"Ihmiskunta ei pysty nielemään sellaista selitystä, että maailma on syntynyt vahingossa, tai erehdyksessä, vain siksi että neljä sekopäistä atomia joutui vesiliirtoon moottoritiellä ja törmäsi yhteen. Joten on keksittävä kosminen salaliitto, Jumala, enkelit, paholaiset. Pienemmässä mittakaavassa synarkialla on sama funktio"(Umberto Eco, "Foucaultin heiluri")
Karen Armstrong kirjoittaa "A History of God" -kirjassa uskonnoista. Hän aloitti kertomalla asioista omakohtaisesti. Lapsena hän oli käynyt kirkossa, jossa oltiin kerrottu asioista. Hän ei ollut ymmärtänyt Jumalaan liittyviä asioita. Helvettikuvaukset oli helpompi tajuta, koska niissä oli esillä konkreettisia ja ymmärrettäviä tuskan asioita. ("Eksaktin elämän utopiassa" taivastellaan samasta asiasta.) Jumala jäi Armstrongille etäiseksi ja tämän vuoksi hän etääntyi uskosta, hän oli toiminut jopa nunnana. "God seemed an aberration, something that human race had outgrown." Kuitenkin Armstrong korostaa hengellisyyttä. Hänestä ihminen on ensisijaisesti homo religiosus, joka on harjoittanut uskontoa niin kauan kuin on ollut olemassa. Hän vertaa tätä taiteisiin, joka on ihmiselle tyypillistä ja jolla haetaan elämään sisältöä : "Like art, religion has been an attempt to find meaning and value in life, despite the suffering that flesh is heir to."
Tätä kautta uskonnolle saadaan uudenlainen, perinteistä hyvin paljon poikkeava, arvo. Taidettakaan ei arvioida hyväksi tai huonoksi sen kautta onko se sepitettä vai ei. "Faktaa vai Fiktiota" ei ole merkittävä kysymys arvon määrääjänä, vaan muut asiat painavat vaakakupissa. Uskonto nähdään yleisinhimillisenä.
Riskinä tässä on uskonnon kohdalla mielenkiintoinen sivujuonne. Jos uskonnollisuus on yleisinhimillistä, uskonnottomuus tarkoittaa samaa kuin epäihmisyys. Kun puhutaan taiteesta, sama sävy näkyy siinä että taidetta harrastamattomat nähdään vulgaareina tai mielikuvituksettomina.
Uskontojen kohdalla tämänkaltaista onkin tehty varsin ahkerasti. Ateismipuheessa on varsin tavallista selittää että ateistit ovat paitsi väärässä, myös moraalittomia. Ja onnettomia - vähintään "tiedostamattomasti onnettomia". Tästä näkemyksestä mainitsemisen arvoinen on "vähän epätavallinen" mutta muutoin kovin kiinnostava : Moses Hendelssohnin näki uskonnottoman elämän köyhänä elämänä. Mutta hänelle uskontoon ei liittynyt mitään syvempää henkilökohtaista kokemusta. Hän muistutti että moni ei saa uskonnollisia kokemuksia, vaikka yrittävät. On siis selvää että monet ihmiset on suljettu ulos tästä piiristä. Ja jos se olisi pelastuksen aikaansaava voima, se olisi ristiriidassa Jumalan hyvyyden kanssa. Siksi mystiikan harjoittaminen, ilmestykset ja kokemukset eivät voi olla uskonnolle syvintä ydintä, vaan pikemminkin sen reunapaloja.
Omasta mielestäni uskonnollisuuden yleisinhimillisyyden kohdalla on vahvasti mukana sävyjä siitä että muunlaiset ideologiat ovat joko huonoja, moraalittomia, vaarallisia ja niissä eläminenkin on onnetonta. Tämä on tapa määrittää uskonnottomat "puoli -ihmisiksi" (pilkkasanaa ei ole keksitty, sitä on sovellettu).
Itse näen uskonnon samoin kuin taiteenkin ihmisten toiveiden täyttäjänä. Muunlaisten selitysten epätyydyttävyys ei johdu itse asian olennaisesti huonommasta perustelusta, vaan siitä että se ei ole emotionaalisesti yhtä helpottava ja terapeuttinen, kiva, haluttava ja muuta vastaavaa. - Uskonnollinen ideologia ikään kuin ostetaan markkinoilta totuusarvon sijasta viihdearvon pohjalta. Tämä onkin nähtävissä kaikkien tieteenalojen kehityksestä: Tähtitiede oli aluksi Jumalten voimien ennustamista, horoskooppeja ja muuta vastaavaa uskonnollisen sävyistä. Ja alkemia oli ehdottomasti ennen kemiaa. "Muinaisviisaus numerologian" kautta ajattelu ruokkii homo religiosusta, siitä ajan mittaan matematiikka taas on "tylsää ja mekaanista".
1: Kristus vain tarjoaa erityisen viihdyttävän eskapistisen utopian. Pahan ongelma ei siis ole vaikeus uskonnoille - ne rakentuvat sen ympärille. Kun elämä ei ole paras kuviteltavissa oleva, paras kuviteltavissa oleva tuntuu erityisen toivottavalta. Ilman pahan ongelmaa uskonto olisi pahoissa ongelmassa.
___1.1: Tämä ei tietenkään tarkoita että uskovaisten uskon kohde olisi väärä. Uskonto Karen Armstrongin näyttämänä yleisinhimillisyytenä vain rakentaa siitä enemmän emotionaalisen ja sosiologisen rakennelman. Sillä ihminen ei ole lajityypillisesti kristitty. Nykymaailmassa on paljon eri uskontoja. Uskonto ideologiana pikemminkin sirpalo ihmiset eri lokeroihin, mutta usko yhdistää suurimman osan.
Itse olen tässä kohden melko osaton. Minulta puuttuu jokin ruuvi, joka on suurella määrällä ihmisiä, jopa isolla määrällä ateisteja on selvästi sitoutunut rooli vakaumukseensa. Minulle ihminen näkee itsensä toisessa ihmisessä ja omissa tunnemaailmoissa. Useimmat näyttävät kohdistavan vakaumuksensa maailmaan tai maailmankaikkeuteen (tai mitä uskovat maailmaksi). Jumala nähdään luonnossa ja jopa ateisti-skientisti kohdistaa luonnonlakeihin jotain joka on minulla puhtaasti ihmisten välistä. Minulle tämä on jotain jota ei löydy kivestä tai galaksien tähtisumuista tai edes kirkosta ilman että ihminen prosessoi asian ja vääntää sen mielessään sellaiseksi.
Se ei ole siinä. Syndikaatti on vain päässämme koska vesiliirto ei sisällä erikoisasemaa. Uskonto ilman uskojaa on tätä kautta sama kuin taide ilman taiteilijaa/taiteentekijöitä ja taiteen arvostajia/taidekriitikoita. Tämäkin on jotain : Avaruusolennot eivät ehkä ole "tuolla ulkona", mutta totuus löytyy "X -filesin" avulla päämme sisältä.
"One day, you'll ask me to speak of a truth - of the miracle of your birth. To explain what is unexplained. And if I falter or fail on this day, know there is an answer, my child, a sacred imperishable truth, but one you may never hope to find alone. Chance meeting your perfect other, your perfect opposite - your protector and endangerer. Chance embarking with this other on the greatest of journeys - a search for truths fugitive and imponderable. If one day this chance may befall you, my son, do not fail or falter to seize it. The truths are out there. And if one day you should behold a miracle, as I have in you, you will learn the truth is not found in science, or on some unseen plane, but by looking into your own heart. And in that moment you will be blessed - and stricken. For the truest truths, are what hold us together, or keep us painfully, desperately apart."
("X files","Trust No 1")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti