Hemant Mehta on leikitellyt ajatuksesta suuren "flamesodan" sytyttämisestä. Sittemmin ajatus ei miellyttänyt, kun hän näki sellaisen ja mitä se tarkoittaa.
Syynä oli se, että oltiin lähestytty skeptikoiden määritelmää, tarkemmin sitä, voiko uskova olla skeptikko vai onko uskovaisuuden yhdistämninen skeptisyyteen tekopyhyyttä, jossa toiset taikauskot ovat hyväksytympiä ilman todisteita kuin toiset. Tästä seurasi tietysti hansikkaanheitto ja kaksintaisteluhaaste: : ainakin näin kuvainnollisesti. Aihe on todella tulenarka ja siitä on hyvin voimakkaita mielipiteitä.
Ateistisia ja skeptisiä tapahtumia ja kohtaamisia on paljon. Moni uskova kokee nämä samana asiana, jolloin tämänlaisten tapahtumien lisääntyminen on heille uhkaavaa. Toiset, omasta mielestään kriittiset ja tiedeystävälliset uskovat, taas ovat loukkaantuneita siitä, että jopa monet skeptikot ovat sitä mieltä, että skeptismin tulisi keskittyä kritisoimaan uskontoa, myös kristinuskoa. ~ Toiset uskovat kokevat että skeptismi=ateismia ja toisista on inhottavaa että jätetään huomiotaa että skeptinen kristitty on vaihtoehto.
Mehta nostaa esiin sen, että uskonto rinnastuu monin paikoin esimerkiksi homeopatiaan. Jos homeopaatikko väittää että ravisteltu vesi parantaa, on tämä aivan yhtä erikoinen väite, kuin se että joku väittää että hän rukoilee ja että näihin rukouksiin joskus vastataan ja tauti paranee. Tätä kautta on selvästi uskonnäkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa skeptisen periaatteen kanssa.
Ateismi sopii melko hyvin skeptismiin, koska molemmissa perusteemana on että "epätavalliset väitteet vaativat epätavalliset todisteet" : Ateistille tieteellinen jumalatodistus on uskovan vastuulla, tai muuten tähän ei pidä uskoa. Skeptikotkin suhtautuvat usein siten, että esimerkiksi kaivoonkatsominen tai homeopatia ja muut asiat - jotka eivät ole vakiintunutta tiedettä - ovat epätotta, kunnes toisin todistetaan.
Tätä kautta on ymmärrettävää, jos jollekulle tulee mieleen, että skeptismi sopii hyvin yhteen ateismin mutta ei kovin hyvin uskonnon kanssa yhteen.
Kuitenkin kykenen löytämään erojakin : Ateismi on tosiasiakannanotto. Skeptismi on "enemmänkin metodologinen" asia.
1: Skeptismi ei "nykymuodossa" ole pelkkää "epäilyä", joten mitään sanaleikkiä jossa "usko on eitietoa, epätiedon tunnustamista" tästä ei saa.
Tätä kautta skeptikkoateisti ja skeptikkouskova ovat molemmat siinä tilassa, että he voivat olla ankaran skeptisiä homeopatiaa, UFOja, Loch Nessin hirviötä ja minun tuloja kohtaan. (Mitään näistä ei ole onnistuttu havaitsemaan luotettavasti.) Mutta pitämään itsellään yhden tai parikin mielipidettä, jotka eivät ole skeptisiä. Mielestäni tämä ei ole ongelma : Skeptismi on asteessa. Joku on hyvin skeptinen ja joku vähemmän. Mutta kukaan ei ole täysin skeptikko eikä täysin epäskeptinen. Näin ollen ratkaisu on rajanvedossa, siinä kuka on "liian herkkäuskoinen" jotta ei voida pitää skeptikona, ja siinä kuka on "tarpeeksi epäilevä".
Toki tilaa on myös erehdykselle. Itsekin olen, vaikka skeptikoksi itseni lasken, erehtynyt muutaman kerran pahastikin. Esimerkiksi parikymppisenä vakuutuin "kertomuksista" joita erääseen tuotteeseen liitettiin. Oikeat tutkimukset näyttivät sittemmin että aineella ei ollut tehoja. Pidin itseäni tuossa vaiheessa skeptikkona, ja opin virheestäni. Jokainen voi tehdä tämänlaisia herkkäuskoisia luuloja asioihin, enkä ole kasvaneesta varovaisuudestani huolimatta täysin huijaamisen ulkopuolella. Markkinointistrategiat ovat joskus hyviä ja manipulointi niin ovelaa, että sitä ei huomaa. Näin ollen skeptikko voi erehtyä ja olla tämän vuoksi vakaumuksellinen jossain asiassa. Tätä kautta skeptinen homeopaatikkokaan ei olisi tyystin mahdoton.
