torstai 1. heinäkuuta 2010

Adepti

"Viisaus pakoilee, se on haavoittuva, se ei alistu mitattavaksi. Siksi sen aikakauden jumala oli Hermes, metkujen keksijä, tienristeysten jumala, varkaiden jumala, mutta samalla kirjoitustaidon luoja, taidon joka auttaa hämäämään, erottelemaan, luovimaan, joka johdattaa viimeiselle rajalle jossa kaikki häviää horisonttiin" ... "ja hän on jumalien sanansaattaja, välittäjä, kauppias joka ei erota oikeaa väärästä."
(Umberto Eco, "Foucaultin heiluri")


Olen viime aikoina käsitellyt paljon uskontoa, etenkin mystiikan perinnettä ja sitä miten sitä käytetään osina tai kokonaisena erilaisissa asioissa. Sävy on ollut raskas, ehkä liiankin vakava. Siksi asiaa on mukava lähestyä toiseltakin kantilta.

Mystikot esitetään viisauden haltijoina. Siksi mystikot tuntevat jonkin. Mystikoiden perinteessä on jopa hierarkioita, joissa erotetaan erityinen initioitu. Hänellä on hallussaan gnosis. Ero on sinänsä kiinnostava, koska siinä esitetään että mystiikka on tietoa ja taitoa ja ymmärrystä. Initioitu on Mestari.
1: Tämä erottelun vaihtoehtona olisi että mystiikalla ei ole mitään muotoa. Tällöin ei voida sanoa mikä on mystistä ja mikä ei. Sitä ei voida liittää uskonnollisuuteen, okkultismiin, rukoukseen tai mihinkään muuhunkaan. Tällöin koko käsite on ihmispuheeseen liitettynä absurdi.

Päätin lähestyä asiaa hermeneutiikan "laajan piirin" ajattelutavan mukaan.

Mestarin ja harrastajan erottaa toisistaan yleensä se, kuka hallitsee ketäkin. Amatööri rakastaa aihettaan, se on jopa pakkomielle. Aihe hallitsee mystikkoa. Initioitu sen sijaan hallitsee aiheen. Näin ollen mystiikassa voidaan nähdä olevan kolmea tyyppiä:
1: Avoimesti mystikot, jotka ovat aihetta harrastavia. Heille asiat tuovat uusia tietoja, joita nämä jakavat mielellään. He ovat "tavallaan alkoholisteja". Aihe vie heidät helposti mukanaan.
2: Toinen luokka on luopujat/luopiot/luovuttajat. He ovat pelästyneet löydöksiään tai vain sitä että se vie liikaa aikaa. Tai he ovat tympääntyneet kun kumpikaan edellä mainituista ei ole saavutettu. He ovat "absolutisteja".
3: Initioitu on asioissa sisällä, niihin tottunut ja paatunut. Hän on"alkoholisti joka kykenee alkoholin kohtuukäyttöön". Sanomattakin selvää on, että tämä on erittäin vaikeaa.

Asiaan perehtyessä Systeemiin kasvetaan. Usein initoiduissa korostuukin se, miten heitä ei erota tavallisista ihmisistä. Osaan liitetään piiloutumiselementtejä: Mestarit ovat piilossa. Tälläiset mestarit liitetään esimerkiksi Ruusu-Ristin. Heitä ei erota tavallisista ihmisistä, he salaavat mestariutensa. Toisaalta ZEN -perinteessä ajatellaan että ymmärryksen saavuttaneesta tulee tavallinen ihminen.

Kasvusta voidaan saada seuraavanlainen kuvaus.

Tutkimuksen perinteessä keskiössä on se, että maailmassa kaikki on yhteydessä kaikkeen. On hienovaraisia samanlaisuuksia joiden salaisuuksien tunteminen on hermeneutikolle tärkeää. Häntä kiinnostaaa yhteydet ja selitykset. Yhteys syntyy esimerkiksi analogialla, tai numerologisesti. Tai symboleilla. Yhteys saadaan vaikka lukuja kertomalla, summaamalla tai jakamalla toisistaan. Kaikki selitykset ovat yhtä hyviä. Skientististä erottaa vain se, että testituloksien, faktojen, sijaan. On hyvä huomata että yhteys on ytimessä, ei niinkään konkreettiset faktayhteydet, vaan myös abstraktit, matematiikkaleikillä rakennetut, analogioiden ja symboliikan varaan rakennetut yhteydet kelpaavat.

Ensin mystikko eristää mystiikan harjoittamiselle tilan ja ajan. Hän tekee rituaaleja tai laskelmia, riippuen koulukunnastaan. Aluksi mystikkoa kiinnostaa erikoiset asiat, jotka ikään kuin eroavat arkitodellisuudesta. Esimerkiksi pyramidien lukusuhteet, joita voidaan verrata vaikka stonehengeen. Hän löytää yhteyksiä. Hän on innoissaan löydöksistä ja kertoo kaikille. Skeptikot kertovat miten yhteydet ovat näennäisiä, vaikkapa miten ne ovat odotettavissa satunnaisuuden lakien kautta. Tai miten mistä tahansa luvusta päästään mihin tahansa lukuun. Hermeneuutikko puolustautuu heitä vastaan sanomalla että yhteys on, ja kaikki selitykset ovat yhtä hyviä. Hänestä skeptikko ei selitä yhteyttä vaan kiistää sen.

Seuraavaksi Pyhä alkaa seuraamaan arkeen. Erityisiä siirtymäriittejä ei tarvita, mysteerinen eristetyssä tilassa tehty asia alkaa leviämään sille rajatun tilan ulkopuolelle. Kun asiaa tekee enemmän, sitä tympääntyy aina tekemään samaa. Siksi osa kokeilee jotakin. He voivat huomata miten lähikassan pituus soveltaa mielenkiintoisia lukusuhteita pyramidien ja stonehengen tapaan. Tämä todistaa sitä miten skeptikoiden selitykset ovat uskottavia. Kuitenkin mystikko voi kehittyä tästä lähtökohdasta eteenpäin. Hän huomaakin että yhteyksiä on kaikkialla. Tämän oivalluksen jälkeen on helppoa huomata, että jos pyramidien laskeskelijat ovat tehneet vaivaa ja vaikeita laskelmia saadakseen asiat oikein. Eli muinainen kansa on "tiedeinnostuksen sumentamaa", he ovat lähestyneet asiaa väärin. He ovat lähestyneet kosmista propositionaalisesti, eivätkä transsendenttina. Näin he ovat isolla vaivalla tehneet jotain, jonka lopputuloksena ovat tehneet jotain jonka olisi ollut pakko toteutua joka tapauksessa. Skeptikkojen laskelmat näyttävätkin tässä joltain muulta kuin ilmiön kuvaukselta. Se todistaa että yhteydet ovat kaikkialla. Mystikko tajuaa että symboli on eri asia kuin sen viittaama kohde.

Tässä vaiheessa hän alkaa tajuamaan että kaikki selitykset on samanarvoinen kuin kaikki muutkin. Eikä tämä ole vain puolustautuminen skientistejä/skeptikoita vastaan.

Tässä vaiheessa laskelmien tekeminen voi tuntua turhalta. Sillä mysteereihin tutustuva tietää että yhteydet ovat kaikkialla. Jän on tehnyt laskelmia vain jotta osaisi löytää niitä. Mutta löytö kuitenkin vain vahvistaa sitä minkä hän jo tietää. Aito syvällinen viisaus onkin siinä, että kaikessa on yhteys. Samalla mieleen tulee egyptin liika -ahkerien pappien turha työ. Näin ollen mystikko huomaa että kaikki selitykset ovat samanarvoisia: Skeptikkokin selittää yhteyden, tilastojen lakien mukaan hän selittää miten yhteys perustuu sattuman ominaisuuksiin. Skeptikkokin selittää samoja yhteyksiä. Koska skientismiin suhtaudutaan alkuasetelmallisesti nuivasti, on tässä vaiheessa helppoa huomata että kaikki selitys on samaa. Yritetään ymmärtää jotain joka on perusluonteeltaan mysteeri.

Näin mystikko huomaa että hän voi laskea jos huvittaa. Hän on tehnyt laskelmia paljon, joten suurin osa niistä tuntuvat tylsiltä, jo lasketuilta. Joko suoraan tai mekanistisesti samanlaisia tai samankaltaisia suoritteita. Ne on jo nähty. Se, että kaikki selitykset ovat yhtä hyviä johtaa totuusrelativismiin, jonka jälkeen mystikko voi esiintyä yhtä hyvin skeptikkona kuin muinaisuskojen näkemyksiä toistavana.

Tässä vaiheessa hän on riittävän kypsä initioiduksi.

Kun initioitu sitten tarjoaa selityksiä, joissa puhutaan vaikka "ei mistään" tai "tyhjyydestä", viisautta janoava mystikko laittaa niihin suuret alkukirjaimet ja olettaa että ne ovat jotain muuta. Se, mikä sanotaan suoraan muuttuu symboliksi. Mystikot kokevat ymmärtävänsä maailmaa ja ovat haltioituneita tästä. He nauttivat paradokseista, jotka avaavat viisautta - koska eivät tajua että paradoksien tavoite on selventämisen sijasta hämmentää, tuoda esiin tietämättömyys. Mystikot innostuvat ja kokevat ylpeyttä, he ovat osana jossain suuressa, salatussa ja viisaassa. Initioitu sen sijaan tietää että hän ei ymmärrä ja hän pystyy siksi katsomaan maailmaa rauhallisesti. Initioitu on saavuttanut Sokrateen tason tietämättömyydestään, jolloin hänen hallussaan on tieto omasta tietämättömyydestään - ja tämä erottaa hänet mystikoista jotka kokevat ymmärtävänsä koska ovat nähneet liian vähän ja liian eksoottisia yhteyksiä.
1: CMX:än "Sivu paholaisen päiväkirjasta" -kappaleen sitaatti selvittää asian seuraavasti "Pahuus on kuin aine jota tutkii kunnes sekoaa, hyvyys tutkii tilan sähköjännitteitä leutona. Kasvot ovat kartta jolle heijastettu avaruus kaartuu kunnes paino sortuu horisontiksi."

Siksi initioitu voi ZEN -perinteen mukaan ihmetellä sitä miten ihmiset hakevat mestarilta jotain joka heillä on sisällään. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan minuus, vaan tietämättömyys ja hämmennys. Aivan aloitteleva oppipoika tietää että ei ymmärrä, mutta ei osaa elää tämän kanssa, hän haluaa hamuaa ja hakee ymmärrystä. Siksi hänen on ensin humalluttava vääristä ymmärryksistään.

Yllä oleva on itse asiassa todistus siitä että mystiikan perinne on ajautunut parodiahorisontin läpi ; Ironian keinot eivät enää toimi, koska logiikka on sen verran viistoa että mukaileva pilkanteko on pakosti imitaatio. Näin perinnettä ei voi kumota tai kritisoida, eikä sen sisäistänyttä hetkauta aiheella vitsailukaan. Koska ongelmaan ei ole ratkaisua olen päättänyt että se on olotila, jonka kanssa on vain elettävä.
1: Parodiahorisontin ylittäminen ei ole sinällään yllättävää, koska "are you kidding" on se ajatus joka tulee aina kun kohtaa oikein asiaansa syventyneen mystikon. On mahdotonta erottaa trollaako ja pilaileeko hän vai onko tosissaan. Ja edistyessään aletaan hyväksymään juttuja jotka ensin tuntuvat liian oudoilta hyväksyä, jolloin matkan suunta on - ellei ruveta luopioiksi kesken matkaa - väistämättä kohti parodiahorisonttia. Siksi asiasta intoutuneen mystikon esitykset ovat kaukaa haettuja että ne huvittavat ja tuntuvat hassunkurisilta, jopa naurettavilta.

Ylenkatseen sijasta on hyvä kuitenkin huomata että "mysteerien logiikkaketjulla" kuitenkin samalla näytetään että mystikon mielikuva on kuvaa oppimatonta mystikkoa, harrastelevaa, sellaista jonka tie on kesken. Se kuitekin antaa tilaa sille, että tämä virheiden tekeminen olisi tärkeä ja suorastaan pakollinen vaihe, jotta voitaisiin valmistua kunnon initioiduksi.
Adepti tarkoittaa toisissa perinteissä oppipoikaa ja toisissa mestaria.

Ei kommentteja: