Tauko paikalla(an).

"Sometimes there are no words, no clever quotes to neatly sum up what's happened that day. Sometimes you do everything right, everything exactly right, and still you feel like you failed. Did it need to end that way? Could something have been done to prevent the tragedy in the first place?"
(Criminal Minds, "To Hell...And Back - Part 2")

Tämä on 1700 blogaus tässä paikassa. Perinteen mukaan olen kuluttanut täydet sataset siihen että kertoilen jostain näkökulmasta suhteessa bloggaamiseen. Tämä ei ole poikkeus.

Bloggaaminen on kirjoittamista. Ja sen tekeminen vaatii lukemista. Näiden kautta syntyy monenlaisia asioita. On sosiaalisuutta, ja sitä onko viittaaminen kopiointia vai lähteistämistä vai lukeneisuudella pätemistä.

Bloggailu lukemisena ja kirjoittamisena.

"Unkurin" muistutuksen mukaan kirjoittajana toimiminen voidaan jakaa Aristoteelisesti kahteen päätyyppiin: Euplastoi -tyylin kirjoittajat hiovat tekstiä vaivalla ja työllä. Ekstatikoi -tyyliset kirjoittajat luottavat spontaanisuuteen ja inspiraatioon. Bloginkirjoittajana olen turvautunut molempiin. Useimmiten tulos syntyy jonkinlaisessa symbioosissa. Asiat törmäävät yhteen ja tästä syntyy jokin idea, jota sitten hiotaan pidemmälle. Ensimmäinen osa voi vaatia lukemista, esimerkiksi päivän lehtien selailuun tai keskusteluun ihmisten kanssa. Näin syntyy ajatuksia jotka törmäävät. Vähissä on se, että olen passiivisesti makoillut ja törmäys on tapahtunut. Toki syynä on se, että en vietä tyhjää meditatiivista aikaa. Valveessa luen vähintään "Aku Ankkaa". Törmäyksen tajuaminen on kuitenkin inspirationaalinen kokemus eikä niitä voi pumpata tyhjästä. Joskus on päiviä jolloin kirjoittaminen ei suju.

Ratkaisunani on ollut tasata juttuja. Joitain kirjoitelmia olen tehnyt nopeasti ja pienellä vaivalla. Joskus kehittely on kauheaa: Eräs kävelylenkki Hyvinkäällä johti 10 mainioon ideanraakileeseen, joiden työstämiseen meni sitten päiväkaupalla vaivaa. Osa on ollut työläämpiä. Joinain päivinä kirjoitan monen monta juttua ja toisinaan voi tulla päiviä että pitää muotoilla kovalevylle kertynyttä materiaalia. Olen saanut tietyn tahdin, johon kykenen varsin helposti keskimäärin. Mutta joskus on kiireitä, töitä ja muita. Touhottamiselta ei aina kerkeä ajattelemaan. Silloin voi vain syntyä törmäyksiä, joita sitten voidaan hioa niinä päivinä kun on aikaa.

Karkeasti voisi sanoa että hiominen on mekaanista, se vaatii aikaa mutta sen voi vain tehdä. Törmäytys taas on jotain joka ei ole mekaanista. Sitä ei voi käskyttää. Sille ajan ottaminen ei itse asiassa auta. Tuntuu että parhaat ideat tulevat juuri touhottaessa.

Linkittelylukutapa ; viittaus, kirjanmerkki ja valtapeliä.

Tätä kautta saadaan mukaan kaverilinkittäminen. "Unkurin" mielestä tässä on tiettyjä ongelmia. Linkittely on kaveeraamista. Ja ajatusten kopiointia. Hän viittaa Carriin, joka on huolestunut siitä, miten ihminen unohtaa paneutuneen lukutavan ja ulkoistaa asiat internetlinkittelyjen avulla.

Omasta mielestäni tilanne ei ole aivan näin ikävä. Minusta erilaisia paikkoja lukemalla saa törmäytyksiä. Lähdekritiikkiin yhdistettynä niistä saa mainioita asioita. Tästä syntyy kenties turhan helposti "metatason" keskustelua, jota moni ei pidä mielenkiintoisena. Mutta minä pidän sitä hyvinkin tärkeänä. Internetlinkittely on samanlainen asia kuin kirjat. En pidä että muuttaisin lukutapani jotenkin pinnalliseksi sitä kautta että luen kaikenlaista ja laitan niihin kirjanmerkkejä. Samoin linkki on tapa palata nopeasti asiaan. Se helpottaa kertaamista. Ja ennen kaikkea tämä muuttaa lukutavan.

Ulkoluku katoaa kun yksityiskohdat ja knopit voi ulkoistaa. Olen toki sitä mieltä että vaikkapa Koraanin ulkoa opettelu vaatii paneutumista ja työtä, mutta mielestäni tälläinen on myös vähän hukkaan heitettyä. Näin päästään miettimään helpommin yhteyksiä ja muita vastaavia asioita.

Linkittämisessä on huonona puolena vain valtapelilliset kysymykset. Jos kritisoit jotakuta ja linkität, vahvistat tätä koska tietoisuus tästä asiasta nousee, ja joku voi päätyä puolustamaan sitä jota olet itse vastustanut. Minusta näin kuuluukin olla. Linkitänkin siksi mieluusti. Toki olen harjoittanut sen verran sensuuria että jos joku on ollut "noloon tasoon huono" olen jättänyt nimen ja viittauksen laittamatta ihan sen vuoksi että se ei olisi "kilttiä". Referoin tällöin vian pinnallisesti. Siksi linkittäminen onkin pieni kunnioituksenosoituskin.

Linkittämällä muistutetaan inspiraation lähteestä. Tai sitten sieltä on tullut riittävät tiedot idean hiomiseen. Näin linkittely tarjoaa sekä ideoita joita törmäyttää, että näkemyksiä siitä, mitä tämä törmääminen tarkoittaa. Linkittely, kuten itse asiassa kaikki kirjoitettu teksti kirjallisuuteen asti, tarjoaa tähän välineitä. Ajattelu ei tapahdu tyhjiössä.

Kirjoittaminen on kuitenkin myös raskasta.

Nyt minulla on kuitenkin kovasti menoja ja kiireitä muuton ja muiden vastaavien asioiden vuoksi. Ajatusvarastot ovat itse asiassa tyhjenemään päin. Pitkässä juoksussa on tullut "blogiväsymys". Tai oikeammin se on yleisempää, tiettyjä burn outin merkkejä on ilmassa. Syynä on siis yleinen väsymys, joka rajoittaa juttuja aika pahasti. Tarvitsen lomaa. Lomaa, jonka aikana saan rauhassa törmäyttää ja hioa mutta jos ja vain jos siltä tuntuu.Olenkin siksi kiirehtinyt : Olen laittanut joinain päivinä pitkän aikaa paljon juttuja. Jotta saan vuoden sopivasti tälläisestä sataluvusta täyteen (mikä helpottaa blogausten lukumäärän seuraamista.) Näin olen "ostanut itselleni lomaa". Nyt ajattelin ottaa sitä. Isoon kasaan viestejä ei siis olekaan ollut syynä pakkomielteisyys, vaan pikemminkin jokin päinvastainen, pakosta johtuva mielle olla blogaamatta.

Tällä hetkellä en ole varma siitä, palaanko blogaamaan vuodenvaihteen jälkeen. Se on todennäköistä, mutta ei väistämätöntä. Siihen asti, hyviä, rauhallisia keinotekoisia kulttuurillisesti sopimuksenvaraisia päivämäärämääritelmiä. Tai missä muodossa te nyt sitten niistä tykkäättekään.

"Like I said, sometimes there are no words, no clever quotes to neatly sum up what's happened that day." ... "Sometimes, the day just" ... "Ends."
(Criminal Minds, "To Hell...And Back - Part 2")

---

Oravakuvassa näyttää olevan joku piuha joka ei ole kiinni oravassa. Sen valokuvaaja Erkki Hämäläinen. Alimmassa kuvassa on tehty ison autonrenkaan (tärkeä lyömisharjoittelun apuväline) avulla pöytä laittamalla siihen iso kilpi päälle. Kynttilöillä koristelemalla siitä saa jopa jouluisen.