(William Dembski, "Mere Creation", Introduction)
Intelligent Designin kannattajat valaisevat meitä hyvin usein kertomalla siitä miten "virallinen tiede" - vallitseva tiedeyhteisö ja sen maailma - on epäreilu koska he "dogmaattisesti" kieltäisivät kaiken yliluonnollisen perusoltuksena. Näin ollen he väittävät että nykyinen tiedemaailma olisi presuppositionalistisesti ateistinen. Tämä teema nousee vahvasti esiin esimerkiksi Phillip Johnsonin "Darwin On Trial" -kirjassa.
Intelligent Designin sisältä löytyy loistavaa tieteenfilosofiaa.
Tieteenfilosofiassaan Dembski keskittyy jo esiin tuotuun näkemykseen : Hänestä jos tieteellinen metodi suoraa kieltää jotain se sotii koko tieteellistä lähestymistapaa vastaan. William Dembskin "No Free Lunch. Why Specified Complexity Cannot Be Purchased Without Intelligence." kertoo sivuilla 86-91 aiheesta nimellä inflationary fallacy. Tähän liittyy Z -factor. Dembski yksinkertaisesti esittää että Z -factor on entiteetti, prosessi tai muu asia joka ei ole tunnetussa maailmassa vaan joka oletetaan jotta saataisiin ratkaistua jokin tunenttua maailmaa koskeva ongelma. Z factor "solve some problem of general interest and importance".
Dembskin määrittelyssä tämä on jonkin elementin käyttö jota ei ole perusteltu hallussa olevalla todennäköisyyksiin liittyvällä tiedolla ; Tämä aineisto tuotetaan tunnetulla keinoin.
1: Näin ollen Z -factor on itse asiassa arbitrary additional hypothesis, joka on käytännössä sama kuin se ad hoc -in määrittelytapa jota ei ole korostetun sidottu tieteenhistoriaan vaan joka on puhtaasti nykyisen teorian vahvuutta tai heikkoutta ~ sen epämääräisyys ja saivarteluastetta. -Eli jos joku väittää jotain kaunaiseksi on merkityksetöntä onko hän ensin sanonut että joku on kaunainen ja sitten alkanut puhumaan "kätketystä kaunasta" vai onko hän suoraan alkanut puhumaan "kätketystä kaunasta".
___1.1: Tässä ideana on usein sekin että argumentin historiallisen taustan tietäminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Ja se ei joka tapauksessa ole niin relevanttia teorian hyvyyden arvioinnissa ; Jos joku selittää että demoni ei halua että joku tulee uskoon ja jää siksi piileskelemään, on tulkitsijalle yksi ja sama onko tämä vasta -argumentti lausuttu alunperin 3 jKr vastaukseksi jollekin näsäviisaalle joka arvuuttelee demonien näkemisen harvinaisuutta. Vai onko demonit vain suoralta kädeltä määritelty näin epämääräiseksi.
Dembski valitsee Z -factorin ytimeen kosmologisia näkemyksiä. Hän ottaa esiin esimerkiksi Alan Guthin kosmologian, Everettin monimaailmatulkinnan, Lee Smolinin itseään kopioivat mustat aukot ja Lewisin modaalirealistisen metafysiikan jossa on puhe mahdollisista maailmoista. Dembski korostaa että näiden konseptien ongelma on se, että ne postuloivat monen ja havaitsemattomien universumien olemassaolosta ja niihin liittyvistä ominaisuuksista. Dembskistä koska emme voi valita näiden skenaarioiden väliltä, kaikissa näissä teorioissa on kysymys Z -factorin käytöstä. Dembski kertoo sivulla 90 että "Each of the four Z-factors considered here possesses explanatory power in the sense that each explains certain relevant data and thereby solves some problem of general interest and importance." Dembskistä se että teorialla on selitysvoimaa ei ole riittävä syy teorian hyväksymiseen. Hän korostaa sitä että sopimisen ja tukemisen sijasta tarvitaan myös "independent evidence", eli näkemystä tukeva riippumaton todiste. Tämä on itse asiassa suosittu näkemys tieteenteossa : Jos teoria sovittaa jo tunnettua materiaalia se ei ole läheskään yhtä kiinnostava kuin jos se tuottaa ennusteita joita ei ole ennemmin osattu odottaa.
Dembski lähestyy tätä asiaa käyttämällä esimerkissään tonttuja. Hän selittää että voidaan formuloida tonttuja koskeva teoria joka käsittelee kappaleiden liikkumista. Se voisi olla numeroiden kannalta aivan yhtä tehokas kuin fysiikan nykyteoriat. Ne vain heijastavat tonttujen olemassaoloa. Kuitenkin tonttujen itsensä todistaminen puuttuu ja siksi tätä ei tarvitse ottaa vakavasti. Näin tontut eivät ole uskottava selitys asialle. Jos tämänlaiset asiat sallitaan olisi seurauksena Dembskistä - ei enempi tai vähempi kuin - "degenerate into total free-play of the mind". Syntyy ajatusleikkejä, arvailuskenaarioita, mutta ei tiedettä tai tietoa.
1: Itselleni tulee tässä kohden vahvasti mieleen Rudolf Steinerin kiertohenget, jotka huolehtivat planeettojen liikkeistä. Tämä on olennainen huomautus, koska joku voisi tässä kohden huomauttaa että kiertohenget antavat samoille havainnoille eri tulkinnan. Ja että olisi jotenkin erityisen sumeasilmäistä sulkea toinen näistä ulkopuolelle.
Olen sitä mieltä että Dembski on tässä kohden suorastaan nerokas. Näkemys kun voidaan soveltaa vahvasti Intelligent Designiin. Dembskin eliminatiivinen filtteri esittää olevansa keino tehdä tiedettä. Jos oletamme Dembskin käsitteet normiksi, eli tieteen olisi kohdattava kaksi kriteeriä (1) selitysvoiman ja (2) riippumattoman itsenäisen todisteen.
Intelligent Designin tarjoama selitysvoima on ongelmallinen asia. Sillä se ei tarjoa tietoa Designin yksityiskohdista. Dembskin mielestä ID on konseptiton ; Tästä todisteena lainaus "Organisms using GAs vs. Organisms being built by GAs" joka julkaistiin ID -kirjoitelmien laatupaikassa ISCID :issä vuonna 2002. Hän sanoi "You're asking me to play a game: "Provide as much detail in terms of possible causal mechanisms for your ID position as I do for my Darwinian position." ID is not a mechanistic theory, and it's not ID's task to match your pathetic level of detail in telling mechanistic stories. If ID is correct and an intelligence is responsible and indispensable for certain structures, then it makes no sense to try to ape your method of connecting the dots. True, there may be dots to be connected. But there may also be fundamental discontinuities, and with IC systems that is what ID is discovering." Intelligent Design siis tarjoaa tässä kohden vain kaikkeen sopivan ja monitulkintaisen asian.
Valitettavasti se yksityiskohtien selittäminenkin oli tärkeää. Selitysvoima kun oli sitä jossa tonttujen liikkeet saatiin sopimaan isoon kasaan havaintoja. Intelligent Design itse asiassa yrittää suoranaisesti välttää tätä. Jos tonttuteoria ei edes sovi havaintoihin, se on entistäkin epäuskottavampi. Sen esittämät maailman väitteetkään eivät sovi siihen mitä tiedämme. Se ei siis edes saivartele itsestään mahdollista, vaan on suoraan irrationaalinen ja yhteensopimaton maailman kanssa.
1: Selitysfiltterissäkin on jännittävää huomata se, että sattumalla on todennäköisyyteen sidotut määritelmälliset matemaattiset ominaisuudet. Samoin kuin lainomaisuudessa on tietynlaisia matemaattisia ominaisuuksia. Design taas on määritelty jämäluokaksi se on vain "something else".
Mutta vaikka vaadittaisiin pelkästään Z -factor, niin Intelligent Designin kohdalla tilanne muuttuu vielä huonommaksi. Siinä missä tieteilijää kiinnostaa itsenäinen todiste, eli se "Missä on
1: Jopa huolestuttavampaa ; Siinä missä Guth, Everett tai Smolin tarjovata ideoita - eli kaavoihin tiivistettäviä ominaisuuksia ja ehtoja joiden toteutuessa heidän havaitsemattomat olionsa toimivat tai joiden puutteessa niiden uskottavuus romahtaa. heidän ongelmansa on Dembskinkin mukaan vain se, että he eivät kokeile ja todista näitä oletuksia. - ei ID:n kohdallakaan ole tälläistä riippumatonta todistetta. Itse asiassa koko Intelligent Designin näkemys voidaan nähdä sitä kautta että he välttävät nimen omaan tämän Z -factorin tutkimista: Perinteisemmät kreationistit ovat liittäneet siihen nimen omaan kristityn Jumalan, joka antaa sille ominaisuuksia. Tässä mielessä Intelligent Design on surkeutettua kreationismia, jotain jossa Z -faktorin tutkiminen on suoraan kielletty sen sijaan että sen luonteesta arvailtaisiin jotain jota voitaisiin kenties lähestyä ja muuttaa Z -factor tiedon mukana tiedoksi.
1: Z -factor -näkökulmasta evoluutioteorian kohdalla vahvuutena on se, että sen mukaan makroevoluutio on kasautunutta mikroevoluutiota. Mikroevoluution todisteet taas ovat selvät. Näin ollen se ei oleta että perimässä olisi mitään muita tapahtumia kuin mitä niissä on nytkin havaittu. Se ei vaadi Z -factoria, makron ja mikron ero on ajallinen. Ja aika ei liene kovin "tietojemme mukaan olematon" ilmiö.
2: Se, että monimaailmatulkintoja kritisoidaan johtaa siitä mielenkiintoiseen kysymykseen, että onko oletus älystä universumin ulkopuolella yhtään vähemmän erikoinen kuin monimaailmasta tehdyt oletukset. Joku voi toki esittää että älyä on universumissa ja tästä tehdään analogian avulla hyppäys ulkopuolelle. Eli että selitetään tunnetulla eitunnettua. Mutta kuitenkin sama analogiakikka voisi antaa luvan selittää että monimaailmatulkinnassa tehdään vain analogia: Onhan meidän maailmassammekin luonnonlakeja. Vielä oudommaksi menee jos ajattelua sovelletaan teistiseen versioon antrooppisesta periaatteeseesta, jossa korostetaan nykyuniversumin pientä todennäköisyyttä ; Se sisältää väitteen että muunlaiset universumit olisivat hyvin todennäköisiä. Mutta ei meillä ole havaintoja näistäkään. Tätä kautta sekin nojaa oletukselle erilaisista universumeista joita ei ole havaittu.
Z -factor tuo itse asiassa lisävääntöä koko suunnitelmallisuuden havaitsemiseen muutoinkin. Dembski esimerkiksi selittää että vaikka meillä ei ole Stonehengen rakentajista suoraa havaintoa, voimme nähdä että se on ihmistekoa. Tämän kanssa on helppo olla samaa mieltä, koska inhimillinen äly on havaittu - ja ihmisillä on luiden jne. tuomien tietojen mukaan vaikutusvaltaa kyseisessä ajassa. Näin ollen ihminen ei ole mikään Z -factor. Voimme päätellä ihmisvalmisteisuuden siksi että meillä on paljon tietoa ihmisistä, heidän kyvyistään ja muista ominaisuuksistaan.
1: Jos ihmisen älystä saa tehdä induktion, päädytään Dembskin tonttuihin. Ihmiset työntelevät kappaleita. Joten hänen naurettavaksi tuomitsemansa tontut olisi hyväksyttävä analogisina älyn lähteinä?
2: Äly näyttää aina materiaalisen elämän seuraus. On toki löydetty materiaalista elämää - biokemiallista elämää - jolla ei ole älyä, mutta jos kohde on älykäs se on aina fysikaalinen eliö : Jos tietokoneohjelmoijakin tekisi keinoelämää, se olisi kenties symbolimaailmassa. Mutta sekin eläisi fysikaalisessa/kemiallisessa maailmassa. Bitti tietokoneessa liittyy sellaisiin fysikaalisiin ominaisuuksiin kuten sähköjännitteisiin ja magneettikentän suuntiin. Muunlainen elämä olisi täysin Z -factor. Intelligent Design uskoo että elämä olisi älyn seuraus vaikka tietoaineistomme näyttää että äly on elämän seuraus.
Kun Dembski korostaa muita kritisoidessaan sitä että vaaditaan riippumatonta todistetta tukemaan juuri tätä teoriaa, ja pitää tätä tieteen vaatimuksena, hän unohtaa soveltaa sitä itseensä.
1: Hän itse asiassa esittää normeja. Hän sanoo aivan suoraan että jokin asia on epätiedettä suoraan määritelmänsä kautta. Tämä tarkoittaa sitä että hän esittää tieteenfilosofisen käskyn joka pistää silmälaput kaikelle jota ei ole suoraan todistettu. Joku voisi sanoa että tämä on maailmankuvien rajoittamista tieteestä. Ainakin ne jotka pitävät näkymättömiä ja painottomia ... tonttuja uskottavina liikkeen selittäjinä.
2: Hän ei sovella sitä omiin näkemyksiinsä, jolloin tulisi selväksi että Intelligent Design ei täyttäisi ehtoja. Eli Intelligent Designin Suunnittelijantunnistusmetodi olisi "paitsi naturalistien ateististen määritelmien mukaan" epätiedettä, se olisi epätiedettä myös Dembskin ehdoin.
Tieteenfilosofisia jatkomietelmiä.
Olen Dembskin kanssa yhtä mieltä siitä että metodologinen naturalismi ei ole suoraan tieteellisen näkemyksen mukainen. Eli metodologinen naturalismi ei ole pakotettu tieteen vaatimus. Kuitenkin jos tieteessä on toimintatapoja joissa jokin asia pidetään todistettuna ja toinen ei, tästä voi seurata se, että siitä on tullut matkan varrella sellainen ; Voi olla että aluksi ei ole mitään rajoitteita, mutta sitten tieto yksinkertaisesti näyttää että joissain asioissa on Z -factoria kun taas muissa asioissa tutkimus tuottaa itsenäisiä todisteita. Näin karsiutuu näkemyksiä. Tiedettyä sovelletaan siihen mitä ei tiedetä.
Näin ollen tieteenteko muistuttaa hieman "Vuohia tuijottavia miehiä" - tai ainakin niihin suhtaudutaan samalla tavalla.
Armeijahan tutki yliluonnollisia voimia. Tarkoituksena oli saada mystisiä supersotilaita. Joku voisi kenties suoraan pitää tätä tutkimusta naurettavana. Mutta joku voisi sanoa että tiede VOI tutkia tätä asiaa. Olihan väitteet niinkin konkreettisia kuin että katseella voi tappaa. Tässä olisi hyvät edut sotimiseen. Tutkimusten jälkeen voitaisiin hyvinkin silti sanoa että uuden tutkimuksen rahoittaminen olisi hukkareissu. Syynä ei ole se, että paranormaali rajattaisiin tieteen ulkopuolelle. Vaan se, että rahaa ja aikaa hassattiin eikä mitään tulosta saatu. Toisaalta joku olisi voinut vedota tieteessä jo olevaan tietoon ja sanoa että paranormaali on kovin ekstreemi asia ; Sen kaltaista ei ole havaittu, joten selvästi kyseisessä näkemyksessä oli Z -faktoria yli oman tarpeen. Kokeilussa yritettiin saada Z -factor tiedettyyn maailmaan, mutta tässä epäonnistuttiin joten Z factoria on, jos vain mahdollista, vielä enemmän kuin ennen koetta.
Tätä kautta lähestyen voidaankin väittää että metodologinen naturalismi eli se, että tutkitaan luonnonlainomaisia kappaleita, on itse asiassa luonnontutkimuksellisen asenteen seuraus. Tässä ei ole päätelty paranormaalin vääryyttä, vaan se, että asian yrittäminen on varojen haaskuuta. Muuta kautta saadaan enemmän tutkimusta jossa on myös tulosta. Tämä tiedetään nyt after the fact, mutta se oli epäuskottavaa tietojen vuoksi jo ennen kuin sotilaat menivät yrittämään. Ei siksi että meillä olisi jokin "ateistinen filtteri", vaan siksi että paranormaalien tutkimus ei ole vielä koskaan aikaisemminkaan onnistunut. Näiden tutkimusten fail on - ei ehkä todiste mutta kuitenkin - indikaatio että "on uskottavaa että näin käy muulloinkin".
Tätä kautta se ei ole niinkään ennakko -oletettu näkemys, kuin jotain joka on yksinkertaisesti näyttänyt tehonsa. Tässä mielessä tieteenteko onkin antanut sille enemmänkin tukea kuin että se olisi tieteellisen tutkimuksen dogmaattinen lähtökohta. Tieteellisen ja eitieteellisen lähesytmisen ero ei ole niinkään objektit - se ei suoranaisesti käsittele asioita jotka ovat legitiimejä tai epälegitiimejä itsessään. Tutkittavuuden vaatimus itsessään on johtanut siihen.
Tietyllä tavalla ajatellen tiede erottelee toden ja epätoden sijasta tiedettyä ja eitiedettyä. Tai selitetyn ja eiselitetyn välillä. Se ei ole oikeastaan keskittynyt siihen onko asia luonnollinen tai yliluonnollinen. Eikä tätä aja suoraan oikein mikään tieteenfilosofiassa käytetty erottelumenetelmäkään.
Esimerkiksi falsifoioinnin käsite ei sano että tiedettä on luonnolliset asiat. Se sanoo että asiat joita ei voi kumota ovat epätieteellisiä. Mikään ei suoraan sido että yliluonnollista ei voisi osoittaa vääräksi. Esimerkiksi jos väitän että yliluonnollinen Hevin Jumala saa tukan kasvamaan kaljun päähän jos kalju huutaa "Clerasil" on tämä selvästi väärä ennuste. Väitteeni ei ole epätiedettä siksi että se on yliluonnollinen vaan siksi että näin ei tapahdu. Eikä lääketiedekään suoraan rajaa yliluonnollista henkiparannusta mahdottomaksi. Se vain on niin, että jos ruttoiselle antaa antibiootin tämä parantuu paljon useammin kuin jos ei tehdä mitään. Tai jos hänen puolestaan rukoillaan tai heilutetaan parannusheiluria jossa on hologrammi. (Näitä voidaan kokeilla. Kaksoissokkokokeen tulokset ei edes vaadi parantavan mekanismin tuntemista, riittää että hoito tehoaa useammin kuin näennäishoito.)
1: Otin falsifioinnin esimerkiksi koska sitä pidetään selvästi jotenkin "ääriateistisena" kreationistien piirissä. Esimerkiksi falsifioinnin käsitettä pidetään Tapio Puolimatkan mukaan eräänlaisena "naturalistien sisäisenä pelinä", josta ei niin tarvitse välittää.
___1.1: Tämä Puolimatkan huomautus on itse asiassa minusta aivan totta. Falsifiointi on tunnetuin ja paljon käytetty mittari. Sillä on tiettyjä etuja, kuten se että se sopii yhteen useiden selittämisen eri näkemysten knanssa. Se ei vaadi verifiointia joka on osoitettu mahdottomaksi ja osuu induktion romahtamiseen modus -tollens -ajattelun kautta joka taas on mahdollista. Mutta se on kuitenkin hyvin tiukka normi ; Yleisesti ottaen voidaan sanoa että jos asia on falsifioitavissa se hyvin luultavasti on tiedettä, koska muutkin normit raksahtelevat paikalleen tätä kautta: Se sisältää esimerkiksi pakosti ennusteita koska jotkut asiat ovat mahdollisempia kuin toiset muut eivät. Falsifioimattomuus ei ole kuitenkaan mitenkään ilmiselvästi sama kuin epätieteenä olo.
Tiedemaailma onkin käytännössä enemmänkin tutkimushenkinen lähestymistapaa kuin normatiivista tekotapaa. Siksi Imre Lakatoksen tapa lähestyä asiaa tutkimusohjelmien kautta ; Tiede on sellainen joka tuottaa hedelmällistä tutkimusta. Tekniset yksityiskohdat ovat toki tärkeitä. Esimerkiksi korrelaatioiden analyysissä on pakosti jonkinlaista tieteenfilosofiaa. Mutta käytännössä määräyssuhde ei mene tieteenfilosofeilta tiedemaailmalle vaan enemmänkin toisin päin. Kuhn teki keksintönsä paradigmoista, jossa näkemykset vaihtuvat ajan kanssa, vaikka tieteenfilosofit ovat korostaneet lähes individualistissävyisesti ajatusta jossa teoria on hyväksyttävä tai hylättävä normien mukaan. Vanhentuneet näkemykset kuitenkin lähinnä "jäävät eläkkeelle". Hedelmällisyys määrää menestyksen tulevien sukupolvien aikana.
1: Usein pseudotieteilijät korostavat anomalioita. He unohtavat että anomalioita on käytännössä kaikessa jossa on jokin tulkittu esimerkiksi mittausvirheeksi tai laborantin kämmiksi. Anomalioiden kertyminen on isompi asia, ja sekin on ennen kaikkea seuraus protective beltin keräämisestä - eli inhottava ja epäsopiva aineisto lakaistaan maton alle. Toisin sanoen olennaisempi asia on tutkimusohjelman hedelmättömyys = tutkimusten vähäinen määrä, joka heijastaa esimerkiksi aiheen yleistä kiinnostavuutta, tutkimuksen hintaa ja ennustuskykyä ; Anomalioiden listaaminen ei tarkoita mitään. Sen sijaan anomalioiden kertyminen on indikaattori siitä että tutkimusohjelma alkaa olemaan "heikko, sairas ja raihnainen". Se, että aineisto sopii havaintoihin ei kuitekaan tarkoita juuri mitään : Epämääräinen ei ole ongelmissa, mutta ei se tutkimuksiakaan tuota. Tässä mielessä palataan siihen että ad hoc -selitysten keräämien ja suoraan ad hoc -rasitukseen asetetut teoriat ovat keskenään samalla viivalla.
Ja tämän vuoksi tiede ei ole "kaiken hyväksymistä". Flogiston, ikiliikkujien tekemiset ja moni muu vastaava asia ovat "kuolleet ja kuopattu". Eikä tässä ole kysymys mistään vainosta. Vaan siitä että tiedon hakeminen tarkoittaa sitä että saadaan näkemystä jossa toiset asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset eivät. Tämän tajuamiseen ei tarvita edes Dembskin tasoista neroa.
Tieteen luonne on aina luonnetta "toistaiseksi". Mitään ei ole naulattu lopullisesti kiinni. Kovien tieteiden ytimessä on fysiikka, joka koostuu postulaateista. Niitä ei todisteta ; Fysiikkahan ei tutki "aitoja kappaleita" vaan enemmänkin "oikeiden kappaleiden malleja". Olemme tavallaan sidottuja jo löytämäämme ja Z -factor on aina vähintään perusteeton oletus ja isonnettu riski väärässäololle.
Siksi jos joku alkaa puhumaan "Totuudesta tieteen takana", hän esittää että Entä jos väitteet ovat silti tosia. Kenties, mutta luulin että tässä puhuttiin ns. tieteellisyydestä. Ja tässä ei puhuta mistään ennakko -oletuksista tai metafyysisistä prinsiipeistä. Tiede vaatii tutkimuksia ja jokainen tutkimus vaatii evidenssiä, joka syntyy teorian tarjoamista ennusteista, vaatimuksista ja odotuksista siitä mitä vastaan tulee. Ennuste on eri asia kuin dogmaattisuus; Ennusteita vaaditaan jotta voidaan selittää yhtään mitään, dogmaattisuus selviää ilman selitysvoimaa vain sillä että se on määritellyt asiat niin että ne ovat "mahdollisia".
Näin ollen voidaan aivan perustellusti sanoa että joku toimija on crank : jotain jonka Martin Gardner on käsitellyt seuraavalla tavalla : "capable of developing incredibly complex theories. He will be able to defend them in books of vast erudition, with profound observations, and often liberal portions of sound science. His rhetoric may be enormously persuasive." Tai toista nerokasta veikkoa lainaten "Degenerated into total free-play of the mind".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti