YLE uutisoi juutalaisen keskitysleiriltä selvinneen ja hänen lastensa ja lastenlastensa kanssa tehneestä projektissa. Siinä tanssitaan "I Will Survive" -hitin tahtiin Auschwitzin ja Dachaun leireillä sekä juutalaisghetossa. Tämä sai melko paljon reagointeja. Esimerkiksi eräs ystäväni paheksui tätä videota voimakkaasti : Hän vertasi sitä hautausmaalla tanssimiseen jota hän pitää epähienona. Minun mielestäni teko oli kuitenkin varsin kaunis, siinä iloitaan vaikeuksista selviämisestä. Se, että moni on kuollut matkan varrella ei tarkoita sitä että tämä halventaisi heitä : Sehän vain korostaa sitä miten onnekas tämä selvinnyt on. Onnekkuus on aihe iloitsemiseen. Samalla voidaan riehakkaasti näyttää pitkää nenää natseille, jotka olivat keskitysleirien aikana kovaa poikaa, mutta jotka nyt ovat häpeäleimattu vahvemmin kuin suunnilleen kukaan koskaan.
1: Kyyninen optimisti ei voi olla näkemättä tässä vaikeudet voittavaa iloa. Muut ovat kuolleita, joka tekee maailmasta ruman ja iloitsemisesta vaikean. Monet ovatkin masentuneet ja holokaustista selvinneille kauheudet ovat seuranneet mukana. He ovat tavallaan jääneet rypemään menneisyyteen kykenemättä päästämään siitä irti. Siksi tanssiminen voi olla hyvinkin onnellisuuden- ja voimannäyte, joka korostaa sitä että natsit eivät voittaneet pätlkän vertaan - he eivät onnistuneet edes viemään elämäniloa.
Tämä projekti toi mieleen toisenkin dekonstruktion, jossa rienaavalta vaikuttava asia paljastuukin joksikin aivan muuksi.
Tämä on vanha suomalainen ikivihreä - siis aikansa suosittu kappale ennen kuin sana "hitti" korvasi sen. Kappale on Tapio Rautavaaran "Korttipakka". Sen sanat löytyvät internetistä. Siinähän sotilas joka pelaa korttia kirkossa paljastuukin joksikin aivan muuksi. Sotaoikeudessa sotilas selittää, miten hän löytää kortteihin teologisia yhteyksiä, kuten "Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä"
Sotilas paljastuukin tätä kautta kristilliseksi. Vaikka kortinpeluu olikin yleisesti katsoen sota -aikana tulkittu rahvanomaiseksi huviksi joka maistui vahvasti synniltä. Jos pelasit kirkossa korttia, se olisi suunnilleen sama kuin jos pelaisi nykykirkossa "hevonpaskabingoa". Tosin aikaisemmin jumalanpilkkaan suhtauduttiin tuohon aikaan paljon vakavammin kuin nykymaailmassa.
Sekä tanssi haudoilla että kortinpeluu ovat tätä kautta rienaavia symboleja. Kuitenkin niiden tekeminen ei välttämättä tarkoita sitä että rienaisi. Niissä voi olla kaunis sisältö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti