1: Nyrkkeilyssä jalat ovat melko kapealla. Syynä on se, että tämä tarjoaa nopeaa väistelyä ; Pieni pinta -ala nostaa painopistettä ja on huono horjutuksissa, mutta toisaalta tässä astuessa ei tarvitse siirtää isoa määrää painoa ympäriinsä. Nyrkkeilyssä toisia ei työnnetä tai heitellä, vaan lyödään.
2: Monessa käytännön itsepuolustukseen keskittyneessä lajissa jalat ovat kohtuu leveällä. Syynä on se, että se tarjoaa kohtuulliset määrät liikkuvuutta että vakautta. Tämä on hyvä jos vastassa voi olla hyvin monenlaisia asioita.
3: Painissa jalat ovat hyvin leveällä. Tämä tarjoaa matalan painopisteen ja suuren tukipinta -alan. Tästä on hyötyä jos on oltava vakaa tai nostettava isoja painoja. Tai jos pohja on liukas. Painissa ei väistellä, vaan väännetään.
Tämä kolmijako on varsin toimiva perussääntö, joka sopii useisiin itsepuolustuslajeihin. Liikkuvuus tarjoaa väistelyä ja leveä asento vahvan tasapainon. Se, miksi kirjoitin asiasta, on se että keksin tähän vahvan poikkeuksen: Capo Ferron rapiirissa. Hänen kirjansa on täynnä leveitä haara -asentoja ja eteenpäin kurottuvuuksia. Syynä on se, että pistomiekassa ulottuvuus on tärkeää. Kyky yltää kaukana olevaan viholliseen on ytimessä. Siksi Ferro voi väistellä yläruumiillaan kuin nyrkkeilijä ja tehdä jaloillaan syöksyjä kuin olisi painija.1: Tätä kautta mukaan tulee tietysti se, miksi minä en juurikaan tällä tyylillä leiki : Se on harjaantumattomalle tuskallista (fyysisesti) tehdä. Jo pelkkä asento on hyvin raskas. "Rapier is pain."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti