Rakas harrastuslaitokseni, "Swordschool of Finland" -miekkailukoulu, on joka vuosi käynyt "Ropecon" -tapahtumassa. Yhdistelmä on sinänsä erikoinen, koska tapahtuma on roolipelitapahtuma. Roolipelaajat taas ovat tunnetusti nörttejä. Roolipelaajat leikkivät innoissaan erilaisissa fantasiamaailmoissa. Miekkailu taas on liikunnallista ja siinä ollaan enemmän läsnä.
Kuitekin yhdistelmä on sinänsä osuva että roolipeleissä miekat näyttelevät tärkeää roolia. Monilla pelaajahahmoilla on sellainen. Lisäksi larp -puolella moni bofferoi pehmomiekoilla, joten innostusta asian piirissä toimimiseen löytyy.
Esityksen tekeminen tältä kohdin on hyvin vaikeaa. Minä en onneksi joudu miettimään näin vaikeita asioita. Tosin tiistain freeplayssä huomasin tunkevani nokkaani kyselyillä tästä aiheesta. Sillä ihmiset suunnittelevat esitystä. (Josta en mitään kerro.)
Sillä ohjelmassa olisi hyvä miettiä ihmisten jaksamista. Jutun pitäisi olla riittävän informatiivista mutta ei liian tylsää. Usein mielenkiinto herpaantuu muutamassa minuutissa - tämähän on huomattu esimerkiksi elokuvia tehdessä : Vaikka taistelukohtaiksia pidetään siisteinä, harvoin törmää pitkitettyyn taistelukohtaukseen jota ei muutettaisi vaikkapa paikan vaihtamisella tai välitakaa -ajo mukaan laittaen. Pidempi käy yksinkertaisesti puuduttavaksi seurata.
1: Näin ollen esimerkiksi kung-fu -elokuva "Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme" voi sisältää varsin pitkiä taistelukohtauksia. Koska ne ovat oikeasti sarja lyhyempiä.
On siis selvää että esiintyessä harrastetapahtumassa vaatii ikään kuin "hyvän iskelmän" tekemistä. (Hyvä iskelmähän kestää pari minuuttia - juuri samasta syystä.) Kuitenkin Windsor on tunneilla näyttänyt että hän kykenee hyvin pitkällisiin esityksiin. Hän tavallaan kykenee tekemään aiheesta "sinfonioita". (Sinfonioissahan mukana ovat teemat ja muunnelmat ja jotka on tehty niille jotka osaavat musiikkia teoreettisellakin tasolla.) Joskus hän jopa intoutuu ja lyhyeen pikku kysymykseen tarkoitettu pikkuvastaus vain ajautuu jatkumaan kuin itsestään ja lopputulos on tosi hieno.
Toinen ongelma taas on se, että myös liian hosuva voi olla. Jos esittelisi kaiken erilaisen, mitä voi, syntyisi sekametelisoppa jossa olisi pari iskua tikarilla, pari heittoa aseettomana, muutama kikka miekalla, keihäällä ja hilparilla ... Toisessa päässä taas on se, että näytetään vain yhtä asiaa hyvin syvällisesti, jolloin henkilö mahdollisesti oppii yhden pienen sirpaleen.
Tälläisen suunnitteleminen vaatii yllättävän paljon työtä. Aikaisempina vuosina olin vain katsonut esityksiä ja ne tuntuivat spontaaneilta. Toki niitä oli viihdyttävää seurata, mutta vaikutti kuin homma etenisi itsestään, omalla painollaan. Esityksessä näkisi siinä olevat puutteet, mutta onnistuminen näyttää automaattiselta. Tämä opetti minulle lisää kunnioitusta tekijöitä kohtaan - etenkin kun joukossa on myös sellaisia jotka eivät edes pidä roolipeleistä tai ole muutenkaan yhtään nörtihtäviä. (Minä olen toki molempia.)
Lopuksi on ehkä hyvä laittaa koostetta viime vuodesta. Tosin esityksestä on leikattu pois kaikki paitsi miekkailu, mutta se kestää sopivan lyhyen aikaa. Uskallan luvata että tänäkin vuonna on tuttuun tapaan luvassa mielenkiintoista tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti