"Crackedissä" on luettavissa juttu jossa on muutamia vaaroja, joita media liioittelee. Esimerkiksi ilotulitteet aikaansaava enemmän kuolemia ja vammautumisia kuin terrorismi, mutta terrorismia pelätään enemmän. Ihmiset pelkäävät hissejä, vaikka portaiden käyttö aikaansaa tilastojen valossa enemmän onnettomuuksia.
Oikeassa elämässä riskiarviointi on juuri tämänlaista. Meillä on ennakkoluuloja, ja tunteet ohjaavat toimiamme tilastotieteen sijasta. Yksi syy tähän voi liittyä evoluutioonkin ; Ekologinen loukku on tilanne, jossa yhden tilanteen sopeutuma onkin toisessa haitallinen. Tälläinen liittyy esimerkiksi liikaan karkin syömiseen. Kivikauden oloissa oli erilaista ja yhteiskunnan muutos on sen verran hidasta, että fylogeneettinen inertia on muistettava. Yhteiskunta on sopeutunut nopeammin kuin genetiikkamme. Elintasosairaudet ovat konkreettinen vaihtoehto vasta nyky -yhteiskunnassa, emme ole ehtineet sopeutua siihen. Sen sijaan meillä on sopeuma oloihin joissa ruokaa on niukalti.
Toisaalta vaikka Crackedin tapainen naureskelu on helppoa, eikä aivan perusteetontakaan, on riskeissä selvästi mukana painotusseikkoja jotka ovat selvästi subjektiviisia ; riskianalyysikin on aina monen elementin summa. Vaarallisuuden arvioinnissa on otettava huomioon tapahtuman todennäköisyys, tapahtuman vaarallisuus, pitkäkestoisuus, seurausten hallinnan mahdollisuus, sekä se miten hyvin arvioitavissa asiat itse asiassa ovat. Tätä kautta voidaankin huomata, että on hyvin erilaisia riskiryhmiä. Niiden keskinäinen arviointi voi olla vaikeaa : Miten suhteuttaa suhteellisen todennäköinen ongelma ja melkoisen epätodennäköinen katastrofi? Kaikki asiat eivät ole yhtä helposti rinnastettavissa kuin tilastotieto portaiden ja hissien käytöstä sekä niihin liittyvistä onnettomuuksista.
Sosiologiassa riskejä onkin lähestytty luokittelemalla erilaisia riskiryhmiä. Eräs käytetty luokitus perustuu seuraavaan 6 kohtaiseen listaan:
1: Erittäin pieniriskinen tapahtuma, jonka seuraukset olisivat katastrofaalisia. Esimerkiksi komeetan törmäys maahan on tämänkaltainen.
2: Riski, jonka seuraukset tiedetään mutta joiden ennakointi on vaikeaa. Esimerkiksi maanjäristykset ovat tämänlaisia.
3: Riskin suuruutta on vaikeaa arvioida. Riskin toteutuessa seuraukset voivat olla monenlaisia, ehkä jopa tuhoisia. Uusi sairaus on tästä malliesimerkki.
4: Riski, jonka toteutumisen jälkeen on myöhäistä tehdä mitään. Esimerkiksi eliölajien sukupuutto on tämänlainen.
5: Tapahtumat ovat melko kiistattomia, mutta seuraukset tulevat niin hitaasti että niitä ei välitetä. Tupakointi on tästä käytetty esimerkki.
6: Hysterisoidut pelot, jossa riski on olematon ja vaikka asiaa on tutkittu ja tietojen mukaan vaaraa ei ole, niin ihmiset pelkäävät niitä siitä huolimatta. Esimerkiski voimakenttien vaikutuksia on tutkittu paljon, eikä riskejä ole huomattu, mutta silti niitä pelätään.
On hyvin vaikeaa rinnastaa asioita. Onko maanjäristys vai antibiootille resistenttien bakteerien synty isompia riskejä? Joku painottaa tunnettavuutta, eli painottavat tunnettuja riskejä. Toinen haluaa varmistella ja korostaa epävarmoja asioita, pelata laskelmassa tuntemattomalle uhkalle vakavin skenaario.
Mediankin rooli tässä kohden on mielenkiintoinen. Koska se tiedottaa tapahtumista. Tässä on mukana kaupallisuuttakin, joten se tiedottaa asioista jotka kiinnostavat ihmisiä. Näin ihmisten pelkoihin vetoaminenkin on myyntiä edistävää toimintaa. Tälläisestä voi syntyä itseään ruokkiva ketju. Tämä korostuu silloin kun kyseessä on 6 -luokitelman riski, joka on lähinnä pelkoa pelottavasta ideasta kuin pelkoa tosiasioista.
Näin ollen ihmiset pelkäävät tekniikkaan liittyviä asioita yllättävän paljon. Vaikka kaiken kaikkiaan teknologian vaikutukset elämää pidentävänä elementtinä näkyvät melkoisen selvästi. Kun muistetaan, että ei ole pitkä aika niistä ajoista jolloin 50 -vuotias oli vanha ja 60 -vuotias iäkäs, ja muistellaan että nykyisin 80 vuoden ikä ei ole tavattomuus, on vaikutukset kokonaisuutena melkoisen selvä.
Palatakseni ekologiseen loukkuun, tästä tulee ongelma. Sillä asialla on kaksi puolta : Riskiarvioinnin virhe on tavallaan kaksisuuntaista. Pelkäämme vääriä asioita ja jätämme pelkäämättä oikeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti