Sitten on niitä, joiden mielestä tämä oli hirveä asia. Yksi näistä oli Päivi Räsänen. Kristillisdemokraattejen linja on nykyisin varsin hankalassa kädessä. Koska se katsoo olevansa perheiden asialla. Perhearvot eivät kuitenkaan tarkoita perhettä, vaan fundamentalistien käsitystä perheestä. He määrittelevät mikä on perhe ja muut tulkinnat ovat Raamatunvastaisia. Tästä ei välttämättä tykätä. Kristityt kun ottavat itseisvaltaisen oikeuden määritellä mitä "perhe" tarkoittaa, ja muu ei ole perhettä. Kun harva jakaa tämän ajatuksen, on esimerkiksi koko "perhearvot" sanana huono, jopa väärä. Jokin parempi voisi löytyä. Sellainen joka kertoo että tätä näkemystä perheestä ei jaa enää edes suuri osa (kristityistäkään).
1: Kun Räsänen sanoo "Sukupuolineutraali avioliitto on sisäisesti ristiriitainen käsite. Avioliitto merkitsee lähtökohtaisesti kahden eri sukupuolen väliseen jännitteeseen rakentuvaa suhdetta." hän ei näytä huomaavan, että hänen määritelmänsä ei ole muiden jakama. Tässä on takana mielenkiintoinen koukku ; Annetussa määrittelyssä homot toki rajataan ulkopuolelle. Mutta jos kannattaa homoseksuaalisuudesta, kysymys ei ole mistään muusta kuin siitä että pitää juuri tuota määritelmää vääränä. Tätä kautta se ei ole mikään ohjenuora joka pakottaisi muuttamaan kantaa. Näin ollen ristiriitaa ei ole, joten kannattajaa ei luokitella tyhmäksi. (Joka Räsäsellä varmasti on taka -ajatuksena. Homoseksuaalien kannattajat ovat paitsi eettisesti heikoilla kun ovat hylänneet "oikeat arvot", ovat lisäksi kyvyttömiä rationaaliseen ajatteluun kun seuraavat noin ristiriitaisia asioita.)
Toki tähän on Suomessa lupa.
On mielenkiintoista huomata, että kristillisdemokraatit ajavat esimerkiksi vanhusten hoiva -asioita. Näistä uutisoidaan vähemmän. Tämä tietysti kertoo oman sanansa mediasta, jota kiinnostavat messevät ja revittelevät aiheet - ja asian tärkeys on vasta toisella sijalla kriteerinä. (Vaikka toki homoseksuaalien adoptioasiakin oli ihan tärkeä.)
Erikoiselta tilanne alkaa näyttämään siinä vaiheessa, kun muut puolueet ovat mukana tai eivät ole. Eli jakaako jokin muu puolue samaa asiaa. Kun yhteiset erotetaan, jää jäljelle kristillisdemokraateille itselleen tyypilliset piirteet jäljelle.
Tässä vaiheessa kristillisdemokraattien kanta helposti ja kevyesti katsoen muistuttaa eniten USA:ssa tavattavaa äärimmäisen tiukkaa äärifundamentalismia, jossa haetaan Jumalalle valtakunta jo maan päälle. Vaikka kristillisdemokraateilla on pehmeitäkin mielipiteitä, ne ovat niitä jotka ovat yhteisiä muille puolueille. Ja ainakin minä katson vain ja ainoastaan eroja valitessani poliittista puoluetta. Niistä näkee mitä ne yrittävät muuttaa ja lisätä. Näin ollen kristillisdemokraatit näyttäytyvät käytännössä kristillisteokraatteina: Puolueesta tulee perussävyltään dominionistinen. Jumalan valtakunta maan päälle, ja uskonnonvapaus hiiteen kun puolue päättää eri vakaumuksisten puolesta.
Perhearvot tarkoittavat käytännössä sensuristisia pyrintöjä. Perhearvot esiintyvät haluna kieltää - tai jos tässä ei onnistuta, niin maksimaalisesti vaikeuttaa, rajoittaa ja tuhota onnellisuutta - esimerkiksi homoseksuaalisuutta ja monet muut vastaavat asiat. Aina kun kristillisteokraatti joutuu esittämään kannanoton, hän pyrkii estämään muita tekemästä jotain jota hän ei tekisi vaikka lainmuutos astuisi voimaan. Uusi sukupuolineutraali lakikaan ei kiellä heteroavioliittoja, joten selvästi tässä kristityt pyrkivät rajaamaan oman uskonsa varassa kaikkien oikeuksia sen sijaan että vain itse noudattaisivat niitä.
1: Omasta mielestäni vapautettu laki päin vastoin korostaisi eettisyyttä. Kyseessä olisi aito valinta. Jos esimerkiksi minun pitäisi kumartaa Jeesusta tai saan kuulan kalloon, ei rukous Kristukselle olisi vapaan tahdon aikaansaama. Toki jos tähtäys poistetaan ja varmistin naksautetaan päälle, on vähemmän kumartamassa, mutta niillä on sitten merkitystä.
2: Herää kysymys siitäkin, että pelkäävätkö kristityt omasta puolestaan. Jos he ovatkin niin heikkoja, että he ovat kykenemättömiä seuraamaan eettisiä ohjenuoriaan jos heitä ei vahdita lain ja Jumalan voimin.
En muista muunlaisia vain kristillisdemokraattejen esittämiä aiheita kuin näitä sensuristisia pyrintöjä. "Ajalta koskaan".
Sen ajama perhe näyttää aina olevan lisääntymisyksikkö. Itselleni perhe on sosiaalinen yhteisö. Biologinen äitiys tai isyys ei tässä paina "niin paljoa" kuin se kaikki muu elämä. Ja biologinen vanhemmuus itseisarvona taas ei tarkoita samaa kuin onnellinen tai hyvä elämä. Voit velvoittaa molempiin jos ja vain jos perhe määritellään sosiaalisen yhteistyön kautta. Siksi homoseksuaalisuuskysymys tuntuukin kovasti irrelevantilta, pääasiana adoptiossa pitäisi olla se, lyödäänkö lasta kotona. Näin ollen Räsäsen määritelmä perheestä näyttää jopa lapselliselta. Sillä tämä määritelmä ei selvästi ole räätälöity rajaamaan homoseksuaalejen perheitä huonoksi perheeksi. Mutta jos homoseksuaalit lyövät lapsiaan, ne muuttuisivat sellaiseksi. Tälläinen määritelmä voisi antaa jopa tilaa aidolle keskustelulle siitä aidosta hyvinvoinnista.
1: Tässä on käytetty perusteluna sitä että lapsia kiusattaisiin koulussa. No, voidaan keksiä kuvitteellinen ajatuskoe jossa minäkin tietysti kasvatan asenteellisia kakaroita jotka kiusaavat kaikkia kristittyjä. Tämän ei pitäisi tarkoittaa sitä että kristillisyys pitäisi kieltää. Sen pitäisi pikemminkin herättää kysymyksiä siitä, olnko esimerkin minä ns. "hyvä vanhempi". Kiusaaminen toki osoittaa epäkohtia - mutta päivastaiseen suuntaan kuin kristillisdemokraattien esityksessä.
Kristittyjen näkemystä ei tässä siis mitenkään vainota, loukata ja sensuroida, uskonvapautta ei häiritä. Se voi toki kristityistä tuntua tältä, koska lainsäädännön alkamispäivästä asti he ovat nykytilaan asti saaneet kontrolloida muita. Tämä ei kuitenkaan vapauta heitä, päin vastoin. Tämä herättää kysymyksiä kuten vaikkapa "kristittyjen julkinen massa -anteeksipyyntö menneiden aikojen komentelevasta ja uskonnon ja yksilönvapauden ja yksilön onnen tavoittelua estävästä pitkäaikaisesta junttakulttuurista". Tiedän että sellaista ei tule kuulumaan.
1: Näitä sensurointipyrintöjä puolustelllaan aina erilaisilla skenaarioilla, joita ei perustella empirialla vaan omalla uskonnollisella vakaumuksella. ja jotka siksi väistämättä ovat joko täysin herjaavia tai sitten ne vain muistuttavat vahvasti herjauksia. ; Esimerkiksi homoadoption kohdalla fundamentalisti kertoi että se on sama kuin lapsen uhraisi Moolokille, tai että tämä olisi väistämättä seuraus homoseksuaalien adoption sallimisesta.
Silti kristityt fundamentalistit usein toistavat olevansa sorrettu vähemmistö. Esimerkiksi eräs asioita kommentoinit näki tämän osana laajaa uskonvähemmistön savustamista. Hänestä esimerkiksi kirkosta heitä savustetaan ulos. Tämä on sinänsä varsin kummallista, koska avainkysymys on papin sukupuoli, jossa kirkko on lisännyt vapauksia eikä ottanut niitä pois. Näin ollen vanhoilliskristillisiin kohdistuvan vainon todellinen luonne paljastuu: Heistä vainoaminen on siitä että kaikkia ei pakoteta noudattamaan ja seuraamaan näiden kristittyjen vähemmistöjen näkemyksiä. Vainoaminen on sitä että on erimielisiä, jopa sellaisia jotka avautuvat ja kritisoivat asioita - joko ääneen tai kirjallisesti. Tämä vaino on tietysti automaattisesti "haitallista politiikalle ja yhteiskunnalle".1: Ja kaiken lisäksi heillä on kuitenkin lupa erota kirkosta ja perustaa oma uskonyhteisö tämän kirkon ulkopuolelle, ilman että heidän olisi luovuttava kansalaisuudestaan. Vaikka kirkko tekisi sen, mistä sitä syytetään, eli läimisi fundamentalistit ulkopuolelle, on sillä oikeus valita jäsenistönsä on monilla ryhmillä. Esimerkiksi minua ei varmasti päästettäisi kristillisdemokraattien puolueeseen pitämään puheita. Vakaumukseni ja hierarkia estäisi. Tämä ei ole "savustusta" tai vainoamista.
Minä en tunnista mitään vainoa kristillisdemokraatteja tai kristittyjä kohtaan. Tämä tuntuu olevan juuri samanlaista kuin USA:ssa kreationistien johtajien kanssa. He puhuvat koko ajan vainosta, mutta tarkastelussa ne alkavat näyttää varsin keinotekoisilta. Ja todistaakseen vainon aidoksi, eivät he ole vieneet asioita oikeuteen eivätkä saaneet väitteitään läpi. Vielä vähemmän on sellaisia vainon määritelmiä, jotka sopisivat heihin kohdistuvaksi siten että he (olipa kyseessä kristillisdemokraatit, fundamentalistit tai kreationistit) itse eivät niitä muita kohtaan rikkoisi.
Esimerkiksi kukaan ei kiellä kahden kristillisdemokraatin välistä avioliittoa. Minäkin voisin periaatteessa kehittää vakaumuksen joka kieltää tälläisen, ja sitten näille ei "lasten suojelemiseksi" saisi antaa lupaa adoptioon. Tai muutenkaan. Jos lähtisin perustamaan tälläistä puoluetta, maailma räjähtäisi. Se olisi vallan kauheaa. Kuitenkin kun kristityt Suomessa tekevät ihan samaa, ei tapahdu mitään.
Tässä on valtava epäsymmetria, joka kertoo että uskovaiset ja uskonnottomat eivät ole samassa asemassa. Uskonnottoman vainokannanotot ovat uskovaisten suojelua. Näin on, vaikka uskovaiset kovasti metelöivätkin sitä että he ovat vainottuja ja väheksittyjä. Tosiasiassa valtaosa ihmisistä on vain heidän kanssaan vain erimielinen, eikä vakuutu heidän perusteluistaan. Näin voi käydä demokratiassa. Vähemmistössä olo ei ole automaattisesti vainottuna olemista.
1: Se, että suvaitsemattomuutta uskalletaan kritisoida ja osataan irrottaa itsensä tästä, on suoraselkäisyyttä, jos tämä josta on irrotettu, saa jatkaa omaa näkemystään.
Oma kannanottoni on, että valtion rooli ei ole päättää kuka menee kenenkin kanssa naimisiin tai perustaa perheen tai mitä muuta tahansa. Se päättää rahanjaoista ja muista vastaavista. Politiikka puuttuu "pieniin asioihin". Muuten sen rooli on taata mahdollisimman laajat oikeudet. Joitain rajoituksia, kuten väkivallan ja murhan kiellot tai vastaavat rajoitteet ovat tietysti mukana. Mutta niille täytyy olla vahvat perusteet tai hyvin laaja kannatus. Se, että "jollain on uskonnollinen vakaumus" ei riitä näidenkään kohdalla perusteluksi. (Niissä onkin.)
Näitä oikeuksia on muun muassa uskonnonvapaus, joka sallii typeriä näkemyksiä jotka näyttävät muista kuvottavilta - eli esimerkiksi homoseksuaalisuuden. Tässä on hyvä muistaa että kristillisdemokraattien kannattaminenkin näyttää monista inhottavalta. Ja uskontoakin moni pitää typeränä. Näin ollen kristillisdemokraattien tapainen suhtautuminen esimerkiksi ateistien puolelta voisi kieltää kristillisyyden harjoittamista, kristittyjen avioliittoja, kaikkia siunaamisia ja muita vastaavia. - Näin kävi kommunistien Venäjällä.
Minusta tälläisiä asioita ei yksinkertaisesti tarvitse suvaita. Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on samaa kuin suvaitsemattomuuden salliminen.
Kirjoittaja ei kenties ole kovin kuuma kolli, mutta käy silti varsin kuumana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti