan keskustelupalstan kommentin tapaisia asioita : "Ateisti on minusta jopa hieman ärsyttävä sana sillä siihen aina liitetään jotain ylimääräistä ja varsinkin uskovaiset yrittävät väkisin vääntää siitä jotain uskonnon muotoa. Todellisuudessa väite "ateismi on uskonto" kuulostaa yhtä järkevältä kuin "postimerkkien keräilemättömyys on harrastus" tai "työttömyys on ammatti". Eihän meillä ole myöskään sanaa kuvaamaan ihmistä joka on ei-astrologi. Ateismihan on määritelmänsä mukaan jumaluskon puuttumista (theism vs. a-theism)." Ensiajatellen tuntuu suorastaan ristiriitaiselta kertoa ateismista, jos se ei ole aktiivisesti mitään paitsi poissaoloa, ja tätä vieläpä hyvin aktiivisesti kerrotaan. Jos ateismi on uskontoa kuin kaljuus on tukanväri, miksi ihmeessä muka pitää sitä tärkeänä?
Tähän itse asiassa on löydettävissä ainakin jonkinasteinen vastaus ; Asia lähti itselleni kuluneesta Marx -sitaatista "Uskonto on kansojen ooppiumia". Tällöin ateismi vertautuu huumeidenvastaiseen kampanjointiin. Tätä kautta ateistien julistus tulee ymmärrettäväksi. Lainaan tähän "Asennetta" -kampanjan päihdevastaisen työn ohjenuoraa : "Päihteistä on puhuttava asiallisesti ja neutraalisti, varoen niiden esittämistä tärkeinä. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä, vaikka tarkoituksena on esittää päihteetön elämä tärkeänä." Päihteetön elämä ilmenee ateismin tapaan "jonkin kiellon kautta". Raittius sellaisenaan on harrastus ja elämäntapa samaan tapaan kuin kaikki yllä mainitut ateismin vertauskliseet. Silti monet pitävät raittiutta hyvin tärkeänä asiana.
Siksi ei ole ihme jos ateisti kertoo innokkaasti asioistaan. Eikä se mitenkään ole ristiriidassa sen kanssa että "kalju ei ole tukanväri"... Itse asiassa ateistit ovat ihmisiä, eikä tarvita mitään lähetyskäskyä jotta ihminen kertoisi tärkeänä pitämistään asioista. Tämä on toki usein ärsyttävää niille jotka eivät tätä mielipidettä jaa. - Ja siksi uskovaiset julistavat usein niissäkin uskonnoissa jossa tähän ei ole millään erillisellä mahtikäskyllä komennettu.
Tämän vuoksi olen itse mielessäni rinnastanut uskonnosta eroamisen ryhmät eräällä tavalla "AA -kerhoiksi". Päädyin tästä kommentoimaan jopa "Count Up" -blogin puolelle. Aiheena oli eräs uskonnosta eronneiden "tukiryhmäksi" luonnehdittava paikka, "Saastainen huone". Count -Up -blogin pitäjä muistutti että moni tarvitsee tukiryhmiä oikeasti. Minua taas häiritsi "juuri se", ryhmälle oli tarvetta, mutta siellä kommentoi toistuvasti ja usein erilaisia uskonnollisia aktivisteja : "tukiryhmän sisälle livahti antitukiryhmä ja tätä pidettiin asiallisena toimintana." Anonyymeihin Alkoholisteihin kun ei tavallisesti livahda niitä joista alkoholin kohtuukäyttö on mahdollinen elämäntapa ja hyvä asia, ja että alkoholistit vain ikävästi kertovat alkoholismin harvinaisista äärimuodoista joka antaa alkoholinkäyttäjästä vääristyneen kuvan. Olen yhä sitä mieltä että sovelias paikka tämänlaiselle "kohtuukäyttöpuheelle" - olipa se miten perusteltua tahansa - on jossain muualla.
Kuitenkin pääasia on se, että uskovaisia on hyvä muistuttaa siitä että vaikka ateismi ei ole uskonto, se ei tarkoita että ateisteilla ei olisi asioita joita he pitävät tärkeänä. Siksi ne uskovaiset, jotka esittävät ateisteille syytöksiä siitä että ateistien ei pitäisi lainkaan julistaa näkemyksiään koska ateistien ei pitäisi lainkaan olla motivoituneita ateismi -asiastaan, ovat tietyllä tavalla "herttaisesti erehtyneet". Kun tämän tajuaa, jäljelle jää vain sensurointipyrintö, jossa kaikilla on ajattelunvapaus, vapaus valita mielipiteensä. Ja vapaa sana. Mutta toisilla (ateisteilla) ei ole lupaa sanoa sitä ääneen ja toisten (uskovaisten) pitää taas kertoa näkemyksistään erityisen aktiivisesti.
1: Tosin heitä ei voi tästä aivan kamalasti moittia, koska tuollainen ajattelutapa syntyy kovin helposti. Itsellänikin, agnostikkona, on ollut vaikeaa ymmärtää miksi ateistit kertovat näkemyksistään niin kovasti, etenkin kun ainut piirre on "puute", ja muuten he ovat "kissoja paimentamassa"; Ateismi ei ole muutoin edes jäsentynyt ja sitä leimaakin ideologian ja normiston sijasta individualismi.
Kuvassa on Jaakobin tikkaat. Tässä on kaksi rinnastusta:
1: Raamatun kertomukseen, jossa Jaakob näkee unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Tikapuiden yläpäässä oli Jumala, joka lupasi että ei hylkää Jaakobia.
2: Fysiikassa valokaari syttyy alhaalla, koska siinä syntyy lyhin piiri. Tämän jälkeen kaari ionisoi ilmaa ja kuumenee, ja tämä kohoaa ylös. Konvektion vaikutuksesta tuli kiipeää ylös, tikapuiden leveämpää suuntaa kohti. Valokaaren matala resistantti sallii sen että kaari johtaa vaikka se on pidempikin. Kun kaaresta tulee "liian pitkä" se sammuu ja syttyy saman tien uudestaan alhaalla.
Eli tähän liittyy asia, joka nähdään teologisesti voimakkaana lupauksena. Jonain joka on "ylhäältä komennettu". Kuitenkin se on myös konkreettinen fysiikan lelu, joka toimii itsellään. Teologi voi pitää tätä tehokkaana symbolisena muistutuksena ja fyysikko on kiinnostunut samasta asiasta aivan eri syistä. Fysiikan harrastajan into kertoilla toimintaperiaatteesta ei silti johdu siitä että kyseessä olisi uskonto, ei vaikka mukana olisi miten vahvasti, nimeä myöten, Raamatullinen ja uskonnollinen taustasymboliikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti