Avioliiton ilmeneminen.

Ari Peltonen haastatteli uutta arkkipiispa Kari Mäkistä. Kun kysymys oli "Pitäisikö homojen saada mennä naimisiin?" oli vastaus "Olisi hyvä, jos heidän liittonsa voitaisiin siunata kirkossa, mutta avioliitto on miehen ja naisen liitto." Tämä on mielestäni erikoinen vastaus, koska mielestäni uskonnon tehtävänä ei ole määrätä minkälaisia lakeja eiuskovaisiin sovelletaan - tätä tarkoitusta varten on kehitetty esimerkiksi sellainen laitos kuin "eduskunta". Vihkiminen sen sijaan on hyväksymisen symboli. Siksi voisin aivan täysin hyväksyä sen, että kirkko ideologisista syistä kieltäisi vihkimisen koska se on sen uskon vastainen, jos se viisaaksi katsottaisiin.

Avioliitto juridisena ilmiönä on kuitenkin jotain aivan muuta kuin symboli. Esimerkiksi itse olen vuosia elänyt avoliitossa ja voin taata että elämä on ollut hyvin avioliittomaista. Toisin sanoen symbolinen avioliitto ei näyttäydy elämässäni minkäänlaisena muutoksena. Kuitenkin minun on lähes väistämättä mentävä naimisiin koska siihen liittyy lainsäädäntöä esimerkiksi omaan kuolemaan liittyen. Koska avoliitto eroaa juridisesti avioliitosta, on vaihtaminen tärkeää.

Samoin rekisteröity liitto, joka homoseksuaaleille mahdollistetaan, on juridisesti parempi kuin avoliitto. Ne ovat samankaltaisempia mutta eivät samanlaisia. Tätä kautta homoseksuaalit hakevat ihan oikeita oikeuksia, jotka ovat juridisia eroja avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä. Nämä vaikuttavat käytännön elämässä asioiden hoitamisessa, joten selvästi kyseessä ei ole pelkkä symbolinen väninä.

Silti tuntuu että homoseksuaalisten avioliitto -oikeutta käsitellään usein nimen omaan symbolina. Käytännön asiat lakaistaan maton alle koko aiheen parissa tehdystä keskustelusta : Homoseksuaalien puolustajat kertovat vain että "eivät pääse naimisiin", mutta tästä ei selviä mitä ero käytännössä tarkoittaa. Ja vastustajat pitävät avioliittoa pelkästään symbolisena asiana, jonain joka kulttuurillisista syistä ja symbolina on vain miehen ja naisen parisuhteen välinen asia. Hekään eivät myönnä että ero olisi merkittävä - tämä on toki ymmärrettävää, koska tämän tunnustaminen vaatisi sen, että he tunnustaisivat että vaihdoksessa olisi jotain merkittävää ja tärkeää. Että muutoksen takana olisi jokin aito epätasa -arvoisuus.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Pauli Vahteran kirjoitus. Siinä esimerkiksi kerrotaan että "Avioliiton perinteiset muodot ovat murentumassa ja tuhannet ja taas tuhannet heteroparit elävät avoliitossa. Olisivatko homoparit aidosti onnettomampia, jos heille ei suotaisi kirkollista vihkimistä, eikä adoptio-oikeutta. Jos luonto olisi muuta tarkoittanut, miehet synnyttäisivät. Miksei meillä voisi olla ikiaikaisia traditioita, joissa avioliitto on naisen ja miehen välisen rakkauden sinetti - vaikka niin suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Tuskin homoparit tulevat olemaan tässä suhteessa erilaisia: heistäkin suuri osa tullee eroamaan."

Minun on vaikeaa ymmärtää tekstistä sitä, miten heteroseksuaalien eroaminen ei ole ongelma mutta homoliittojen ei. Avioliittojen seurauksena on toki avioeroja, eikä avioliitto ole mikään parisuhdetta, sen laatua, läheisyyttä tai yhteiseloa muutenkaan parantava taikakikka. (Se vain muuttaa esiaviolliset ilot aviollisiksi velvollisuuksiksi - jos sitäkään.)

Voisin kuitenkin ymmärtää tekstistä paljon jos kyse olisi vihkimisestä, joka on symbolinen, suorastaan taikauskoinen, rituaali jolla ei ole juridisia seurauksia. (Jos siellä olisi edes miekkailua, voisi tilaisuudessa nähdä jotain järkeä.)

Avoliitossa eläminen on toki varsin mainio ja vaivaton tapa. Homoseksuaalitkin voivat asua samassa asunnossa. Tätä kautta avioliittolaki ei muuttaisi arkielämää kovinkaan paljoa. En siksi voisi olla Vahteran kanssa enempää samaa mieltä. Mutta valitettavasti homotkin kuolevat, sairastuvat ja heidän omaisuuttaan käsitellään elämän ja kuoleman aikana ; Avioliittolainsäädäntö muuttaa käytäntöä suhteessa avoliittoon. Muutos rekisteröidystä parisuhteesta avioliittoon on toki paljon pienempi, mutta ero on olemassa. Tätä kautta Vahteran tekstinpätkä muuttuu selvästi red herringiksi, jossa aiheen käsittelyä hämärretään heittämällä mukaan asiaa hämmentävää mutta perustelun kannalta irrelevanttia tavaraa. Aihe ikään kuin "vahingossa vaihtuu" matkan varrella. Vahteran teksti näyttääkin kollaasilta "en tykkää homoista ja liitän kaiken mahdollisen vähänkin homoihin liittyvän mukaan", toisin sanoen hän ei pysy aiheessa.

Siksi on typerää että avioliittoa käsiteltäisiin jonain symbolina. Vihkiminen rituaalina joka suoritetaan kirkossa voisi olla asia erikseen - esimerkiksi ateistejen vihkioikeus kuulostaisi minun korvaani varsin oudolta keksinnöltä. Minua ei haittaisi jos tätä symbolia pidettäisiin uskonnon sisäisenä symbolina.
1: Vahteran teksti tuo esiin toki hienosti sitä, miten joistain asioista vaietaan ja toisista ei. Esimerkiksi homojen ruiskuttelu pippurisumuttimella saa kovan tuomion ja ulkomaalaisen tekemästä surmateosta tai raiskauksesta ei saisi yleistää. Toki voisin puolustaa Halosta vaikka sillä, että ulkomaalainen raiskaaja tuskin huutaa tekoaan tehdessään islamistisia iskulauseita. Se, mistä teko kumpuaa on tätä kautta erilainen. Mutta silti on hyvä pohtia juuri näitä epäsymmetria -asioita.
___1.1: Tosin se, että tekstiä maustetaan slippery slope -argumentaatiolla vähentää tekstin arvoa. Se, että homoseksuaalisuuden lainsäädäntöä muutetaan ajaa suvaitsevaisuutta ajavat lopettamaan tämän aiheen, joten keskustleluissa alkaa näkymään uusia aiheita on tietysti totta. Mutta se, että homojen avioliitto automaattisesti johtaisi eläinten kanssa avioon meneminen on tietysti liioiteltua. Itse asiassa demokratian ydin on siinä että laista keskustellaan. Siksi asioiden esiintuleminen ei ole huono asia - ja itse asiassa moniavioisuuskysymys onkin hyvin mielenkiintoinen koska asia on kuten Vahterakin mainitsee : On kommuuneja joissa eletään moniavioisesti. Lainmuutos ei tässä kohden muuttaisi näitä tekoja, se vaikuttaisi rahanjakoon ja muihin vastaaviin asioihin. Kommuuneissakin elävät kuolevat. Heidän rahoilleen tapahtuu jotain heidän kuolemansa jälkeen. Asiassa on jälleen sama mutta: Kyseessä ei ole vihkimisen tapainen romantiikkaa tihkuva symboli vaan juridinen ja tylsä asia. Kenties helpompaa olisikin muuttaa koko avoliittolainsäädäntö ja karsia koko avioliiton juridinen erityisasema näissä käytännön asioissa!

Kuitenkin Vahteran teksti avaa uuden oven siihen mitä "homoseksuaalisuuden ilmeneminen" näyttäytyy. Hän puhuu seksuaalisesta ahdistelusta. Valitettavasti hän ei taida huomata että seksuaalinen häirintä on heteroillakin kiellettyä. Tämä ei ole sitä mitä homoseksuaalitkaan hakevat. Vahtera ei pidä julkisesta homostelusta, hänestä kaapissa eläminen olisi hyvä asia: "Jos julkihomoja ja -lesboja ei olisi, tavallinen kansalainen ei tietäisi asiasta paljoakaan. Sitä ihmettelisi, että missä ne homot ja lesbot oikein ovat. Asia selitetään sillä, että homot ovat joutuneet elämään kaapeissa. Mutta olisiko kyse myös siitä, että ihmiset ovat niin suvaitsevaisia, että he antavat ihmisten sukupuolisuuden olla yksityisasia. Arjen asiat hoitaantuvat, vaikkei tiedäkään, millainen sukupuolielämä asiakkaalla, virkamiehellä, naapurilla tai satunnaisella vastaantulijalla on." Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen huomio - sillä tosiasiassa yhteiskuntamme ongelma on se, että se on muutenkin yliseksualisoitu. Joku voi väittää että heteroiden seksuaalisuus ei näy päälle päin. Mutta sitä pursuaa joka paikassa. Tänään näin useita julkisia heterosuuteloita, katsoin aamulla ennen töihin lähtöä jakson "Ihmemies MacGyveriä" jossa hänellä oli journalistinainen suutelossa. Töiden jälkeen pelasin hitusen "Devil may Cry III" -peliä, jossa esitetään suvaitsevasti puolidemoni Danten ja singolla ampuvan Ladyn välillä tihkuvaa seksuaalisuutta. Töissä kerroin parilla sanalla tutuille puolisostani. Tämä on normaalia. Mutta jos homoseksuaali kertoo työpaikalla samat asiat omasta puolisostaan, tämä olisi julkihomostelua. Minä en siis suinkaan kuvannut mitään omaa seksiaktiaan, ja kokemukseni homoseksuaaleista kertovat että hekään eivät anaaliryntäystarinoitaan levittele sen enempää.

Toisin sanoen homoihin liitetään automaattisesti seksi. Heidän suhteensa nähdään pornona. Heteroseksuaalisuudessa vastaava on vain parisuhdetta, jota ei nähdä kauttaaltaan kiiman sävyttämänä. Tätä kautta ongelma on jossain muussa kuin homoseksuaaleissa.

Piilottelun vastakohtaa esittelee tietysti astrologi Tuija Uusitalo - meidän kaikkien ehdoton auktoriteetti. Hän vaatii natsisaksan juutalaisien ja arjalaisten erottelua varten varattujen hihamerkkien kaltaisen keksinnön soveltamista. Ihan boikottisyistä ja avoimuuden vuoksi. "Seksuaalivähemmistöt haluavat avointa ja tasapuolista kohtelua, ilman salailua. Entäpä jos homot merkitään jonkinlaisin käsivarsimerkein, välttyisimme loukkaamasta heitä. Tällöin heterot voisivat valita oikean henkilön jonka kanssa he haluavat asioidessa yhteiskunnan tarjoamissa erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Avoimuus on lopulta tässäkin asiassa kaikkien etu!"

Kansanedustaja Hanna - Leena Hemming on korostanut että homoseksuaalisilla on etuoikeuksia, missä hän edustaa varsin suosittua puolustusstrategiaa. Samoin kuin Vahterakin muistutti että lainsäädäntöä ei tarvittaisi jokaiseen yksittäiseen ihmisen elämän asiaan. Kuitenkin on samalla pakko huomata myös se, että "Ja että etuoikeutetusti! Nyt sä jotenkin vahingossa annoit ymmärtää, että homot asetetaan muiden ihmisten yläpuolelle, jos niille annetaan samat oikeudet kuin kaikille muillekin, vaikka kysehän on juuri siitä, että tällä hetkellä näin ei ole! Homoja ei siis kohdella jo etuoikeutetusti, vaan huonommin kuin heteroja!" Kun sama lainsäädäntö sovitetaan kaikille, siinä vähenee lait: Rekisteröity parisuhdelaki katoaa, ja jää vain yksi avioliittolaki. Tämä on lainsäädännön yksinkertaistamista. Samalla katoaa homomyönteisten hyökkäys- ja lyömäkortit, kun mitään eriarvoisuutta ei voidakaan lainsäädännöstä kaivaa.

Kaiken kaikkiaan.

Yhteiskunta ja omat arvot tuntuvat menevän ihmisiltä sekaisin. Ainakin minä olen sitä mieltä että homoseksuaalien oikeuksien lisääjät eivät sensuroi kenenkään toimintoja. Heterotkin voivat mennä naimisiin. Ongelma on siinä että osalle toisten elämän masterointi on tärkeää - ja heistä parisuhde on yhteiskunnan asia. Toki ymmärrän homoja vastustavat ideologiat - ja sympatioin kiukuntunteita. Mutta valitettavasti elämme sellaisessa maailmassa jossa minäkin kohtaan inhottavia uskonjulistajia lappuineen. En voi sietää heidän olemassaoloaan. He ovat lisäksi vähemmistö, joka yrittää saada arvomaailmastaan enemmistön arvoja - esimerkiksi juuri homoseksuaalien avioliittolakien kaltaisten "kieltolakien" kautta. Mutta hei - minä en voi kieltää sitä. Minä voin vain marmattaa. Ja luonnollisesti annan saman marmatusluvan muillekin, niille jotka vastustavat niitä asioita joita minä kannatan.

Meidän yhteiskuntamme toimii riitelyllä, sitä kutsutaan demokratiaksi. Jos et pidä siitä, ongelmana on se että maan hallintomuoto on silti se. Heidänkin on elettävä demokratian vastustamisestaan huolimatta demokraattisessa maassa. Tai toki nämä antidemokraatit voivat aina muuttaa muualle, toisiin maihin joissa on vaikkapa kuningas ja kuningatar. Tällöin heillä ei ole mitään syytä valittaa täällä. (Toki minuakin joskus ärsyttää kun en saa aina olla oikeassa ja moraaliabsoluutti ja joku on erimielinen ja vaatii väittelyä. Mutta sen kanssa on elettävä.)

Homoseksuaalien avioliitossa ei ole kysymys symboleista vaan juridiikasta. Eikä sen kohdalla ole edes kysymys siitä ovatko homoseksuaalit hyviä kristittyjä vai eivät. Yhteiskunta on muillekin kuin kristityille. Tästä on merkkinä ihan sekin että äänioikeuden saa täysi -ikäisyyden kautta. Ei esimerkiksi kirkollisveron maksua vastaan.

---

Kirjoittaja on oikeasti äärihetero. Ja tämäkin juttukin on tulkittavan avoliittoasian läpi.