Taiteessa sensuurilla on aikojen saatossa ollut valtavan suuri rooli. Erilaisia pahoja vaikutteita on haluttu karsia, koska ne on nähty haitallisiksi. Sensuuria on harjoitettu esimerkiksi Platonin monikielisten soitinten turmelevasta vaikutuksesta lähtien.
1: Sensuuri perustellaan käytännössä aina sillä että jotain tahoa suojellaan joltakin. Rajanveto ei ole tietysti helppo asia. Ääripäinä on mainittava Jasper Pääkkösen vaihto -oppilaana kohtaama USA:lainen perhe, joka sensuroi ulkonaliikkumisen ja muiden "varsin ymmärrettävien juttujen" lisäksi myös "Simpsonien" katsomisen koska niissä oli vääriä arvoja.
Esimerkiksi Francisco de Goya herätti keskustelua esimerkiksi sen vuoksi koska hän maalasi alastoman naisen. Toki hän taipui sensuristien edessä vain puoliksi, ja maalasi täsmälleen samanlaisen maalauksen jossa oli sama asetelma ja malli, mutta jossa vaatteet olivat päällä. Toki Goyan maalaukset herättivät muutenkin keskustelua, koska ne esittivät raakoja ja groteskeja aiheita : Esimerkiksi "Los desastres de la Guerra" -sarja käsittelee sodan kauhuja realistisesti.
1: Kuitenkin seksi oli julkisessa keskustelussa moraalille pahempi ja haitallisempi asia kuin väkivalta, eikä Goya joutunut maalaamaan koristeltuja versioita väkivaltakuvastostaan.
Sotaahan on esitetty usein. Mutta kun taisteluun kuvataan kiiltäviä uniformuja ja verettömästi kaatuvia ruumiita, sota näkyy ihanteellisena ja jopa kauniin runollisena asiana. Tälläisen sensuuroiminen ei tule helposti mieleen. Katsoja ei koe tuskaa koska kuvassa ei ole mitään joka toisi tunneyhteyden ja assosiaatioita tuskaan. Goyan kuvat sen sijaan ovat aika rankaa tavaraa, ja vastemielisyyden tunne on katsojalle selviö.
1: Kyseessä on hieman sama ilmiö, jonka Dan Ariely esittää "Predictably Irrational" -kirjassaan. Hän nosti esiin hoitajien tavan nykäistä kääreet ja laastarit nopeasti. Selitykseksi annetaan se, että nykäisy tuottaa vähemmän kipua kuin hitaampi nyhtäminen. Ariely oli itse palanut pahasti ja kiinnostunut aiheesta. Niinpä hän teki asiasta tutkimusta. Selvisi että hidas nyhtäminen tuottaa vähemmän tuskaa potilaille. Nopea nykiminen tuntui tiedon jälkeenkin paremmalta monelle hoitajalle, koska nopeus vähentää hoitajan omaa tuskaa. Hoitajatkin ovat tuntevia olentoja ja hidas kääreiden nyhtäminen pitkittää heidän omaa epämukavuuden tunnettaan.
Ongelmana tässä painottumisessa on se, että sotaa ihannoivaa ei osata vastustaa yhtä paljon kuin sellaista joka näyttää väkivallan ja sodan sellaisena kuin se on. Siksi seikkailuelokuviin joissa väkivalta näytetään koomisena annetaan matalat ikärajat, koska niitä ei pidetä nuorille haitallisina. Kuitenkaan todellista väkivaltaa ei tee mieli matkia ja ihannoida, ja karun näköinen väkivalta voi katsomiskokemuksena olla niin vastemielinen että sitä ei hevin lähde matkimaan.
Sensuurin ja ihmien tunteiden mukana onkin kaksinainen ongelma. Kun mietitään haitallisuutta, olisi osattava katsoa ovatko työt pahuuteen kannustavia vai näyttävätkö ne vain pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti