Jossakin minulle nimeltä tuntemattomasa mutta melko vanhassa televisiosarjassa on jakso, jossa selitettiin paljon feminismistä ja psykoanalyysistä. Tästä jaksosta jäi mieleen erityisesti se, miten miehet tekivät arkeologista tutkimusta kaivamalla esineitä ylös, kun taas naiset tekivät lopussa historiaa kaivamalla esineitä takaisin maahan.
Jaksossa selitettiin myös miten "history" -sana on maskuliininen koska se voidaan jakaa kahtia "his story". Tätä kautta historia kertoisi hänen(nimen omaan mies) tarinansa. Sana historia ei toki ole syntynyt noin, mutta se on ajatuksena ihan kiinnostava. Sillä historiasta tuntuu tekevän kiinnostavan ja elävän juuri tarinat. Tämä ei tarkoita sitä että historian tekijäntyö ei olisi eksaktia jopa mekaanisuuteen ja maan ruuduttamiseen asti. Mutta kivensirusta tekee kiinnostavaksi kuvitelmat ihmisistä jotka sitä ovat käyttäneet nuolenkärkenä.
Tosiasiassahan historia -sana juontuu Herodotoksen "Historíai" -teoksesta. Perussanana ei ole tarinan häivä, vaan kreikan kielen "tutkimusta" tarkoittava sana. (Televisiosarja oli kiinnostava ja oikeassa, mutta se ei ollut historiallisesti tarkka.) Se, mikä Herodotoksen teoksesta tekee kiinnostavan on se, että häntä pidetään "historian isänä" : Historia on kuitenkin menneisyyden tutkimusta. Herodotos sen sijaan oli tunnettu matkustaja : Hänen kirjansa ei kerro menneisyydestä vaan hän kokoaa sitä mitä hän on itse nähnyt ja mitä hän on kuulopuheena kuullut.
Jos Herodotoksen kirja olisi televisiosarja, se olisi enemmän "Lonely Planet" -sarjaa kun edes "Antiikkia, antiikkia". Herodotos oli turisti ja hänen kirjansa oli enemmän hänen tarinansa, kuin moni voisi ensivilkaisulla luulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti