tulkinta -asioiden kanssa ei voi kuin riidellä.

"The moment an opnion on any subject is written down, it is vulnerable. Language is paradoxically nebulous jet precise : I know what I mean, and you may understood what I mean, but there is no way to be certain that the most precise observations, remarks, or instructions will not be transformed by the context of the reader into something quite other than my intention."
(Guy Windsor, "The Swordsman's Companion")

Erisuuruisiset lukutavat - askel kohti tulkinnallista etiikkaa.

David Humen käsitys induktiosta osoitti että havainnot itsessään eivät vielä kartoita objektiivista totuutta : Kokemusajattelu ja induktio ovat puutteellisia, eivät aukottoman vedenpitäviä. Kant jatkoi tästä eteenpäin ja hän korosti sitä miten monet käsityksistämme ovat tulkintoja : Kieli on vain sovittu symboli jollekin sovitulle asialle jota on katsottu tietyllä tavalla. Toisin sanoen tieteelliset teoriatkin ovat hieman tulkintapitoisia.

Toiset ovat kuitenkin tulkinnallisempia asioita kuin toiset.

Erityisen vahvasti tulkinnallisuus liitetään moraaliin, etiikkaan ja arvoihin : Syynä tähän on ainakin se, että empiirinen lähestymistapa on yhdellä tavalla olennaisesti erilainen kuin muut vastaavat systeemit : Vaikka muitakin foundationalistisia näkemyksiä - joissa katsotaan olevan yhteinen pohja jota edetään - vain empirismi pakottaa kisaamaan itsensä kanssa: Empirian maailma on eräässä mielessä "Sipuramainen": "Empiirinen työ antoi mahdollisuuden itsensä voittamiseen. Sain kokea sen mitä filosofit ja muut teoreetikot eivät tule milloinkaan saavuttamaan - riemun silloin kun empiiriset aineistot johdattivat kahta täysin reittiä samaan lopputulokseen, ja pettymyksen silloin kun data näytti närhen munat tutkijan ennakkoasenteille." Siinä missä fenomenologi päätyy helposti pitämään ennakkoluulojensa synnyttämiä tunteita perushavaintoina, ja voi tätä kautta "pitää päänsä" ikuisesti, empiristillä on hieman tukalammat oltavat. Hänellä on tietysti samanlaisia filosofisia perusongelmia: Hän nojaa arvailuista johdettuihin asioihin. Mutta tämän pienen asian vuoksi sen tila on kuitenkin eräällä tavalla "hieman parempi" - tai ainakin se sallii harvempia erilaisia tulkintoja ja pakottaa ihmisen jossain määrin hyväksymään erehtyväisyytensä.

Humen giljotiini, eli huomio siitä että olemassaolo ja eettisyys eivät ole välttämättä sama asia, on johtanut siihen että tiede ja etiikka on erotettu toisistaan: Esimerkiksi NoMa -periaatteella on järkevää sisältöä: Tieteen tehtävä on tutkia todennäköisyyksiä, korrelaatioita ja löytää syy-yhteyksiä ja muita vastaavia tutkittavia asioita. Uskonnot taas eivät tutki todennäköisyyksiä vaan kertovat etiikasta, sitä mikä on oikein.

Monta etiikkaa - ja niistä keskustelu.

Eettisiä systeemeitä on tietysti valtavasti. Esimerkiksi eri uskonnoilla on tavallisesti aina jonkinlainen oma versio tästä. Eettisiä systeemejä saadaan "asiallisesti kritisoitua" siten, että toisen oma etiikan logiikka otetaan käyttöön ja sitä sovelletaan ja päädytään johonkin jota toinen ei voi hyväksyä. Yllättävän usein tätä yritetään tehdä "huonolla tavalla", eli esitetään toinen kilpaileva konsistentti tulkintatapa joka lähtee eri lähtökohdista ja saa eri tuloksen. Kun toisella on eri lähtökohdat, ei erimielisyys oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin kenties syytä kaihtaa niitä toisen oletuksia.

Tässä kohden tilanne muuttuu tietysti hieman mutkikkaaksi. Sillä arvot nojaavat erilaisille alkuoletuksille. Valitsemme nämä oletukset aksioomina. Ongelmana tässä kohden on se, että jos aksioomat on huonosti valittuja, ovat lopputulokset vääriä. Kuitenkaan ei ole mitään objektiivista keinoa näyttää että juuri tietyt aksioomat ovat ehdottoman oikeita. Käytännössä olettaessamme väitämme poikkeuksetta hyväksi sellaista, joka on meidän mielestämme hyvää. Tällä ei välttämättä ole mitään sen kummempaa perustaa : Jos joku toinen on liikkeellä eri oletuksilla emme voi häneen vedota kuin omiin mielipiteisiimme.

Varsinaiseen vääntöön - riidan synnyttämisen taito.

Otan tästä esimerkin. "Paahtoleipä" -blogissa esiteltiin Pat Robertsonin näkemys. Koska Raamatusta löytyy kohta jossa Jumala komentaa sotaan ja kansanmurhaan, on tälle löydyttävä oikeutus. Koska muuten Raamattu on moraaliton. Robertson selittää että Helvetti ei ruuhkaudu kun ei synnytä syntiseen perheeseen ja jouduta kadotukseen vääräuskoisuuden vuoksi. Kuitenkin joku voi pitää kansanmurhaa tekona väistämättä pahana - jolloin se, että Roberson löytää kristillisen tulkinnan sille miten kansanmurhan voi oikeuttaa kertookin rumaa kieltä kristinuskon eettisyydestä.

Tämänlainen alkuoletuksista johtuva väistämätön erimielisyys on esimerkki perspektiivien pluralismista. Kun perspektiivien pluralismiin joudutaan esimerkiksi etiikkakeskustelussa, ongelmana on se, että molempien logiikka on pätevää: Molemmilla johtopäätös seuraa alkuoletuksista. Siksi ainut keino on vain hylätä toisen alkuoletukset. Tässä ajaudutaan etiikan kohdalla väistämättä tilanteeseen jossa toista vain sanotaan naurettavaksi. Todistetta asialle ei voi saada.
1: Tämä ei tarkoita samaa kuin nihilismi, arvojen puute. Päin vastoin, jos eettisiä oletuksia ei ole, on vallitseva tila nihilistinen arvottomuus. Päätelmät siitä mitkä asiat ovat eettisiä ja mitkä eivät ovat aina seurauksia alkuoletuksista. Pelkkä johtopäätöksen esittäminen ilman perusteluja on vain asian oikeaksi olettamista, jolloin kyseessä ei ole arvopäätelmä vaan kyseessä on juurikin tälläinen taustalla oleva arvo -oletus, jonka varassa muut eettiset asiat päätellään. Tai kuten Sami Koponen kirjoittaa: "Se, että arvoja voidaan viime kädessä ylläpitää vain subjektiivisesti, yksittäisten ihmisten henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella, ei mitenkään nollaa moraalia. Se ei liioin vaadi, että kenenkään tarvitsisi katsoa olevansa objektiivisesti oikeassa ja muiden moraalikäsitysten esittäjien yläpuolella. Kyse on vain oman vakaumuksensa puolustamisesta"
2: Eikä tulkinta ole edes arvorelativismia, koska jotkut tulkinnat ovat huonoja. Usein jääkin joukko jossa on muutamia erilaisia tulkintoja. Ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Mutta on silti joukko tulkintoja jotka ovat liian kaukaa haettuja. Tämä kaukaa haettavuus voidaan perustella vaikkapa osoittamalla ristiriitoja perusteluissa.

Otan tästä esimerkin omasta elämästäni. Kirjoittelin mielestäni uskontomyönteisen tekstin. Sen kommenteissa kuitenkin ajauduttiin riitelemään Helvetistä ja sen eettisyydestä. Vastapuolen argumentaatio ei onnistunut rehentelystään huolimatta näyttämään että "ei pidä vettä", ja onnistuin moittimaan hänen käyttämäänsä vertausta. Keskusteluparini "Tuplis" lensi kotiinsa ja kertoi voittaneensa. Tekstissä yritetään käytännössä oikeuttaa Helvetin ikuiset kidutukset. Jos joku ajattelee että kidutus on väärin ja uskoo että Jumalan kaikkivaltaisuus tarkoittais isitä että Hän voisi korjata murhaajan tekemät pahat ja vaikka synnyttää henkiin tapettujen syntymättömät ihmiset. Tai että kidutus ei korvaa mitään ja että lisää pahaa tekemällä ei voida korjata toista syntynyttä pahaa.
1: Kostonhimoisessa terroristimaailmassa (tai kun on puhe Israel-Palestiina -asioista) pommi -isku korjataan toisella pommi -iskulla. Heistä se on eettistä, mutta monista se ei ole eettistä. Esimerkiksi minä olen sitä mieltä että jos jokin ideologian sisäinen logiikka sallii selityksen jolla oikeutetaan koherentisti terrori -isku, sen pahempi ideologialle.
2: Yksinkertaistetusti jos joku jonka mielessä on eettinen aksiooma "kidutus on aina väärin" näkee kaikessa tämän suuntaisessakin että "sen pahempi kristinuskolle". - Eikä kyseessä ole kehäpäätelmä vaan validi päättely : Kidutus on väärin + Helvetissä kidutetaan = Helvetti on väärin.

Kaiken kaikkiaan Robersonin ja muiden vastaavien tavoissa on se, että niissä on helposti takaportti siihen että voidaan tehdä pahaa maan päällä. Robertsonin esimerkissä olikin suora sovellus siihen, että nykymaailmassa ateistit voitaisiin samalla perustein tappaa - heidänkin lapsensa ovat useammin ateisteja kuin muuta. Samanlainen ongelma livahtaa helposti : Jos on perusteltava miksi ikuinen kidutus on eettistä ja hyvää, tarjotaan mahdollisuus siihen että kidutukselle saadaan oikeutusta maanpäällisessäkin elämässä.
1: Esimerkiksi "Tupliksen" esimerkissä perustellaan sitä että esimerkiksi murhaaja on voinut vaikuttaa useiden elämään ja tuhota syntymättömiä elämiä. Tämä perustelu vaikuttaa todella ontolta koska murha ei ole ainut synti, jolla Helvettiin joudutaan : Tätä kautta argumentti sortuu siihen että se ei käsittele valtaosaa syistä joilla Helvettiin kuulemieni tarinoiden mukaan joudutaan. Ja toisekseen siinä kasataan useita elämiä, jotka maan päällä tarkoittavat äärellistä elinaikaa. Näitä vastaamaan pistetään ääretön kidutusaika. Suuren luvun kohdalla epäreiluus alkaa pyörimään myöhemmin, mutta tämän jälkeen ehtii vajumaan ääretön määrä aikaa. Vielä erikoisemmaksi asian tekee se, että Tupliksen perustelulla voidaan ehdottomasti oikeuttaa kidutus myös maan päällä, osana standardipoliisitutkintaa : Jos joku vaikkapa uhkaa tappaa jonkun ihmisen, tämän ihmisen jälkeläiset ovat olemassa. Siksi murhalla uhkaajaa on oikein kiduttaa vaikka äärettömästi jotta tämä jälkeläispolvi saadaan pelastettua, ihan vain sen takia että varmistuttaisin että toisella ei ole mitään pommi -iskua suunniteltuna. "Tuplis" ei tee mitään erityistä virhettä, käytännössä tämä on aina seuraus. Jos vaikkapa kansanmurha oikeutetaan, se tarkoittaa että kansanmurha on oikein. Silti tämä on minusta juuri sitä "sen pahempi kristinuskolle" -osiota.

Hänen esittämässään loppukaneetissa on kuitenkin yllättävän paljon järkeä. "Havaitsemme siis, että jos Jumala on luonut helvetin kostaakseen, jos helvettiin joutuu varmasti ikuisuudeksi ja jos helvetissä on varmasti kidutuksen kohteena, se on suhteeton ja epäoikeudenmukainen rangaistus hetkellisistä rikoksista hänen tahtoaan vastaan. Yksikään näistä sanalla jos varustetuista kohdista ei ole varma, eikä tämän tarkastelun perusteella niistä yksikään näytä uskottavalta. Tämä johtuu siitä, että vaikka tulkinta onkin mahdollinen, se sotii monin tavoin Raamatun sisältöä vastaan. Vaatii melkoista pokkaa väittää vakavalla naamalla, että älyttömin mahdollinen tulkinta on se osuvin." Kristitty voinee rakentaa tulkinnan joka on Raamatun valitsemien eettisten normien mukainen. Raamattu saadaan koherentisti eettinen kun se ensin oletetaan kannesta kanteen eettisesti oikeassa olevaksi ja täysin ristiriidattomaksi. (Tämä oletustapa vaaditaan jotta Raamatun epäeettiseksi ajavat tulkinnat voidaan hylätä.) Tämä voidaan koherentisti tehdä (tekemällä jos -oletuksia jotka jätetään mainitsematta, joka tekee niistä piilotettuja, ja keskustelutoiminnasta joko epärationaalista tai kavalaa performanssia.) Mutta tämä ei vakuuta erimielistä. Myönnän että jokaisen sanan jos -kohdalla on tietysti oletus - väitänhän että minulla on johtopäätös "epäeettinen" jonka olen saanut tietyistä lähtökohdista jotka olen ääneen lausunut. Eli näin käy jo sen vuoksi että käytän logiikkaa enkä tee argumenttia pelkästään vain väittämällä että asia on epäeettinen. "Yksikään ei näytä uskottavalta" on argumenttivirhe "horse laugh", jossa se että jotain sanotaan naurettavaksi/vääräksi/epätodennäköiseksi pelkkänä väitteenä olisi vakavasti otettava.
1: Ei varsinkaan jos tilanne on kuten kokemassani tapauksessa. Hän ei itse asiassa käsitellyt esittämääni argumentaatiota ollenkaan. Ja lähestyi sitä yksisilmäisesti omalta kantiltaan ja määräsi mitkä oletukset ja perspektiivit minulle halusi antaa. Argumentaationi ei perustunut Raamatun pohjalle, vaan sillä oli täysin Raamatun ulkopuoliset premissit. Sellaiset, joita haluaisin maallisessa oikeudessa tehdä. Sillä onko tulkinta koherentti Raamatun kanssa on epärelevantti, koska kirjat eivät välttämättä ole koherentteja. Ja jos mukaan livahtaa yksikin läpisaastainen asia - jona ikuinen kidutus voidaan nähdä - on herättävä kysymys siitä, onko kirjssa muutakin pahaa. Tämän jälkeen asiat voidaan katsoa yksi tellen lävitse. Osa Raamatusta voidaan näin hylätä ja osa hyväksyä. Eikä tässä ole mitään epäloogista tai virheellistä, näin voidaan tehdä monien muidenkin kirjojen kanssa. Tulkinta on koherentti, joskin täysin erilainen kuin uskovan. Syy: oletukset ovat erilaiset. Ne taas ovat pohjimmiltan mutupohjalta tehtyjä arvauksia joita ei ole empiirisesti todistettu missään hiukkaskiihdyttimessä - suuntaan tai toiseen.
2: Itse asiassa esimerkiksi Tuplis selitti miten kristitty voi nähdä asiat toisin, mutta ei kumonnut minun moraalilauselmiani, eli ei johtanut oletuksistani epätoivottavia seurauksia joita en voisi hyväksyä.

Syy miksi perustelut eivät muuta erimielisten näkemyksiä naurettaviksi tai virheellisiksi todistetuiksi syystä : Ne ovat mahdollisia. Raamatusta löytyy sen verran erikoista settiä, jossa ei väkivaltaa säästetä, että tulkinta Julmasta mutta olevasta kristinuskon Jumalastakin olisi mahdollinen. Mutta edes näin pitkälle ei tarvitse mennä. Raamattu voidaan nähdä ihmisten kulttuuriin sidottuna kirjana, jolloin sen eettisyyttä voidaan katsoa kaikki "Jumalanpilkkakieltolasit" rikkoen. Aivan kuten tehdään vaikkapa silloin kun näytetään Islaminuskon moraalittomia puolia. Islaminuskoisista ne ovat kuitenkin etiikkaa. Minä en anna Raamatulle tässä kohden mitään erikoislupaa
1: Maailmassa on niin monta objektiivista moraalia että on vaikeaa valita niiden välistä : Näin ollen teen tavallaan Raamatulle aivan kuten kristityt tekevät kaikille muille uskonnollisille kirjoille - vien sen vain yhtä kirjaa pidemmälle. Ei kristittykään välitä siitä että hindujen tekstit ovat hindujen mielestä jumalallista alkuperää. Tässä suhteessa olen yksinkertainen : Jos jokin uskonnollinen teos on täysin eettinen, se todistetaan siten että se täyttää joka piirroltaan eettisyyden vaatimukset. Eikä esimerkiksi tuota sovelluksina lupaa kansanmurhaan. Missään oloissa.

Näin ollen erimielisyys päätyy tavalliseen arvokeskusteluloukkoon. Poteroita kaivetaan ja vihollisuuksia syntyy. Keskustelu toistaa itseään eikä koskaan johda yhtään mihinkään. Joskus harvoin keskustelussa ei välttämättä muuteta mieltä, vaan opitaan toisen näkemyksistä. Tämä ei ole mahdollista, jos jompi kumpi tai kumpikaan ei yritä nähdä asiaa toisen valossa. Siksi jos toinen ei osaa, en edes yritä muuta kuin saada tilanteen mahdollisimman nopeasti johonkin muuhun. Voin käyttää aikani järkevämminkin kuin sikojen kanssa painimiseen jossa itse vaan likaantuu ja sika tykkää.