Minusta skeptikoiden kohdalla tärkeää on tajuta vain yksi asia. Se ei ole mielipide, vaan asenne. Jos ateismi on argumentti, on skeptismi logiikka. Skeptismi toimii metatasolla, se katsoo asioiden selvitysmekanismeja. Se ei suoraa tuomitse jotain asiaa ikuiseksi ajaksi valehteluksi. Skeptikkojen haasteenkin - kun tekee ihmeen, saa rahaa - voi nähdä kannanotoksi siihen, että homeopatiaa ainoastaan epäillään ja siltä vaaditaan todisteita. Mutta kun todisteet tulevat, siirtyy skeptikko homeopatiasta pois, miettimään niitä eitodistettuja asioita.
"Minun skeptismiä" ei kuvaa rivistö siistejä samanlaisia aseita, vaan kokoelma erilaisia astaloita. Kaikki ovat tehokkaita jossain asiassa.
7 kommenttia:
"Skeptismi on asteessa." Tämä kirjoitus selvittää minulle jotain siitä, mitä nimitän omaksi skeptismikseni. Olen yleensä ylikriittinen, paitsi...
Toinen avaava lause oli:
"epätavalliset väitteet vaativat epätavalliset todisteet" Se luin (omasta näkökulmastani) niin, että usko on "epätavallinen väite" ja uskovalla on vain "epätavalliset todisteet". Ei-uskova vaatii sen sijaan aina "tavallisia todisteita".
Matemaattisesti voisin kuvata asiaa niin, että normaalisti eletään reaalilukujen maailmassa, mutta usko puhuu myös imaginaariluvuista. Itse koin omat rajani omassa gradussani, kun yritin päästä vähemmällä ja todistaa asioita vektoriavaruuksien konvekseista joukoista vain reaalilukujen alueella. Ohjaaja vaati laajentamaan gradun myös imaginaarilukuihin, joissa kyllä samat lait toteutuivat, kunhan vain sain ne ensin jollain vippaskonstilla laajennetuksi imaginaarilukujen alueelle. Se ollut ollenkaan helppoa, enkä siinä täysin virheettömästi onnistunutkaan. Sain kyllä graduni läpi, mutta...
"Extraodrinary claims need extraordinary evidence", noin Sagan -hengessä, taitaa olla enemmänkin niin että todistusvastuu on epätavallisella väitteellä.
Usko itsessäänhän on hyvinkin epäskeptistä: Usko jossa on epäilystä on ongelmallinen, koska skeptikko kieltää asian, jos asia on ilmiönä "epäilyttävä/epäiltävä" eikä sille ole vankkoja todisteita. Tätä kautta epäilyrakenteinen usko on luonteeltaan aivan erilaista.
Imaginäärilukukuvaus viitannee siihen, miten skeptismi pitää ikään kuin "määritellä ihan uudestaan" että se sopisi uskovaisille. Minä ajattelen näissä tilanteissa usein niin, että "sanoilla on vakiintuneita merkityksiä", enkä voi määritellä nalleani koiraksi (en vaikka sillä on neljä raajaa ja kaksi korvaa... kuten koirillakin)
Palaan vielä tuohon imaginaarisuuteen. Realistille riittää, että väitteet toteutuvat reaalimaailmassa. Häntä ei kiinnosta, mitä tapahtuu imaginaarimaailmassa. Realisti sanoo, että negatiivisella luvulla ei ole neliöjuurta, koska sitä ei ole hänen maailmassaan...
Palatakseni siihen määritelmämuutospuoleen, imaginäärilukujen ystävä ei kuitenkaan voi väittää imaginäärilukujensa olevan osa reaalilukujen maailmaa.
Tosin näyttää siltä, että uskovaiset näyttävät olevan todella skeptikonmääritelmän perään. Se on heille rakas. Skeptikoiden "hyvä maine" taas on tullut tietystä asiasta. Uskovainen joutuu kuitenkin tekemään jotain samantapaista mitä sinulla on takana hakiessasi apuja imaginääriluvuista ; He joutuvat muuttamaan määritelmää. Eli ollaan likimain valmiita ottamaan maine, mutta ei sisältöä. Pitää saada termin nimitys ja siihen liittyvät positiiviset konnotaatiot, mutta hylätä se, mitä se on ollut.
Skeptikoiden slogan on Saganilta. On hyvä miettiä, mitä hän on tarkoittanut sanoessaan sen. Samoin on syytä miettiä miten asiaa on mietitty kun se on otettu skeptikoiden käyttöön.
Tosin analogia lukujen maailmaan ontuu sinänsä, että imaginäärilukuja voidaan käsitellä matemaattisesti. Ne eivät ole "ihan mitä vain". Imaginääriluvuissa negatiivisilla on käsittely. Uskonasioissa todisteet eivät ole "imaginäärisiä", vaan sellaisia että niitä on mahdoton erottaa kuvitelluista.
Jos uskovalla olisi todella erikoislaatuiset todisteet, hän voisi tietysti esittää ne. On kuitenkin joko (1) tiedevääristelyä jossa ei ole faktatkaan kunnossa (2) tosiasiat tulkitaan ennaltapäätetyn johtopääätöksen kautta jolloin kyse ei ole todistamisesta vaan tulkinnasta (3) subjektiviisia omien kokemuksia joiden käyttö tuntuu yleensä ottaen suoraan sanoen oman hännän nostamiselta (Olen erikoisasemassa, Jumala rakastaa erikoislahjalla kuten karismaattisissa liikkeissä), toisen tunnemanipulointia (samastu tuntemuksiisi, älä välitä faktoista), ylitulkintaa (syövän katoamista tapahtuu muutoinkin silloin tällöin, yksittäistapauksee, jos on tapahtunut rukouksen jälkeen, liitetään sana "ihme"). Ja joskus jopa valehtelua (kaikki tarinat eivät ole edes tapahtuneet rehellisesti tai viattoman virheen kautta.)
Ei skeptikko homeopaatinkaan kanssa lähde leikkimään "mutkun ne energiavärähtelyt parantaa" -linjalle.
Imaginääriteologina osannet tietysti korjata virheen tässä yllä olevassa? Eli sinulla on esimerkiksi keino, jolla voidaan erottaa keksityt jutut, hulluus ja erehtyminen "aidoista jutuista". Imaginäärilukuja voidaan käsitellä (niillä on jopa oma matikan ala), joten analogian täydennykseksi näin täytyy tietysti olla.
Muutenhan tälläinen ikävä epäanalogia vähän kuin murtaa vertauksen.
Jatketaan :)
Imaginaariluvut eivät todella ole osa reaalilukuja. Eivät ne väitäkään olevansa osa sitä.
Itse asiassa esim. vektoriavaruuksissa ei tehdä erotusta reaalisten ja kompleksisten vektoriavaruuksien välillä, sillä reaalilukujen kunta voidaan tulkita kompleksilukujen alikunnaksi... siis niin päin, että juuri reaaliluvut ovatkin vain osa kokonaisuutta... Näin siis matematiikka...
Vertauksissa voidaan esittää vain jokin pieni näkökulma. En pyri ollenkaan turhentamaan skeptismin määritelmääsi. Väitän vain, että maailma ei ole vain yhdenlaista sanapeliä...
Muistan, miten matematiikan professorini varotti vetämään elävän elämän johtopäätöksiä matematiikan malleista. En ole häntä täysin totellut :) Tiedän kyllä, että matemattiikka on vain tapa pyöritellä käsitteitä eikä pysty tallentamaan tai mallintamaan maailmaa täydellisesti.
Tuo selvensi. Käsitin analogiaasi hieman väärin. (Sehän oli kuitenkin enemmän vertaus kuin eksakti kannanotto.)
Hieman tähän suuntaan vetelin tuolla Mehtan blogissakin (näkyy kommenteissa minun englannin rappeutumisen taso) kun muistutin uskonnon erilaisuudesta. Vertasin taiteisiin jne. Ei skeptikot käy surrealistisen taiteen pitämistä vastaan.
Lähetä kommentti