lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kenen sanat.

Vanhassa sanonnassa valitetaan aidoista ja aidanseipäistä. Tämä viittaa ohipuhumistilanteeseen. Yksi syy on taustalogiikassa. On erilaisia perusoletuksia joita ei jaeta. Tämä voi aikaansaada perspektiivien pluralismia, jossa molemmat ovat konsistentteja ja järkeviä, ja keskustelu ei johda mihinkään koska keskustelun alla ei ole logiikka vaan mitä oletuksia on otettu.

Kuitenkin yllättävän usein syynä on määrittelyn sisältö. Asiaa on paras lähestyä äidinkielen kautta: Homonyymi (ὁμωνυμία) on samannimisyyttä. Sama merkkijono viittaakin erilaisiin kohteisiin. Tämä on vitsien vakiomateriaalia. Kun "lakkaa satamasta haetaan lakkaa satamasta" leikkii ilmiöllä. "Lakkaa" tarkoittaa pintaeristettä ja verbinä loppumista ja "satamasta" on sekä sääilmiö että paikka jossa on laivoja.
1: Nimi on osittain vitsinkin kautta osuva; homo voi tarkoittaa kahta asiaa : "Homo heittää voltin" voi viitata homoseksuaaliin tai sitten yleensä ihmiseen latinankielisen nimen kautta. (Yleensä toki ensimmäistä.)

Elämässä tätä tapahtuu yllättävän paljon:
1: Esimerkiksi "Pyhä" voi tarkoittaa montaa asiaa : Yhdelle se vaatii uskoa tuonpuoleiseen, personifioituun Jumalaan ja muuta vastaavaa. Eli mikään maallinen ei voi olla pyhää. Toisille pyhä taas tarkoittaa sitä että asiaa yksinkertaisesti pidetään tärkeänä. Tällöin ateistismaterialistisinkin arvo on Pyhä.
2: Kristinuskossa osa tarkoittaa "oikein toimivia", jolloin korostetaan jonkinlaista puhdasoppisuutta. Nimellisesti kristitty voi olla kerettiläinen koska ei noudata tiettyä kirjoitettua normistoa. Toisaalta kristillisyyttä voidaan tutkia myös siten, että kaikki jotka kutsuvat itseään kristityiksi ovat kristittyjä ja tätä kautta voidaan tutkia mitä ilmiö pitää sisällään. Oikeaoppisuuden sijasta voidaan siis korostaa kristillisyyttä yksilön identiteettinä.

Näiden kanssa on oltava tarkkoina : Ekvivokaatio on vaikeasti havaittava argumentaatiovirhe, joka väijyy juuri tuollaisten takana. Sillä siinä missä on usein selvää tarkoittaako joku "satamasta" -sanalla taivaalta ripottavia pisaroita vai ihmisten rakentamaa paikkaa jossa on laivoja, on helposti nähtävissä. Ekvivokaatio syntyy kun homonyymejä pidetään samana asiana.
1: Eli jos ensin selittää että ateistit eivät voi pitää mitään Pyhänä koska pyhä on yliluonnollista. Ateisti joka ei usko Jumalaan on siis pakosti ei_pyhäilijä. Ja päättelee tästä että ateisteilla ei olisi mitään arvoja, koska Pyhä tarkoittaa eri arvoja.
2: Jos joku tutkii nimikristittyjä ja löytää täältä kristityksi itseään kutsuvia jotka vaikka varastavat, ei voi tästä päätellä että kristilliset normit sallisivat varastamisen tai kehottaisivat siihen - ja kääntäen jos kristinuskon tarjoamat normit ovat eettisiä hyviä ja päättäisi tästä että kristityt myös ovat toimissaan hyviä ja eettisiä ovat astetta eri asia.

Ekvivokaatioihin on todella helppo ajautua. Seuraukset ovat yleensä hyvin ikäviä, koska ymmärrys vaikeutuu.

Joskus mukaan astuu myös auktoriteettikysymys siitä, kenen määritelmiä käytetään. Itse olen sitä mieltä että kirjoittajalla on tässä isompi valta, koska hän argumentoi. Straw man -argumenttivirhe voi tätä kautta syntyä ihan pelkästään siitä että toisen määritelmän pakottaa omaan muottiinsa, koska ei hyväksy tai kykene huomaamaan muuta tapaa määritellä asiaa.

Valtapelissä on kuitenkin hyvin mutkikkaita panoksia. Sillä kultit käyttävät hyvin tavallisesti eriyttävää kielenkäyttöä. Tämä tarkoittaa sitä että (1) keksitään uusia määritelmiä joille ei ole ulkomaailman vastinetta, jolloin ulkopuolinen ei ymmärrä tai sitten (2) tehdään arkielämässä käytetyille sanoille uusiomääritelmät, jolloin keskustelussa ulkopuolisten kanssa ajaudutaan siihen että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. Temppu perustuu siihen että kieli on kommunikaatiota vain yhteisten sanojen kautta.

Kulttien kohdalla tämä on helppo huomata. Mutta kun katsotaan ammattijargonia, huomataan että tässäkin on samanlaisia sävyjä. Sivistyssanat eristävät tavallisista ihmisistä jotka eivät tiedä mitä ne tarkoittavat. Näin ollen hieno sana voi kuullostaa samalta kuin sanoisi "hokkuspokkus alakazam" -ja tällä saa tietysti oikein käytettynä mysteeristä arvovaltaa. Maallikko katsoo että toinen on tosi sivistynyt kun ei takeltele kun sanoo hienosti jostain Adgardaurfasta (sana jonka näpytin satunnaisesti). Ja toisaalta kun jokin arkinen asia määritellään uusiksi, sen näkökulma on hyvinkin erilainen kuin arkikäytössä, jolloin keskustelu menee hyvin helposti asian sivusta puhumiseksi.

Monitulkintaisuuden mukana tulee tietysti myös tulkinta. Sillä tekstit voivat näyttää aivan erilaisilta jos olettaa että siinä käsitellyn asian määritelmä on eri, kuin mitä siinä on käytetty. Esimerkiksi runoudessa on hyvin usein monitulkintaisuutta. CMX:än "Aamutähti" sisältää kohdan "Aamutähti, valontuoja / anna minulle anteeksi / jos mieleni tekee paeta sinua / jätän rikotun elämäni / ruhjottuni, rikkomani / kumartaen väistyn tieltäsi." Aamutähti on symbolisesti liitetty sekä Lusiferiin ja tätä kautta Saatanaan, että Neitsyt Mariaan. Merkitys muuttuu hyvin paljon jos tulkintapohjaa vaihdetaan.

Osa teksteistä kuitenkin ovat järkeviä vain yhdellä tulkintatavalla. Ja yleensä tulkintatavat ovat hyvin kapealla sektorilla. Silloin olisi hyvä käyttää sitä joka tekee asiasta ymmärrettävän. Sitä jota kirjoittaja on käyttänyt.

Ei kommentteja: