Pefletti

"Dead flies Window currents Once had headaches from Misunderstanding of glass. "
(Weird poems, Strange hymes)

"Unkuri" nosti esiin pamflettien tekemisen, sain siellä jopa jonkin joka miltei muistuttaa haastetta. Nimiä mainittiin ja omanikin vilahti. "kaino toivomus: kirjoittakaa pamfletti. koska vain, mistä ikinä, mutta ei mihin tahansa, vaan omaan blogiinne."

Ajatus minusta pamfletin kirjoittajana tuntui suoraan sanoen vieraalta. (Hyvät)Pamfletithan ovat yleensä (1) helppotajuisia (2) pyrkimykseltään aktiivisia, eli neuvovat miten pitäisi elää (3) ajankohtaisia (4) poliittisia.

Yksikään neljästä kohdasta ei tunnetusti sovi minuun. En ole neuvomaan ketään, ja haahuilen liikaa ollakseni konkreettinen läsnäoleva toimija. Ja politiikan käytännön hoidossa olen yksinkertaisesti onnettoman pihalla.
1: Asiaa ei tietysti helpottanut se, että hyviäkin pamfletteja on tehty. Esimerkiksi Jussi K. Niemelän kirjoittama "Sosiobiologiaa humanisteille ja muille vasta -alkajille" pakottaa tähtäimen turhan korkealle.

Ensi alkuun ajattelin että pamfletti on myös sosiaalinen ilmiö. Siinä annetaan lappu ja luullaan että tehdään jotain. Näin ei tietysti käy. Harva ihminen lukee edes lyhyttä pamflettia.
1: Ja vaatii kiven kärsivällisyyttä esimerkiksi lukea Niemelän koko pitkä pamfletti läpi. Moni on varmasti jättänyt kesken.

Siksi päädyin ensin seuraavanlaiseen tuotokseen: Tarkkaavainen ihminen huomaa että siinä ei ole aidosti tekstiä. Siinä on vain syheröä joka on asetettu niin että pikainen katsaus näyttää että siinä olisi sanoja, rivejä ja tekstiä. Tämä pamfletti olisi surrealistinen kannanotto lappujenjakeluun.

Mutta sitten keksin että minulla olisi oikeasti pamfletin kokoinen sanoma. Se ei tosin sanoisi mitä pitäisi tehdä, vaan miten. Aiheena oli ignoraatio ja tiedostaminen. (Näkökulma näin koska kunnon Verevän pamfletin täytyy vastustaa jotain, ajaa vallankumousta ja nostaa esiin valta jota kumotaan.) Vastustamani asiat tiivistyvät "ei minkään tekemiseen." Se vain jakautuu siihen että ei konkreettisesti tehdä mitään. Tai sitten tehdään jotain abstraktia joka ei aidosti vaikuta asiaan.
1: Passiivisuuden vastustaminen on tietysti tavallinen teema pamfleteissa. Mutta erikoiseksi sen tekee se, että nykyään tiedostaminen on synnintunnustus ja anteeksianto, rippi joka ratkaisee oman eettisen dilemman vaikuttamatta tapahtumaan mitenkään. Kenties osana laajempaa ilmiötä jossa keskiöön on otettu egoistisest yksilön mielenterveys, mutta johon on vain liitetty uskonnollinen anteeksiantopuhe.

Näin syntyi "lopullinen pamflettini". Siitä ei tullut hieno. Mutta hei - ei pamfletit yleensä olekaan sellaisia! :

---

TIEDOSTA VÄHEMMÄN - TEE ENEMMÄN.Ulkomailla nälkään kuoleva lapsi : Hänellä on nälkä. Häntä ei kiinnosta se tunnetko sympatiaa häntä kohtaan. Paitsi jos tämä tuo hänelle ruokaa.

Katuojassa örisevä koditon pultsari : Hänellä on kylmä. Häntä ei kiinnosta moraaliset selitykset siitä miten hän on ansainnut tilansa. Häntä ei kiinnosta hymyiletkö hänelle kannustavasti tai koetko häntä kohtaan sääliä. Häntä kiinnostaa yösija ja seuraava pullo.

Koulukiusattu lapsi : Hän on yksin ja piinattu. Hän ei saa hyvää mieltä siitä että itket kotona vanhemmillesi, kun kiusaamisen seuraaminen sivusta on sinulle vaikeaa. Kiusattua kiinnostaa se, että auttaisit.

Äskettäin eronnut yksinhuoltajaäiti : Hänen tilanteensa ei kohennu sillä että tiedostutte työpaikalla yhteisvoimin hänen tilanteestaan juoruamalla ja puimalla jokaisen tilanteeseen liittyvän yksityiskohdan. Ei auta vaikka yhteisvoimin kauhistelisitte lähtenyttä miestä tai muita asioita. Häntä voisi auttaa se, että olisit hänelle kaverina.

Maahanmuuttaja : Hän ei osaa kieltä ja hänen on vaikeaa saada töitä. Hänellä voi olla traumaattisia kokemuksia menneisyydessään. Hänen koulutuksensakin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Hän on näiden asioiden vuoksi helpommin syrjäytymässä. Tästä voi seurata rikollisuutta. Häntä ei kinnosta tietää tätä, koska se pahentaa tilannetta, ulkopuolella ja oudoksuttuna olemista, entisestään. Häntä kiinnostaisi kenties ottaa osaa yhteisöön sen sijaan että olisi ulkopuolinen, ainakin jos hänen kuulumisensa yhteisöö otettaisiin vakavasti.---~ [toinen puoli paperista] ~---Usein pahoihin asioihin suhtaudutaan siten että niille ei tehdä mitään. Tämä on ignoraatiota. Tällöin asialta suljetaan silmät ja kuvitellaan että sitä ei ole.

Toinen tapa on tiedostua asiasta, jolloin asia synnyttää huolta. Tätä puimalla asia kuitenkin usein siirtyy siihen että maailmanparantaja keskustelee oman olonsa paremmaksi ja itse asia jää tekemättä. Näin tiedostaminen on vain lupa jatkaa niin kuin eli ennen asian tiedostamista.

Usein ihminen voisi tehdä konkreettisia ja vaikuttavia asioita. Mutta hän joko kävelee ohi, tai siirtää asian abstraktille tasolle. Tämä tapahtuu joko niin että pelkkä aiheesta keskusteleminen olisi samaa kuin käytännön toimi joka muuttaisi asiaa. Tai niin että toiminta siirretään abstraktille ja kaukaiselle tasolle, jolloin asialle ei välttämättä tehdä mitään koska sen nähdään johtuvan jostain hyvin suuresta, kuten maailman kaupallistumisesta. Tässä sivussa unohtuu helposti että vaikka syy voi olla suuri asia, ikäviin seurauksiin saa paranusta pienemmilläkin toimilla.

Jos pidät jotain ilmiötä pahana, ei tilannetta auta se, että pamahdat uskoon ja lähdet levittämään sanomaa maailmanlopusta joka tulee pian. Toteutuvat vain Saarnaajan sanat "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää" - asiat tulevat tietoon, mutta se ei vähennä konkreettisia asioita. Tiedostuminen tässä muodossa tuo vain tuskaa.

Saman huomion tehneen ei kannata myöskään lähteä huomauttelemaan pahan ongelmasta, ja lähteä taistelemaan uskontoa vastaan. Koska uskonnon poistaminen ei vaikuta itse asiaan.

---

Alkukuvassa on valtavan iso kärpänen, joka pörisi huoneistossamme. Väijyin ja onnistuin nappaamaan sen kiinni. Kuvasin sen heti tämän jälkeen ja katselin kuinka se yritti löytää pakotietä vaikka pakomahdollisuutta ei ollut. Ei ollut kärpäsenmentävää aukkoa. Hetken sitä katsottuani en hennonut tappaa otusta, vaan kärräsin mokoman raivostutttavan pikku öttiäisen pihalle.