Arkadianmaki.

Arkadia on kreikan alue. Alue oli eristynyt joten sitä yhdistettiin alkeelliseen mutta onnelliseen elämään. Tätä kautta Arcadia -termillä voidaan viitata jopa kuvitteelliseen ja idylliseen paratiisiin. Latinan fraasi "Et in Arcadia ego" kääntyy muotoon "Minäkin olen Arkadiassa". Perinteisesti tämä viittaa "memento morin" tavoin siihen miten elämä on väliaikaista ja johtaa väistämättä kuolemaan.

Koska Suomen arkadianmäki sisällyttää eduskuntatalon, voin tehdä tästä yhteyden politiikkaan. En ole hyvä politiikassa, ja kokemukseni siihen ovat varsin spesifillä alueella. Mutta olen kuitenkin oppinut yhden asian. Pitää takoa kun rauta on kuumaa. Minulla on tässä kohden kaksi esimerkkiä. Ne näyttävät että ajankohdan valinta ei ole kovin helppoa.

Politiikassa taas on keskeistä lakien muuttaminen ja niihin vaikuttaminen. Toki löytyy lakipositivisteja, joiden mukaan laki on jotain jota ei voida muuttaa. Rikollisuutta ei voida määritellä oikeaksi. Lait ovat ehdottomia ja muuttumattomia. En voisi olla enempää erimielinen. Jos lakia ei voida asettaa keskustelun alle, sen täytyy olla surkean huonon lain. Koska sille ei löydy mitään hienoa perustelua joka keskustelussa vakuuttaisi lain oikeudellisuudesta.

Lukion aikana ja sen jälkeen sain jonkin verran mainetta jumalanpilkkalain kohdalla. En pyrkinyt muuttamaan lakia rikkomalla sitä. Sain aihevalinnastani moitetta. Kyseessä oli kuulemma kuollut kirjain. Aihe nähtiin leimaavana kristittyjen syyllistämisenä. Laki on ehkä epäreilu mutta kukaan ei seuraa sitä, joten miksi muuttaa. Nyttemmin ilmapiiri on muuttunut. Esimerkiksi Halla -aho sai tuomion jumalanpilkkalain voimalla. Tämä näytti minulle sitä, että kyseinen laki ei ollutkaan mikään "kuollut kirjain". Se oli kuin hirvikivääri kaapin perällä. Sellainen, josta poliisi ensin kyselee, ja jonka omistaja selittää sen olevan käytöstä poistetun, kunnes seuraavan kerran kännipäissä ollessaan ampuukin sillä kaveriaan persuksille. Kristilliset tahot - otan esimerkiksi yhden erittäin maltillisen lausunnon koska tulisempia on liian helppo löytää - ovat asiasta jo aktivoituneet, heistä se antaa epäsymmetrisen aseman. Tämä tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa kristinuskonkin kohdalla vastaavaa sovelletaan ahkerammin. Toisin sanoen uskallan väittää että tämä lakipykälä muuttuu symmetrisemmäksi ja paljon aktiivisemmaksi. Eli kuollut kirjain laissa odottaa "vääriä aikoja".

Syynä lain vastustamiseen on enimmäkseen sen eriarvoistava sisältö.
1: Mielestäni jumalanpilkkalaki jota tarvitaan yleisen herjauslainsäädännön tai yleisen järjestyslain yli, ei voi olla tarpeen. Jos pilkkaaminen on laitonta muuten, ei tarvittaisi jumalanpilkkalainsäädäntöä. Jos vandalisointi ja rällääminen ja reuhaaminen tiloissa on kiellettyä, ei tarvittaisi erityistä lainsäädäntöä. Olen tätä kautta Timo Tiaisen linjoilla ; Toista ei pidä kiusata enempää kuin toisia.
2: Uskonnoksi on määritelty varsin dogmaattisen mallin mukaan - näin esimerkiksi wiccat eivät ole saaneet itselleen uskonnon asemaa, vaikka heillä onkin yliluonnollisia käsityksiä mukaan lukien etiikan ja tuonpuoleisen, ja joita tuetaan tapojen toistoilla (rituaaleilla). Näkemykset ovat kenties kummallisia ja epäuskottavia ja typeriä, mutta tämähän vain vahvistaa sen analogisuutta uskontojen kanssa. Siksi toisten maailmankatsomuksista tehdään vapaata riistaa. Näin dogmaattinen uskova voi lain voimalla harjoittaa epätasa -arvoista toimintaa, jossa uskonnon määritelmän puute tekee näkemyksestä vapaammin pilkattavan, kun taas dogmaattinen kirjauskonto saa tuen. Tämä on minun silmissä sama, kuin se, että laissa erityisesti palkitaan dogmaattisuus ja suvaitsematon yksisilmäinen yhden ideologian kautta tuijottelu.

Toinen vaikuttamisasia liittyy saatanapaniikkiin. Se oli ja meni. Kun se oli päällä, se oli aktiivista, aggressiivista ja pelottavaa, jos sitä sattui kohtaamaan. Enemmistö ihmisistä ei huomannut. Nyttemmin ilmiö on lientynyt ja olenkin kohdannut vältteleviä reaktioita. "Jotkut ylitulkitsivat" -tyyliset lausunnot ovat päällä, vaikka olen nähnyt kuinka itse lausuja on osallistunut toimintaan. Nyt teot ovat jääneet unohduksiin ja kiiston alle. Ja ilmiökin on kadonnut. Minua ärsyttää kuitenkin suunnattomasti se, että tekijät ovat käytännössä kävelleet tilanteesta ilman mitään sanktioita, he ovat pesseet kätensä itse. Asiat olisi pitänyt rekisteröidä ja tuoda julkisiksi. Jos ne eivät olisi tehneet muutosta silloin, nyttemmin niistä olisi kunnon todistusaineisto, johon vedota. Ja tätä kautta saataisiin se paljon haluttu anteeksipyyntö, omien virheiden tunnustaminen. Se, joka nyt on jäänyt puuttumaan koska "se mitä et myönnä tapahtuneeksi et taastusti myönnä tehneesi väärin". Ja tälläisistähän ei anteeksipyyntöjä kuulu.

Näin ollen olen oppinut politiikasta pääasiassa tämän. Ajoitus on tärkeää. Toinen opetus on, että minä olen siinä huono. Siksi erikoislaatuinen ja nopeatempoinen Arkadianmaki, olisi ihanteellisen hyvä asukas arkadianmäelle.