Heräsin maanantaina 23. elokuuta muutaman nukutun tunnin jälkeen. Puolisoni oli juuri lähtenyt töihin. Heräämisen syy oli se, että kaikkialla haisi todella pahalta. Ensimmäinen ajatus oli jostakin syystä se, että itse haisin pahalta. Ensimmäinen kokeilu aiheesta vahvisti että tämä piti paikkaansa. Haju tuntui vahvasti kun itseä nuuhki. Menin siksi suihkuun. Sieltä tultuani huomasin että haju oli yhä. Huomasinkin että haju tuntui keittiössä. Tiskasin ja vein roskat ja pesin, litistin ja vein kierrätykseen kaikki olevat maito- ja mehutölkit. Keittiöstä tuli siisti, mutta haju oli yhä. Ajattelin että haju tuntuu olevan kaikkialla, joten tästä on looginen seuraus että haju on talossa. Avasin ikkunan tuuletusta varten ja rupesin tekemään aamupalaa. Haju ei tuntunut lähtevän, päin vastoin se oli aivan kaamea. Tässä vaiheessa mieleeni tuli se, että ulkona tehdään remonttia. Ehkä he ovat siellä ulkona rikkoneet jotain jonka haju leviää sisälle. Päätin sulkea ikkunan, jotta hajua ei tulisi lisää. Siinä vaiheessa kun söin tuoretta riisiä joka maistui mullalta ja join päälle kulauksen kahvia joka maistui mullalta tajusin että minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko koko maailma on alkanut mätääntymään. Tai sitten minun hajuelimistöni haisee pahalta.
Tämä olikin oikea ratkaisu, ja sain antibioottia johonkin ihme bakteerikasvustoon jota minulla oli. Ruoka lakkasikin niiden voimasta jo maistumasta mullalta.
Yllä oleva tarina on tässä sen vuoksi että se on itse asiassa varsin tieteenfilosofinen. Puolisoni mielestä huvittavaa jutussa oli vain se, että (1) tein kotitöitä varsin paljon ilman eri käskyä tai muistutusta ja (2) aloitin koko höskän niin kovin itsevihaisesti ; Kun jokin menee pieleen, sen täytyy olla minä.
Tämä oletus oli kuitenkin hyvä koska se oli helposti testattavissa. Itse asiassa koko rupeama on nähtävänä siten että minulla on teoria, jonka pohjalta jokainen yksittäinen toimeni oli rationaalinen. Tämä antaa opetuksen siitä että hyvä teoria on sellainen jolla on käytännön ulottuvuuksia. Teoria kertoo ilmiölle syyn ja selitys tarjosi keinon jolla asia korjaantuu. - Ja helposti testattavuuskin on apu, koska ne samalla myös helposti ammutaan pois. Aamurupeamanihan oli itse asiassa iso sarja rationaalisia epäonnistumisia, jonka lopputuloksena yksi sattui onnistumaan.
Myös ratkaisu oli tärkeä. Sillä monesti unohdamme että mittauslaite ja havaintolaite voi itse olla lähde havainnolle. Silloin ne piippaavat havaintoa vaikka ulkopuolella ei ole mitään.
En suinkaan eliminoinut tai miettinyt kaikkia vaihtoehtoja. Esimerkiksi aivovaurio voisi tuottaa hajuaistimuksia. Ja kenties jokin tehokas home olisi todella voinut haista niin vahvasti että maku siirtyy ruokiin. En itse asiassa eliminoinut edes huoltotöistä johtuvaa hajua.
Itse asiassa syynä olisi voinut olla vaikkapa Jumalallinen kosto. Minähän kävin tuoreesti juttelemassa kristityille ja hylkäsin hänen Sanansa. Siksi Jumala olisi voinut tuskastua ja oli siksi muuttanut blogini aineelliseksi tiivisteeksi ja pakottanut minut unissani syömään koko tuotantoni. Tämä tietysti ottaisi kantaa kaameaan hajuun. En kuitenkaan aloittanut ketjua kääntymällä kristityksi. Saati että olisin hajun jatkumisen tulkinnut tarkoittavan että hypoteesi on väärä - mitä ei tietysti voisi tehdä koska kristittyjen Jumala on "oikutteleva", eikä suostu olemaan mikään automaattinen rukousparannuskone, joten parantumattomuus ei olisi kumonnut hypoteesia - joka taas kertoo että kirousteoriassa kyseessä oli varsin huono malli koska se ei kertonut mitä pitää tehdä ja mitä tästä pitäisi seurata.
Olen kuitenkin niin suppeamielinen mutta ystävällinen, että luotan että antibiootti kertoi että kyseessä ei ollut mikään minulle tehty fundamentalistien kirous. Enkä usko että Jumalakaan olisi niin pikkumainen, etenkin kun ottaa huomioon että Hänkin on osallistunut aktiivisesti sisällöntuotantoon. Hän tietänee miten vaikeaa se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti