Siinä missä karismaattisten liikkeiden jäseniä, kuten "Nokia mission" perustajaa, kuvataan usein uskon- mutta ei kirkonmieheksi, olen heidän vastakohtansa. Siis kirkon, mutta en uskonmies. Lukuunottamatta tietysti sitä kirkkoa ; Minulla on paljonkin esimerkiksi käännytys ja julistustyötä vastaan.Ongelmana on se, joka nousi hieman esiin "homoeroboomin aikana". Kirkossa koetaan, että heidät ristiinnaulitaan kovasti tässä asiassa. Esimerkiksi "Asennetta 4/2010" -lehdessä oleva artikkeli "klik - kirkkoa karkuun" kuvaa seurakuntapastorin auttamana sitä, miten kirkon odotetaan olevan täydellinen, siinä ei saisi olla vikoja.
Tuska, ongelmatila.
Jutusta nousee esiin myös ilmiön kaksijakoisuus. "Asetelma on ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen. Samalla kun eroaalto kertoo, että kirkko on merkityksetön, niin se kertoo myös että kirkko ja sen edustamat näkemykset ovat myös äärimmäisen tärkeitä." Minun ratkaisuni asiaan on se, että kyseessä ei edes ole dilemma ; Kirkko on turha, koska se ei tee mitään tärkeälle asialle vaan lakaisee ongelman maton alle. Asiat taas ovat tärkeitä, joten kyseessä eivät by definition ole mitkään pikkuviat. Tärkeiden asioiden puutteen maininta pikkuvioiksi kertoo siis yleisestä asenteiden kieltämisestä. Valtapelistä jossa tärkeät asiat määritellään kirkolta.
Hieman tältä asioiden hoito on itse asiassa maistunutkin ; Jos homojen avioliitto -oikeus nostaa äläkän, määrittelee kirkko asian niin että kysymys on jostain muusta asiasta. Kun sanotaan homojen avioliitosta, ja syntyy eroaalto, huolestutaan jostain joka on vain hieman tätä.
Tosin tässäkin kohden eroaminen teki isomman positiivisen muutoksen kuin mitä kirkko on onnistunut koko minun elinaikanani tekemään. Päätöksen nopeus kertoo siitä että syy ei ole byrokratiassa, joten jäljelle jää kirkon tahtotila.
En kykene katsoa olevani osana tälläistä. Kysymys ei ole pelkästä rahasta. Raha on symboli. Kun maksan kirkollisveroa, teen samalla symbolisen teon. Tuen kirkon toimintaa kokonaisuutena. Tässä suhteessa olen melko tiukka ihminen.
1: Joku voisi sanoa että minulla on voimakas moraalikompassi, mutta itse sanon olevani päsmärikusipää. Kahden sanan välillä eroa on vain siinä onko mielipide kenestäkin "oikeaoppinen".
Esimerkiksi aikanani olin kuukausilahjoittajana "Greenpeacille". Tuki oli kohdistamaton. He puuhasivat erinäköisiä asioita geenimanipulointia vastaan, joita en voinut hyväksyä. Samalla alkoi oudot pelit metsän kanssa, jossa minun ekologiantaitoni haistoivat luonnon sijasta talousasiat. Vaihdoin pois. Kokonaisuuden tukeminen on vahva symboli. Jos varat olisi voinut keskittää asiallisiin puoliin, se olisi ollut OK. Korvamerkittyä rahaa.
Tätä kautta kirkollisvero vertautuu täysin tälläiseen korvamerkitsemättömään "tee mitä haluatte" -rahalle. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on hyväksyttävä koko paketti. Tätä kautta en tietysti voi olla kirkollisveroa maksava jäsen. Pikkuasiat tai toteutusmokatkin voidaan ymmärtää. Mutta jos isot asiat ovat vain "mitättömyyksiä", niin ei kyseessä ole tärkeitä asioita ajava laitos.
Ratkaisun löytyminen.
Kirkko, kuten Greenpeacekin, tekee kuitenkin monin paikoin kunnon duunia. Ratkaisu onkin "korvamerkinnässä". Keksin tavan tukea niitä asioita jotka kirkossa ovat hyviä. Rupesin maksamaan rahaa "Kirkon ulkomaanavulle". Se nimittäin tekee puhtaasti humanitääristä työtä, joka kohdistetaan köyhiin kansalaisiin.
Systeemi ei rakennu hätäpakettien lähettämiseen, lyhytjänteiseen apuun, vaan myös infrastruktuurin muutokseen ~ jos hankitaan tuotantoeläimiä, mukana tulee koulutus niiden hoitamiseen. Toiminnassa ei välitetä uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta vastaavasta. Mukana ei ole edes käännytystyöpakettia. Se on ulkoistettu "Suomen Lähetysseuralle". Toisin sanoen ulkomaantyön minulle sopimattomat seikat saa sieltä, jos haluaa. Ja minä voin pysyä siitä erossa.
Asiaan vaikuttanee sekin, että sain "Kirkon ulkomaanavulta" sivuduunia, muutaman tunnin viikossa. Työhaastattelussa mainitsin erikseen että en kuulu kirkkon, enkä jaa heidän yhdistävää uskoaan. Heitä kiinnosti vakaumuksen sijasta se, miten teen työtä. Haastattelua hakiessa mielessä oli jopa mahdollisuus kokeelliseen gonzo -journalismiin, mutta tästä ei nyt irronnut mitään repiviä paljastuksia.
Olen tyytyväinen tähän valintaani osittain. Olisin halunnut lahjoittaa korvamerkittyä rahaa myös joihinkin muihin minusta hyviin juttuihin joita kirkko tekee. Joku voi olla yhtä kyyninen kuin minä, ja miettiä että jos lahjoittaminen vapauttaakin kirkon resursseja. Silloin on pohjimmiltaan sama maksanko kirkollisveron vai muuta kautta. Mutta tällöin kirkkoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että rahat korvamerkittyvät entistä vahvemmin niihin ikäviin pikkuasioihin. Jos riittävän moni tekee kuten minä, ja kirkko todellakin jongleeraa rahoillaan (mikä ei välttämättä ole totta, ja on vain pessimistisin skenaario) muuttuu kirkollisvero siksi, että rahat korvamerkitään niihin asioihin, joita pidän "kirkon likaisina puolina".
Suosittelen tälläistä eroamis-lahjoittamiskombia kaikille niille, jotka ovat "melkein kirkonmiehiä". Vakaumuksesta, siitä mie en välitä hittoikaan. Tiedän työskenteleväni kristittyjen ympäröimänä, mutta se nyt ei minun elämää haittaa, kunhan ihmisiä kiinnostaa vain duuninteko.
Kuvassa on suikeroalpi, joka on rönsyävä kasvi, joka voi kiertää kiviä ja muita hankalia esteitä. Kasvi pärjää erittäin hyvin karuillakin paikoilla, ja levittäytyy hyvinkin tehokkaasti tästä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti