Roolipelaajat ovat usein nuoria miehiä. Toki moni nainenkin pelaa pelejä. Ja valtaosa pelaajistakin on yllättävänkin vanhoja. Kuitenkin enemmistö on melkoisen nuoria ja melkoisen miehiä. Roolipelaajat ovat usein yllättävänkin kaavoihinsa kangistuneita. Usein pelin täytyy sopia tiettyyn kaavaan, koska pelinjohtaja haluaa että pelaajat tulisivat uudestaan. Siksi peleillä on tietty rakenne.Mutta kun samaa asiaa lähestyy 40 valvomistunnin jälkeen, syntyy tietysti jotain muuta. Syntyy jotain joka maistuu "Taru Sormusten Herrasta" -tyylin "sormi vilahtaa-sormukseen" -symboliikalta ; Joltain jossa ei fallisia torneja puutu. Tämä aikaansaannos syntyi miltei spontaanisti jatketussa valvetilassa.
Olen siihen ylpeä. Ja häpeän sitä. Ja kuten tapani juuri tälläisten asioiden kanssa on : Laitan sen kaikkien äimisteltäväksi.
Lähtökohta on yksinkertainen ja erittäin stereotyyppinen. Teinipojat eivät vaan (o)saa seksuaalisuuteensa liittyviä asioita, kavahtavat niitä ja projisoivat toiminnan johonkin muuhun. - Olen ylimaallisen joustavuuteni vuoksi valmis stereotypiasyytteiden vyöryessä sanomaan että sijaistoimintojen sijasta kysymys voisi olla sublimoinnista, jossa alhainen halu muutetaan sankarillisesti taiteeksi. (An I am not at all biaset to say that. Köh.)
Perinteisessä pelisessiossa pelaajahahmot aseistautuvat. Välineenä on maskuliinisiä pitkiä fallisia esineitä. Tämä korostaa sitä, että teinipojat kokevat varustautuvansa. Ja tämä miekka on hyvin tärkeä ja rakas. Siitä toivotaan mahdollisimman suurta. Sillä täytyy saada aikaan paljon (damagea).
Kun pelaajat sitten menevät luolastoon, on muistettava että luolat on perinteisesti nähty naiseuteen viittaavina vulvasymbolina. Toisin sanoen pelaajahahmot haluavat tunkeutua naiseen. Sävy on maskuliinisen korostava, koska onkaloihin tunkeudutaan väkivaltaisesti taistellen, miekat kalisten. Usein tämä nähdään jopa jonkinlaisena ulkoisesti annettuna vaatimuksena, tehtävänä (guest). Tämä korostaa sitä miten seksuaalisuutta korostava kulttuuri koetaan peräti velvollisuutena - joskin usein haluttuna velvollisuutena, tehtäväähän usein käydään erikseen etsimässä vaikkapa kylänvanhimmalta tai tavernasta.
Vastustajat sen sijaan näyttäytyvät maskuliinisina hahmoina. Voidaan tulkita että kyseessä on Oidipuskompleksi, jossa on mielikuva käskyjä ja normeja määräävästä käskevästä isästä - kenties suojelemassa ensimmäistä halujen kohdetta, äitiä, lapsen halulta valloittaa tätä, ja kielto tähän vain siirtyy koskemaan kaikkia muitakin halujen kohteita - täytyy päihittää jotta luolastossa voidaan käydä. Toisaalta tilanne vastustajan kohdalla voi olla niinkin että tämä taisteltava maskuliinisuus on taistelua omaa sisäistä himokasta miehisyyttä vastaan - hirviöthän ovat usein esimerkiksi eläimellisen petomaisia örkkejä. Näin korostetaan hillittömyyden haittoja, joiden seurauksena seksi ei joko toimi ollenkaan tai jonka seurauksena on ennenaikainen siemensyöksy. Tätä miehistä purkautumisen halua vastaan on taisteltava, koska muutoin luolasto jää koluamatta eikä nainen saa orgasmia.
Toisin sanoen roolipelaajat pelaavat roolipelejä koska he ovat siveitä, epävarmoja ja kohteliaan ja kiltin hyvätapaisia. Sellaisia jotka peräti miettivät naisen tarpeita seksin aikana. Sellaisia jotka projisoivat seksuaalisuutensa kokonaan muihin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti