Yksi hyvin erikoinen mutta laajalle levinnyt tapa suhtautua uskontoon on uskomiseen uskominen. Tämä hakee oikeutusta uskontojen olemassaololle, mutta ei tee sitä perinteiseen tapaan Jumalatodistusten kautta : Tässä lähestymistavassa ei ole teoriaa Jumalasta, eikä tutkita miten Jumala olisi todistetusti olemassa. Sen sijaan uskonnosta haetaan muuta hyötyä, sellaisia asioita jotka ovat tosia riippumatta siitä onko Jumala "todella olemassa" vai ei. Ei siis selitetä miksi uskon kohde on totta, vaan selitetään mitä hyötyä uskonnosta on. Tämä hyötyajattelu lähentää uskonnon samankaltaisuutta markkinatalouden kanssa.
Tässä on kolme päälinjausta.
1: Ensimmäinen näkee uskonnon poliittisesti tärkeänä ; Yhteiskunta pysyy pystyssä vain uskontojen tuoman normiston kautta. Muuten pelätään kaaosta. Tämänlainen argumentaatio on ollut varsin kauan suosittua. Esimerkiksi Hobbes puolusti tämänlaisella ajattelulla kuninkaanvaltaa : Hänestä ihmisen luonnontila oli sotaa kaikkien kanssa. Heikoin voi tappaa vahvimman yllättämällä tämän takaa päin, joten kukaan ei ole turvassa. Hänestä kuningas piti yhteiskunnan kaukana tästä tilasta.
___1.1: Suomalainen ateistiblogi onkin kuvannut tätä argumenttia selittämällä miten uskovaisten usko on sidottu siihen että yhteiskunnassa on paljon julmia psykopaatteja jotka pysyvät kurissa uskonnon voimin. Tämä tarkoitta asitä että muut kuin nämä psykopaatit ovat uskoltaan irrelevantteja. Uskon hyöty yhteisölle tulee vain näiden psykopaattejen uskosta. Muiden uskolla ei silloin ole "niin väliä".
___1.2: Tämä selitys on siitä outo, että kristinuskon suosio ja hyväksyntä ei itse asiassa tule itse uskonnosta. Sen sijaan yhteiskunnan menestys johtuu siihen liittyvistä asioista. Usko itsessään - et. Jumalan olemassaolo ja muut vastaavat - eivät ole tässä perustelussa kristinuskon levinneisyyden ja suosion syynä. Jos kristinuskoon liittyvät asiat tuovat valtiolle toimivuutta, ja toimivat valtiot "valloittavat maailmaa" joko aseilla tai ilman, on selvää miksi maailmassa on paljon kristittyjä. Ei siksi että kyseessä olisi Tosi uskonto. Vaan koska se on ollut liitoksissa johonkin aidosti hyödylliseen. Liitoksissa taas on yleensä se ongelma, että ne voidaan irrottaa. Näin ollen esimerkiksi kristinuskon arvot voidaan laittaa lainsäädäntöön ja heittää jumalanpalvelustoiminta viemäriin ja saadaan silti täsmälleen sama hyöty yhteiskunnalle. Itse asiassa monet kristityt muistuttavatkin miten Suomen laki on vahvasti kristillinen laki, ja mahdollisesti todistavat miten nämä ovat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä. Suomen Laki voi täten tiivistää uskonnottoman normijoukon, jossa ei ole personifioitua Luojaa eikä muuta uskonnollista materiaalia. Vakiintuneiden konnotaatioiden mukaan arvoilla ei ole persoonallisuutta kun taas Jumala nähdään jonkinlaisena (arkikonnotaatioissa jopa parrakas) "Älykäs Suunnittelija".
2: Toinen korostaa miten kristinusko on tieteen kehitykselle tärkeä. Miten suuret tiedemiehet ovat olleet kristittyjä. Tätä kautta kristinuskosta on hyötyä koska sen maailmankuva kannustaa tieteen tekemiseen, toisin kuin vaikkapa mystiikka jossa maanpäällinen nähdään illuusiona.
___2.1: Tämä selitys on siitä erikoinen, että kristillisenä aikana tiede ei ole suinkaan aina mennyt eteenpäin. Kristillisellä ajalla oli myös "tieteen takapakin" aika. Yleisesti ottaen kun jollekin asialle hankitaan selitystä, katsotaan mitkä asiat ovat muuttuneet. (Karkeasto: Jos A ilmestyy ja alkaa tapahtumaan B:tä, se on vihje siitä että A voisi liittyä B:hen.) Tässä muutosta yritetään liittää johonkin joka on pysynyt koko ajan samana. Tämä selitys ei kuitenkaan ole täysin huono koska kristinusko ei ole ollut mikään pysyvä järjestelmä. Tätä kautta keskusteluun tulee mikä kristinuskossa muuttui tuona aikana. Tosin tällöin nämä muutospiirteet nousevat tärkeiksi, ei se osa (uskovaisuus, hengellisyys, kristillisyys, Raamatun kunnioitus...) jotka olivat pysyneet samana. Kun katsotaan muuttuneita asioita, saadaan palasia jotka liittyvät kristillisiin tulkintoihin.
3: Uskonto parantaa elämänlaatua. Kun uskonto esimerkiksi suojelee kuolemanpelolta, se vähentää pelkoa elämän aikana. Jos uskonto on epätotta, ei kuollut joudu kohtaamaan väärässäoloaan. Väärä toivokin on elämässä ollut aidon tuntuista.
___3.1: Minun on hyvin vaikeaa uskoa tätä. Moni on luopunut uskonnosta juuri siksi että se ei ole tuonut tätä luvattua. Vaan on tarjonnut syyllisyyttä. Uskonto esitetään usein - jopa ateistien parissa - yksiniittisesti "henkiseksi viihteeksi". Mutta aina se ei ole uskovalle niin yksinkertaista. Count Up -blogi esimerkiksi muistutti siitä miten ajatukset, sanat ja laiminlyönnit voivat joskus painaa, mikä tarkoittaa sitä että armon kokemus uskovalle ei ole aina mitään helposti saatavaa viihdettä.
Yleisesti ottaen en oikein tiedä, miten tälläiseen pitäisi suhtautua. Sillä tässä uskontoa perustellaan hyötyyn vedoten totuuden sijasta. Uskomisesta luopuminen joka toisi yhteiskunnan tuhon on itsessään argumenttivirhe. ; Jos tuholla pelotellaan, on kyseessä Argumentum ad metum, jossa pelotellaan seurauksella jotta totuusarvo unohtuisi. Ja jos yhteys on aito ja todistettu, on kyseessä Argumentum ad consequentiam, jossa epämiellyttävä seuraus ohjaa uskomaan että asia olisi epätosi. Moni nielee nämä argumenttivirheet koukkuineen vaikka maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu epämiellyttäviä asioita kautta aikojen.
Minua taas ei juurikaan kiinnosta "mitä minä saan". Haikailen enemmän sitä utooppista tietämistä ja todistamista. En sido agnostismiani siihen miten asiat ovat toivottavia ja mukavia. Yllättävän moni fiksukin ihminen sen sijaan sitoo uskonsa juuri näihin. Tämä pistää miettimään ainakin ihmisen itsekkyyden ja toiveajattelun rajoja. Kaukana ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti