"Dernjatin kajautti laulun saadakseen ikävät ajatukset mielestään. Laulu oli niin hilpeä ja korvia hivelevä, että Dernjatin uppoutui siihen kokonaan ja unohti jopa kävelevänsä romanttisella rantatiellä, jolla autot saattoivat siihen aikaan päivästä kiitää hyvinkin tuhatta ja sataa. Rantatie oli hyvin kapea eikä auton tieltä ollut helppo hypätä sivuun. Sen vuoksi reittiä pidettiin vaarallisena."
(Daniil Harms, "Kärpänen")
Usein televisiosarjoissa käytetään erilaisia koukkuja. On tavallista että jakso lopetetaan jännittävään vaaranpaikkaan, cliffhangeriin, josta sitten pelastetaan parin sekunnin päästä seuraavan jakson alussa. "Tuhannen ja yhden yön tarinoiden" ("Alf laila wa laila") koko yksittäisten satujen takana kulkeva pääjuoni perustuu vain ja ainoastaan tähän kikkaan. Jätetään satu kesken pahasti, niin ei tule teloitetuksi vaan saa vielä yhden yön lisää. (Jokainen tuntee ilmiön, ja itse asiassa pelastumista osataan odottaa.)
Tämä on tietyllä tavalla optimismia. Se voi antaa uskoa maailmaan. Mutta ei maailmaan sellaisena kuin se on. Tässä asiassa kuitenkin auttaa lapsille tarkoitettu hömppäkomedia, jossa on avaruusolento(ja). Sarjan nimi on "ALF" (ilman mitään Lailoja). Sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta. Sarjan ideana on se, että avaruusolento rysähtää stereotyyppisen ylinormaaliin perheeseen, sen kotiplaneetta Melmac on tuhoutunut tyystin, joten kyseessä on lajinsa viimeinen avaruusolento.
Tätä kätketään, jotta avaruusolennolle ei tehdä kokeita. Avaruusolento on epäkorrekti oluesta ja kissojen syömisestä pitävä suorasuinen olento, jonka itsekeskeisyys päätyy siihen asti että puoli sarjaa kuunnellaan sitä miten hän itse nauraa omille vitseilleen. Perhe oppii rakastamaan ALFia, vaikka tämä on pahatapainen, aina aikaansaamassa vaikeuksia - ja kuluja. Koska jaksoja on paljon, kiintyy katsojakin jollakin tavalla hahmoon.
Sarjan viimeinen jakso päättyy siihen, että ALF on siirtymässä takaisin omiensa pariin - matkan varrella on paljatunut että muitakin Melmacilaisia on elossa, ja heitä on jopa aika paljon. Ennen lähtöä armeija kuitenkin nappaa ALFin. Tälle tullaan tekemään kokeita.
Tämän oli tarkoitus olla cliffhanger. Sarjan teko lopetettiin, joten tästä leikepöydälle joutumisesta tuli ALFin loppu. Elämässä on jotain hyvin samaa - ALF on vielä siitäkin osuva, että hahmolla on oikea nimi, jota kerrotaan : Gordon Shumway. Kuitenkin perhe ei käsittele häntä indiviidinä, yksilönä, vaan kutsuu häntä siksi mikä tämä on : Alien Life Form. ALF on sarjan alusta loppuun asti nimeään myöten vieras, muukalainen, eri.
Jokainen meistä yrittää olla "Tuhannen ja yhden yön tarinoista", eli vaikka jokainen tiedostaa kuolemansa, olemme kuitenkin aina yrittämässä ostaa itsellemme lisäaikaa. Kohtalomme on kuitenkin enemmän kuin ALF:illa. Olemme tekemässä jotain, ja se ei onnistu koska todellisuus ei mukaile yltiöoptimistisia asioitamme. Me kenties kuvittelemme niitä pieniksi, maanläheisiksi ja realisteiksi.
Todellisuus voi vaikuttaa absurdilta, mutta absurdeja ovatkin omat tarinamme. Ne kuitenkin kätevästi suuntaavat mielen pois murheista. Niistä todellisista asioista. Laulun arvo on eskapismin arvo. Laulun arvo on se, että ei huomaa kuoleman todellisuutta joka ilmenee nopeasti kiitävässä autoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti