torstai 22. heinäkuuta 2010

Kaksi keihästä.

Päädyin keskustelemaan laillisista aseista. Lähtökohtana oli keskiajan aseidenkantorajoitteet. Osassa paikoissa keihäät olivat kiellettyjä, joten ihmiset kantoivat pitkiä sauvoja joiden päässä oli tylppä metallikuori (shod). Tämä vertautui nykymaailman kävelykeppiin.

Tämä on osoitus siitä, miten ihmiset kiertävät aserajoituksia. Joku yksinkertaisesti ennemmin tai vielä ennemmin keksii kantaa juuri sellaista asetta joka on juuri ja juuri laillinen. Tämä johti tietysti nykypäivään.

Kävelykeppi voisi olla ensin mieleen tuleva, helppo, ratkaisu kun mietittäisiin mikä on metallilla vahvistetun sauvan nykyversio. Mutta kuten useat helpot ratkaisut, se on väärä. Oikea tapa vaatii sitä, että kykenee katsomaan "esineiden ohi". MacGyverin tapaan on vain nähtävä funktiot ja vaikutukset, ja muistaa että esineen "eksakti käyttötarkoitus" on yllättävän usein "mielivaltaisesti sovittu": Vain yksi funktio opetetaan ihmisille, ja tämä rajoittaa heidän näkemystään niin että he eivät keksi muita käyttötapoja samalle esineelle.

Kun tämän jälkeen katsoo pihalle, näkee siellä sauvakävelijöitä. Heillä on käsissään kaksi pitkää sauvaa. Nämä ovat ohuita, kevyitä ja niillä on pitkä ulottuvuus. Niiden kärjessä on käytännössä aina metallivahvistus. Varsi voi olla hötöistä muovia joka ei toimi aseena, mutta myös lujia, kuten puisia ja alumiinisia, versioita on liikenteessä. Ihmiset saavat pitää näitä käsissään ja kuljeskella ympäriinsä ilman mitään ongelmia.

Kuitenkin kun katsotaan esimerkiksi mitä käy jos minä menen ostamaan vesuria kaupasta. Se kääritään paperiin. Vaikka jos lyön vesurilla joka on paperissa, teen pahaa jälkeä. Tätä ei saa kantaa kädensijasta, vaan sitä on kannettava esimerkiksi muovikassissa. Tästä opimme että peitetty ja ei kädessä kannettava nähdään sosiaalisesti hyväksyttävämpänä tapana kantaa potentiaalisesti vaarallisia aseita.

Kuitenkaan minä en saa kantaa edes tylsytettyä pistomiekkaa, harjoittelurapieria, vyöllä huotrassa. Siksi mieleeni tulikin hommata kaksi tylsytettyä rapieria. Kun kannan niitä käyttövalmiina kädessä ja muistan tökkiä maahan joka askeleella, voin aina väittää että kyseessä ovat kävelysauvat joissa on erikoinen kädensija. Sellainen, joka tukee miekkamiesidentiteettiäni.

Luulen kuitenkin "jotenkin", että tästä joutuisi jonkinlaisiin vaikeuksiin.

2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Tässä olisi monta asiaa, joihin voisi kommentoida, esim tuo "mielivaltaisesti sovittu" esineen käyttötarkoitus. Lapsia katsomalla huomaa, että he vielä pystyvät näkemään asiat (ja esineet) monella tavalla - ja ehkä myös luovat taiteilijat.

Eniten jäin kuitenkin miettimään käsitettäsi "juuri ja juuri laillinen". Kahden ihmisen on varmaan aika vaikea ymmärtää toisiaan, jos toinen elää elämäänsä niin, että kaikki hänen ratkaisunsa ovat juuri ja juuri laillisia, ja toinen elää aina varman päällä, varmasti laillista elämää kaikissa rtkaisuissaan.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Mutta historiallisesti katsoen tässä on silti vinha perä: Joku keksii tavan kiertää lakia rikkomatta sitä.

Esimerkiksi kun kaupungit kielsivät miekat, alettiin käyttämään veitsiä, jotka olivat "juuri ja juuri veitsiä". Samoin kun englannissa asetettiin maksimirajat miekan pituudelle, ei ole varmaan vaikea arvata, minkä mittaisesta tuli suosittu.

En yleisesti ottaen elä "lain rajamaastossa". I just would like to carry a longsword.