Ben Goldacre kirjoitti "The Guardian" -lehdessä tieteen hyväksymisestä tiedemaailman ulkopuolella. Idea tiivistyy vahvistusharhaan (confirmation bias) , jossa ihminen vahvistaa mitä haluaa nähdä eikä pidä odottamattomia testituloksia merkittävinä.
Yksilön maailmankuvaa suojataaan faktoja vastaan (assimilaatio) . Tulos on se, että jos tiede esittää yksilön maailmankuvan vastaisia asioita, on se yksilön tasolla "sen pahempi tieteelle." Goldacre muistuttaa että tämä on vahvasti erilaisten pseudotieteiden suosion takana. Niissähän onkin aivan normaalina se, että ne tukevat yksilöiden maailmankuvaa, jopa pönkittävät sitä. Ja niiden levittäjät erilaisin keinoin kannustavat pönkittämään sitä lisää. Ja yksilö ajattelee "sen parempi pseudotieteelle - pyyhinpä koko "pseudo" -sanan pois".
1: Pseudotieteet ovat toisin sanoen tekniikoiltaan populistisia, ja niiden temmellyskenttä on kaduntallaajien parissa. Ne saavat suosion tavallisille ihmisille myydyistä kirjoista. Jos pseudotiede ei ole populistinen, emme kuule siitä koska se ei saa suosiota keksijänsä lisäksi kenessäkään ulkopuolisessa.
Kommenteista löytyi kätevät rivit, jotka näyttävät minkälaisella rationalisoinnilla tämä voidaan tehdä : Kaava on kätevä, koska sitä voi käyttää aivan mihin tahansa aiheeseen, se ei ole kohdespesifi. "They may have read dozens of articles that says X, and when presented with a few articles which say Not-X, it is too soon to conclude much about what they think about science. More to the point, you may not be measuring their views on science anyway, but on the sort of science selected by the researchers. That is, once they distrust the people running the test they may think they are artfully selecting their science for a particular ideological goal. If presented with other articles by the same "biased" researchers, people may reject the science when really they are rejecting the scientists." Eli epäily kohdistuu tiedemiehiin. Nämä tiedemiehet jotka ovat erimielisiä seuraavatkin nyt omaa agendaansa. - Eli kun kyseessä on testi jossa näytetään erilaisia koetuloksia ja katsotaan vastausten muuttumisia, kokeessa oleva tulkitsee että kokeen tekijät ovat tietoisesti ideologisesti painottaneet ja vääristäneet kokeessa esitettäviä testejä saadakseen lopputuloksia. - Eli henkilön ei tarvitse edes lopettaa luottamustaan tieteeseen. Eikä joustaa maailmankuvassaan tieteen tulosten edessä. Hän kohdistaa epäluottamuksen yksittäisiin tiedemiehiin - tai tieteenaloihin. Nämä sitten valehtelevat tai ovat typeriä, ja henkilö luottaa siihen näiden vastemielisten toimijoiden takana olevaan "puhtaaseen tieteeseen" - mahdollisesti kuin pässi sarviinsa.
Tässä olisi yksi immuniteetin paikka: Nimittäin skientisteissä. Hehän uskovat tieteelliseen metodiin. Mutta toisaalta hekään eivät ole immuuneja ; Jos maailmassa on jotain epätieteellisiä asioita, he voivat helposti torjua tämän.
1: Toinen ongelma tässä ratkaisussa tulee oikeastaan siitä, että vain hyvin harva skientisti on puhtaasti skientisti, metodologiaan rakastunut. Valtaosa skientisteiksi laskettavista/leimattavista/sellaiseksi itseään kutsuvista pikemminkin kannattaa jotain lempiteoriaa joka vain sattuu olemaan tiedeyhteisön hyväksymä. Tällöin koko tieteellisyyden korostaminen vain sattuu sopimaan tämän lempiteorian tukemiseen varsin hyvin. - Aivan kuten tieteet eivät ole pseudotieteitä mutta kaikki pseudotieteet väittävät olevansa tieteellisiä on myös niin että skeptikot eivät ole pseudoskeptikoita, mutta kaikki pseudoskeptikot väittävät olevansa skeptikoita.
Tällä on tietysti helppo nauraa muille. Mutta ihmisten pitäisi muistaa nauraa myös itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti