Tämän vuoden Windsorin "Realities of Steel" -luento keskittyi työntekoon. Hän iski myyttiin jonka mukaan olisi jotain syntymälahjakkaita miekkamiehiä, joilla olisi erityiskyvyt. Tämä myyttihän on yleinen, se on yleinen kung fu -elokuvissa, tietokonepeleissä ja muissa vastaavissa tarinoissa.
Windsor korosti sitä, että työtunnit ratkaisevat. 10 000 tuntia vaaditaan mestaritasoiselle toiminnalle. Hän viittasi esimerkiksi pianisteille tehtyihin tutkimuksiin joissa oli havaittu että huonoimmissa ei ollut ainuttakaan jotka olisivat harjoitelleet 10 000 tuntia. Ja aivan eliittiparhaimmissa ei ollut ainuttakaan joka ei olisi harjoitellut tätä.
Toki tässä oli iso lista "heikentäviä asiantiloja":
1: Työtunnit ovat keskittynyttä työntekoa. Siksi esimerkiksi ylirasituksen alla puurrettu työtunti ei vastaa "kunnon työtuntia". Keskittyminen on heikompaa, ja tämä huonontaa oppimisen laatua.
2: Myös passiivinen tekeminen on vain vähän opettavaa. Lisäksi väärät opetustavat voivat haitata tietä - kun harjoittelua pitää keskittää virheiden paikkaamiseen edistymisen sijasta. ~ Siksi pelkkä matematiikan pänttäyttäminen lapsellekaan ei riitä. Lapsi olisi saatava keskittymään tähän.
3: Osalla on myös vääränlainen ruumiinrakenne vaikkapa kovan tason akrobaatiksi. Vamma voi estää jonkin asian oppimisen tyystin välttävää tasoa korkeammalla tasolla.
4: Osalla ei ole onnea ja hän ei saa opettajaa oikeassa tilanteessa ja hänestä tulee jotain muuta.
5: Yhteiskunnassa ei ole resursseja asialle: Köyhissä maissa tai keskiajalla ei lapsi helpposti pääse opettelemaan ohjelmointia. Hänestä ei tule Bill Gatesia, vaikka hän olisikin itse Gates joka olisi lapsena jotenkin mystisesti siirtynyt tähän toiseen elämään.
6: Elämäntilanne mahdollistaa monia asioita. Esimerkiksi jos hankkii lapsen, ei helposti voi sitoa 10 tuntia vuorokaudesta jonkun asian harjoitteluun.
Eli kokonaisuutena on "lahjakkuus", joka liittyy synnynnäisiin ominaisuuksiin joka määrää enemmän "ylärajan". Lisäksi vaaditaan moukan tuuria, jossa ympäristö mahdollistaa toimen. Mukana on myös elämäntapavalintoja, jotka voivat sulkea ovet harjoittelulta. Ja sitten on työntekoa jota voidaan tehdä innostuneisuuden voimin tai hampaat irvessä väkisin.
1: Innostus on mutkikas asia hyvänä olemisen kanssa ; Tämä ei ole täysin ulkona siitä että osa on aluksi parempia: On helppoa innostua asiasta jossa on parempi kuin muut. "Ensimmäisen alkeiskurssinsa paras" on rehellisesti sanoen aloittaessaan melkoisen huono miekkailija. Ja moni kyllästyy jos muut alkavat saavuttamaan. Itse asiassa "alkeiskurssin huonoin" voi motivoitua kun hän "ohittaa" muita : Siksi kun ylärajat tulevat vastaan ei tarvita mitään erityistä karsintamekanismia. Ihmiset joko lopettavat itse kun eivät kehity, tai sitten he harrastavat sitä ilman ammattilaistoiveita.
Kuitenkin usko erikoislahjakkaisiin "luonnostaan erityisosaajiin" on vahva. Etenkin itsepuolustuksen kohdalla se tuntuu olevan vahva. Yksi syy tässä on tietysti se, että lahjakkuus antaa ikään kuin sankarin, erikoislaatuisen kohteen jota ihailla. Toisaalta lahjakkuus rinnastuu myös lahjattomuuteen - tätä kautta se joka ei ole yhtään hyvä voi lohduttaa itseään sillä että vika ei ole hänessä. Jos voi syyttää geenejään, voi sysätä syyn vanhemmilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti