perjantai 30. heinäkuuta 2010

Tieteen hyöty ja muu arvo.

"Maailmankaikkeutta etsimässä" -blogi mietti kysymystä tieteen oikeuttamisasioista. "Kysymys kuuluu: miksi yhteiskunnan pitäisi rahoittaa tutkimusta niistä esoteerisen tuntuisista aiheista, joihin hiukkasfyysikot ja kosmologit käyttävät aikansa?" Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, koska siinä on mukana monenlaisia vastauksia.

Osa voisi viitata siihen että alueelta saadaan paljon tutkimusta, eli uusia löytöjä rahaa vastaan on saatavilla. Joku voisi viitata epämääräisempään "kiinnostavuuteen", eli aihe on vain niin messevä että siihen olisi syytä laittaa rahaa. Kolmas selittää vaikka siitä miten tiede tuottaa uusia tulevaisuuden keksintöjä.

Blogissa oikeutuskysymyksiin asetetaan pohjaksi älyllisyys. Tässä uusien keksintöjen syntyä ei kiistetä, vaan tätä pidetään jotenkin "alhaisena" motiivina. Ajatus siitä että fysiikka olisi arvokasta vain välineenä, eli tieteen arvo olisi vain siinä montako tehdasta ja konetta se tuottaa, on kirjoittajalle hyvin vieras : Se, että maa kiertää aurinkoa ei ole suoraan kovinkaan monen innovaation tuottaja. Sen tieteellinen arvo on kuitenkin jollain tavalla "suunnaton", tai ainakaan sitä on vaikeaa pitää arvottomana.

Älyllisyys, hyöty, tiedonsaanti, uteliaisuus... Perusteluja on monta. Minä hyväksyn niistä suurimman osan. Tiede uteliaisuuden vuoksi on hyvä aivan kuten tiede pelkän hyödyn vuoksi on sekin perusteltua. Jotenkin kuitenkin tuntuu että totuus löytyy hikipediasta: "Nykyään tieteessäTM tutkitaan kaikenlaista, oli siitä hyötyä tai ei. Mutta toisaalta, eihän mikään estä sitä, että tiedettäTM vain hauskuuden vuoksi. Hyödyllä tiedettäTM on vaikeaa perustella, sillä esimerkiksi tähtitieteestä ei ollut hyötyä muulla alalla kuin tähtien tiirailussa. Ei se maapallolaista hyödytä tietää kvasaarien toimintaperiaatetta tai Jupiterin kuiden ratoja ja massoja. Jogurtin hinta pysyy samana vaikka tähtitieteilijätTM löytävät vielä yhden eksoplaneetan. Eli siinä sitä vain kokonainen tieteenalaTM on olemassa pelkästään ihmisen turhan uteliaisuuden tyydyttämiseksi ja kosmisten kysymysten ratkaisemiseksi. (Ja hienostuneempi fysiikkakin kykenee lähinnä teoretisoimaan vanhoja fysiikan teorioita paremmin sellaisia, suorastaan vandaalismielisiä kysymyksiä, kuten "Kuinka suurella nopeudella on ajettava punaisia liikennevaloja päin jotta ne näyttäisivät vihreää?".) Mutta toisaalta; Vaikka kissanpoika, ruusu, tai Wikipedia eivät ole hyödyllisiä, on niillä olemassaolon oikeus. Näin on tietysti tieteilläkinTM, vaikka veronmaksajasta tuntuukin joskus ikävältä maksaa 4 C vuodessa avaruustutkimukseen - sillähän saisi jo yhden oluen!"

Siinähän se suunnilleen on. Riemu ja raivo. Tieteentekijä on teoreettisissa asioissa epävarmassa tilanteessa. Menneisyyden tulos ei takaa tulevaisuuden tuloksia. Mutta kuitenkin sitä on hieman kuten omistautuneimmat miekkailunopettajat, joille rahan ansaitsemisen sijasta tärkeintä on se, että oppilaat mahdollistavat oman täysipäiväisen omistautumisen asialle.

2 kommenttia:

MrrKAT kirjoitti...

Dennettin tai jonkun kirjasta iski tajuntaani facta/väite, jota en ollut aiemmin paljoa ajatellut nimittäin että "luonnontiede on ERITTÄIN kallista".

Eikä siinä käsittääkseni tarkoitettu vain CERNIä ja semmoisia vaan eliölajinakin ja yhteiskunnallisesti. Aivot ovat erittäin kallis tuote (vain harvoilla lajeilla ollut varaa satsata siihen). Monta kymmentä tuhatta vuotta kulunut, yhteiskuntia noussut ja tuhoutunut, papyruksia on ehditty raapustaa, ja kulua ja palaa ja yksilöitä kouluttaa ja kouluja perustaa ennenkuin "maa liikkuu ja kiertää aurinkoa" tuli osoitetuksi.

Toisaalta:
Nythän se nähdään, mitä raunoilla enää tekee, ne on käyttökelvottomia muinaisjäänteitä (mitä nyt arkeologeille ja matkatoimistoille vähän puuhaa).

Sensijaan tämä huippukallis informaatio leviää puoli-ilmaiseksi ja on vankin perintö tuleville sukupolville, joka ei romutu kunhan ei hihuja ja hulluja päästä yksinvaltaan.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Raunioilla menee kivasti verrattuna muinaisuskontoihin. Ne olisi helposti kopioitavissa, mutta ihmiset ei niitä omaksu.

Ennen ne on otettu tosissaan ja pidetty esim. yhteiskunnan olemassaolon edellytyksenä, vaatimuksena siihen että voi olla hyvä ihminen... On jännittävää mitä uskonnoista oppii katsomalla menneisyyteen.